Olin ystäväni kanssa reilaamassa, oli intiaanikesä 2003. Olimme kiertelemässä Rabatin Medinaa eli vanhaa kaupunkia, ilma oli tosi hiostavan kuuma. Nuoret miehet huutelivat peräämme joka kadun kulmassa, pahimmat lähtivät seuraamaan meitä ja huutelivat kaikkia törkeitä ehdotuksia peräämme. Meillä meni hermot, halusimme pois niiltä ahtailta ja sokkeloisilta kaduilta. Lähdimme juoksemaan, minä edellä, ystäväni tuli perässä. Näin jo Medinan portit, hetki vielä ja olisimme muurien ulkopuolella.
Pääsin juuri portista ulos, kun kuulin ystäväni huutavan nimeäni. Käännyin katsomaan jäikö hän jälkeen, samalla juosten eteenpäin. Yhtäkkiä törmäsin johonkin. Huomasin, että olin juossut suoraan jonkun miehen syliin. Käänsin katseeni ylös ja näin mitä ystävällisimmät kasvot. Rakastuin ensisilmäyksellä. Tuntui, että aika pysähtyi kun tuijotimme toisiamme silmiin. Jostain kaukaa kuulin ystäväni huutavan, että olimme törmänneet näihin miehiin jo edellisenä iltana. Katsoin uudestaan, mutta en oikein uskonut asiaa.
Myöhemmin selvisi, että toinen miehistä oli jo edellisenä iltana pyytänyt ystävääni ulos, mutta minä en suostunut, sillä hänellä oli silloin toinen kaverinsa mukanaan enkä ollut hänestä yhtään kiinnostunut. Mutta tästä hetkestä alkoi ihana, kaunis rakkaustarina. Valitettavasti emme ole nähneet tuon loman jälkeen, mutta muistojeni lisäksi sain häneltä parhaan lahjan ikinä: esikoispoikani. :heart: Uskon, että vielä joskus tapaamme kyllä.
Aviomieheni tapasin sitten pari vuotta myöhemmin netissä. Hänen kanssaan olemme yhdessä ja hän on ihana isä molemmille lapsilleni.
