elämän vaikeita päätöksiä..

[tyhjäpää]

tilanne on sellanen, että erosin lasteni isästä vuosi sitten tousen miehen takia..mutta välit exään ovat kokoaika olleet lämpimät, enkä ole saanut/pystynyt kunnolla keskittymään uuteen suhteeseen. uusi mies on kaikinpuolin upea ja hieno ihminen ja varmasti meillä olisi hyvä yhteinen tulevaisuus. mutta edelleen mulla on vahvat tunteet exään ja miettinytkin exän kanssa yhteen paluuta..sainki asiaa jo sisäistettyä ja aloin työllistään ajatusta yhteenpaluusta, kunnes tipahti pommi niskaan..exällä oli ollut yhdenillan juttu, josta tämä "hoito" tuli raskaaksi..tämä sekoitti taas pääni täysin...ymmärrän yhdenillan jutun, eikä mulla ole varaa siitä sanoakkaan, mutta raskaus...pystynkö elämään asian kanssa, jos palaamme yhteen...pakkohan mun on lapsi hyväksyä, ei tämä lapsen vika ole, ei hän saa tästä tilanteesta kärsiä...mutta ongrlmani onkin, että pystynkö palaamaan exän kanssa vai jatkanko suhdetta uuden kanssa...

 

[LisaMarie]

Mitäs jos laittaisit molemmat suhteet tauolle ja koittaisit välillä seurustella itsesi kanssa, niin voisi selvitä mitä elämältä haluat. Parisuhde ei ole itsesiarvo ja jos exä tai nyxä rakasta sinua, he kyllä ymmärtävät, että tarvitset nyt aikaa ilman parisuhdetta.

 

[? !]

Exäs ottaisi sinut takaisin, hilluttuasi vuoden aidan vihreämmällä puolella?

 

["vieras"]

Ei eiieiei..

Jatkat nyt elämääsi. Anna nyt sille syntymättömälle lapselle edes mahdollisuus isään ja äitiin.
Jätä ex-mies rauhaan, anna sen olla. Unohda.

 

["akka"]

Nythän se sitten onkin kiva ottaa takasi ku huomasit että joku muukin sen huolii.
Ihme ämmä,itelle ei kelpaa mutta kun jollekki muulle o kelvannu ni nyt se pitäski saada äkkiä takasin.

 

[tyhjäpää ap]

ensinnäki en olis takasi ottamassa tämän episodin jälkeen...puhetta on ollut jo pudemmän aikaa..eli ei siis ajatus siitä tule, että exä kelpaa muillekki..kyllä mä sen tiedän ettö kelpaa ja otrajia varmasti olisi...ja exästä ja tulevan vauvan äidistä ei paria tule..sen tietää exä ja tämä nainen..exä ei sitä lasta tahdo edes, mutta ei voi naisen päätökseen pitää lapsi vaikuttaa...täne palstalle on kyllä mukava avautua, ku kuraa heitetään niskaan heti..onneks täälä on suurimmalla osalla asiat niin hyvin että on varaa arvostella ja haukkua muita

 

["hanne"]

Samaa mieltä LisaMarien kanssa. eroat. Molemmista. Älä hyvä ihminen enää enempää sotke lastesi päitä. Ero jo tarpeeksi kamala. Sitten uusi liitto ja siihen sopeutuminen ja sitten taas se mitä lapset tietysti odottaa kuin kuuta nousevaa että palaatte heidän isän kanssa yhteen...ja kun ei se homma siitä miksikään muutu eli hyvin pian olette taas erossa, vallankin kun tuo uusi vauva tulee pakkaa sekottamaan. Ettekä te tule ikinä unohtamaan tai pääsemään yli sinun vuoden seikkailusta. Se palaa, uudestaan ja uudestaan riidoissa tai vaikeampina hetkinä. Se on fakta.

Jotkut asiat pitäisi hoitaa ennen lapsia ts. suhdesekoilut. Kyllä niitä muillekin sattuu*nosta käden pystyy*... Mutta aina ei niin kuin piti joten silloin pitää ensisijaisesti varmistaa jotenkin lapsille jotain pysyvää. Sinuna ehkä itsetutkiskelisin oletko läheisriippuvainen? että pakko olla jonkun kanssa? Pakko seurustella vaikka ei tuntuisi niin kovin hyvältäkään. Että mieluummin vaan väkisin suhteessa.

Ja en sano tätä pahalla. Koska itse olen samantapaisen kokenut. Mutta luojan kiitos kenekään muun ei tarvinnut siitä kärsiä. Ei varsinkaan lasten. Aikuiset kykenee vielä suhdekiemurat ymmärtämään. Lapset ei. Ja en palannut Exän luo nyxän kainalosta. Olisin halunnut ja olisin saattanut päästäkin. Mutta joku löi mua vasaralla päähän ja ymmärsin että olen ollut ihan väärien kanssa vaan siksi
että en osannu olla yksin.

 

[tyhjäpää ap]

[QUOTE="hanne";28952015]Samaa mieltä LisaMarien kanssa. eroat. Molemmista. Älä hyvä ihminen enää enempää sotke lastesi päitä. Ero jo tarpeeksi kamala. Sitten uusi liitto ja siihen sopeutuminen ja sitten taas se mitä lapset tietysti odottaa kuin kuuta nousevaa että palaatte heidän isän kanssa yhteen...ja kun ei se homma siitä miksikään muutu eli hyvin pian olette taas erossa, vallankin kun tuo uusi vauva tulee pakkaa sekottamaan. Ettekä te tule ikinä unohtamaan tai pääsemään yli sinun vuoden seikkailusta. Se palaa, uudestaan ja uudestaan riidoissa tai vaikeampina hetkinä. Se on fakta.

Jotkut asiat pitäisi hoitaa ennen lapsia ts. suhdesekoilut. Kyllä niitä muillekin sattuu*nosta käden pystyy*... Mutta aina ei niin kuin piti joten silloin pitää ensisijaisesti varmistaa jotenkin lapsille jotain pysyvää. Sinuna ehkä itsetutkiskelisin oletko läheisriippuvainen? että pakko olla jonkun kanssa? Pakko seurustella vaikka ei tuntuisi niin kovin hyvältäkään. Että mieluummin vaan väkisin suhteessa.

Ja en sano tätä pahalla. Koska itse olen samantapaisen kokenut. Mutta luojan kiitos kenekään muun ei tarvinnut siitä kärsiä. Ei varsinkaan lasten. Aikuiset kykenee vielä suhdekiemurat ymmärtämään. Lapset ei. Ja en palannut Exän luo nyxän kainalosta. Olisin halunnut ja olisin saattanut päästäkin. Mutta joku löi mua vasaralla päähän ja ymmärsin että olen ollut ihan väärien kanssa vaan siksi
että en osannu olla yksin.[/QUOTE]

kiitos hyvästä kommentista. ehkä itselläni on taipumusta läheisriippuvuuteen... :/ isoin ongelma oman pääni sisällä on se ku on tunteet kumpaakon kohtaan..vai onko tunteet exää kohtaa oikeat vai väärät..pelkääkö uutta ja tulevaa vai kaipaako tässä vaan tuttuun ja vanhaan turvalliseen..en tiedä...lapset ovat tottakai tärkeintä tässä tilanteessa..mutta jos ei äiti voi hyvin, se heijastuu lapsiin...

 

["hanne"]

kiitos hyvästä kommentista. ehkä itselläni on taipumusta läheisriippuvuuteen... :/ isoin ongelma oman pääni sisällä on se ku on tunteet kumpaakon kohtaan..vai onko tunteet exää kohtaa oikeat vai väärät..pelkääkö uutta ja tulevaa vai kaipaako tässä vaan tuttuun ja vanhaan turvalliseen..en tiedä...lapset ovat tottakai tärkeintä tässä tilanteessa..mutta jos ei äiti voi hyvin, se heijastuu lapsiin...

Ei se että erotaan tapa tunteita. Totta mäkin tunsin silloin exääni kohtaan paljon, aika pitkä yhteinen historia oli. Ja silloista "nyxääkin" kohtaa, enhän olisi muuten hänen vuoksi exääni jättänyt.

Mutta oikeasti. Niin mä tykkään mun ystävistäkin. Tunnen heitä kohtaan miellyttäviä tunteita. Silti - siinä on vissi ero oikean rakkauden kanssa. Jos sulla on paha olla Nykyisen kanssa ja haluat eroon niin sitten ehdottomasti lähdet omillesi. Voi suositella. Saat tilaa hengittää ja aikaa ajatella.

Yhdessä oleminen vain yhdessä olemisen vuoksi on turhaa. Ja pian huomaat ettei se exä ehkä ollutkaan se - edelleenkään (ei hän miksikään ole muuttunut, sama ihminen). JA siitä jos lähdet eroamaan niin ei hyvää lapsille seuraa.

Lämpimästi nyt suosittelen irroittamaan molemmista. Keskityt lapsiin ja selvittämään omaa pääkoppaasi. Rauhoitat elämä ja sitten joskus ehkä ja toivon mukaan oikea rakkaus löytyy. Sen kyllä huomaat sitten. Ja muista parempi yksin kuin muodonvuoksi suhteessa. Olet taatusti onnellisempi niin.

Itsellä meni usea vuosi että "vilkaisutkaan" kaksilahkeisiin. Sitten iski salama - löysin nykyisen aviomieheni joka onjotain parempaa mitä osasin kuvitellakaan. Nyt tajuan miten "huonoon" olin tyytynyt , ettei tarttisi olla yksin...Olemme olleet yhdessä kohta 10 vuotta ja muutama lapsikin. Ja olen edelleen niiiiiiiin rakastunut.

Virheistä oppii.