Elämänhalu kateissa:(

[huominen ei anna toivoa]

mää tunnen itseni arvottomaksi paskaksi,mikä tekee tosi huonoa mun muutenkin olemattomalle itsetunnolleni
Oli unelmieni täyttymys kun sain 2 ihanaa lasta, joille sain antaa pyytetöntä rakkautta, ja saada sitä. rakastan lapsiani yli kaiken!! halusin niin olla hyvä äiti,en toistaa samoja virheitä kuin mitä omat vanhempani tekivät.. vaan tässä minä olen, pettyneenä itseeni. en osaa edes olla hyvä äiti:`( kärttyän,huudan,hermoilen.. olen voimaton.

masennuslääkitys on,terapiaa ei tällä hetkellä. mä olen vaan niin loppu,en kykene ajattelemaan enää edes seuraavaan päivään. aamulla pitää pakottaa itsensä nousemaan sängystä.. ja asiaa ei paranna se että olen niin yksinäinen. lähiaikoina on alkanut olemaan kuolema ajatuksia, että kaikkien olisi parempi ilman minua saan itkukohtauksia aivan yhtäkkiä..

tuntuu etten mä osaa pukea sanoiksi sitä kaikkea pahaa oloa mitä tunnen....

 

[ap]

up

 

[clivia]

Puhu lääkärisi kanssa,sulla on epäsopivat lääkkeet.

 

[mariia]

Vetää hiljaiseksi Muuta en osaa sanoa kuin että älä luovuta, kyllä aina valoa löytyy Oletko muuten mistä päin?

 

[LunaOdessa]

Jos rakastat lapsiasi yli kaiken (mitä en ollenkaan epäile), niin älä edes ajattele mitään kuolemista ymt! Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään, se on itsekäs teko, jolla lopetetaan omat murheet ja synnytetään suurta surua omaisten keskuudessa. Se on teko jossa kukaan ei hyödy mitään.

Minulla itselläni on myös ollut ongelmia mielenterveyteni kanssa, ollut koko tämän kevään. Nyt on kuitenkin jo helpottanut. Itsekin olin hyvin kärttyinen etenkin miehelleni, huusin ja haukuin häntä, olin ihan voimaton, kaikki tuntui hirveen raskaalta, satutin myös itseäni. Ja aina syytin itseäni siitä kuinka huono avovaimo olen, kun pahoitin mieheni mielen.

Mutta oli vain pakko nousta pohjalta, antaa itselle omaa aikaa selvittää tunteita, sillä oli ajateltava myös muita, etenkin nyt kesällä syntyvää vauvaa. Hain apua lääkäriltä ja neuvolasta, ja nyt on parempi olo jo. Todistelen koko ajan itselleni, että minusta tulee hyvä äiti, en tee virheitä, en vajoa taas alas masennukseen.. Mutta ainahan se tietenkin pelottaa kuinka jaksaa.

Sinulla varmasti on läheisiä ihmisiä ympärilläsi? Vanhemmat tai ystävät? Avaa suusi ja kerro jollekin murheistasi, jos et itsesi niin lastesi vuoksi. Ota itsellesi omaa aikaa, laita lapset hoitoon, ole vain rennosti ja mieti kuinka paljon elämässäsi on kuitenkin hyvää. Pidä päivässä tietty rutiini, milloin nouset ylös ja milloin teet ruoan ymt, ja noudatat sitä. Minulla se ainakin auttoi, en jäänyt vain nukkumaan sänkyyn koko päiväksi. Aivan varmasti tunnet jonkin ajan päästä olosi edes hieman paremmaksi, vaikka nyt kaikki tuntuukin kaatuvan päälle. Kun tunnet että olosi on hieman parempi koska tahansa, niin pidä vaikka pieni hemmottelupäivä itsellesi.. Leffaa ja herkkuja, tai muuta vastaavaa. Kyllä itsetuntosi alkaa parantua, kun annat itsellesi omaa aikaa, ja huomaat että ei sinussa mitään vikaa ole Olet kuitenkin saanut 2 ihanaa lasta maailmaan, ja heille sinä olet paras äiti!

Ja käy tarvittaessa myös lääkärin jutulla, jos tahdot puhua ammattiauttajalle.. Itse koin läheisille puhumisen miellyttävämpänä kuin psykologille, mutta kaikki omalla tavallaan.. Toivottavasti olosi paranee, aikaahan se varmasti vie, mutta anna itsellesi kaikki se aika mitä vain tarviit :hug:

 

[ap]

Jos rakastat lapsiasi yli kaiken (mitä en ollenkaan epäile), niin älä edes ajattele mitään kuolemista ymt! Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään, se on itsekäs teko, jolla lopetetaan omat murheet ja synnytetään suurta surua omaisten keskuudessa. Se on teko jossa kukaan ei hyödy mitään.

Minulla itselläni on myös ollut ongelmia mielenterveyteni kanssa, ollut koko tämän kevään. Nyt on kuitenkin jo helpottanut. Itsekin olin hyvin kärttyinen etenkin miehelleni, huusin ja haukuin häntä, olin ihan voimaton, kaikki tuntui hirveen raskaalta, satutin myös itseäni. Ja aina syytin itseäni siitä kuinka huono avovaimo olen, kun pahoitin mieheni mielen.

Mutta oli vain pakko nousta pohjalta, antaa itselle omaa aikaa selvittää tunteita, sillä oli ajateltava myös muita, etenkin nyt kesällä syntyvää vauvaa. Hain apua lääkäriltä ja neuvolasta, ja nyt on parempi olo jo. Todistelen koko ajan itselleni, että minusta tulee hyvä äiti, en tee virheitä, en vajoa taas alas masennukseen.. Mutta ainahan se tietenkin pelottaa kuinka jaksaa.

Sinulla varmasti on läheisiä ihmisiä ympärilläsi? Vanhemmat tai ystävät? Avaa suusi ja kerro jollekin murheistasi, jos et itsesi niin lastesi vuoksi. Ota itsellesi omaa aikaa, laita lapset hoitoon, ole vain rennosti ja mieti kuinka paljon elämässäsi on kuitenkin hyvää. Pidä päivässä tietty rutiini, milloin nouset ylös ja milloin teet ruoan ymt, ja noudatat sitä. Minulla se ainakin auttoi, en jäänyt vain nukkumaan sänkyyn koko päiväksi. Aivan varmasti tunnet jonkin ajan päästä olosi edes hieman paremmaksi, vaikka nyt kaikki tuntuukin kaatuvan päälle. Kun tunnet että olosi on hieman parempi koska tahansa, niin pidä vaikka pieni hemmottelupäivä itsellesi.. Leffaa ja herkkuja, tai muuta vastaavaa. Kyllä itsetuntosi alkaa parantua, kun annat itsellesi omaa aikaa, ja huomaat että ei sinussa mitään vikaa ole Olet kuitenkin saanut 2 ihanaa lasta maailmaan, ja heille sinä olet paras äiti!

Ja käy tarvittaessa myös lääkärin jutulla, jos tahdot puhua ammattiauttajalle.. Itse koin läheisille puhumisen miellyttävämpänä kuin psykologille, mutta kaikki omalla tavallaan.. Toivottavasti olosi paranee, aikaahan se varmasti vie, mutta anna itsellesi kaikki se aika mitä vain tarviit :hug:

kiitos ihanasta kirjoituksestasi
tuttuja ajatuksia kirjoittelit..

on mulla sisaruksia ja vanhemmat ja he tietää masennuksestani.mutta en usko että tietävät oikeasti kuinka paha mun on olla. tuntuu kuin mun pitäisi esittää.. en mä voi hajota. sitten kun olen yksin,sitten kaikki paha olo ja tunteet purkautuu.
vanhemmilleni en pysty juurikaan puhuman tunteistani, sellaista meillä aina on ollut. ja sitä paitsi,äitini on niin sairas etten halua lisätä taakkaa.