Tuntuu, että elämältä on lähtenyt turvallinen pohja pois. Kattelin tossa joku aika sitten koneelta sivuhistoriaa, että missä lapset ovat käyneet kun kone tuntui jotenkin hitaalta että jos siinä on virus. No samalla sitten kattelin aikuistenkin puolelta ja yllätys olikin suuri kun oli paljon paljon pornosivuja tietokoneen muistissa. Tuntui tosi pahalta, vaikka tiedän, että monet miehistä siellä käyvät, mutta en ajatellut, että oma mies käy. Työpaikalla kattelin sitten netistä ( olemme samassa paikassa ) niin mies oli käynyt katsomassa avioeroja ja omaisuuden jakamista maistraatista. Ei kuitenkaan ole ollut mitään ihmeempää riitaa vaikka kyllähän tietenkin aina välillä riidellään niin kuin kaikki muutkin. Nyt kun kyselin, niin sanoi ettei tiedä rakastaako enään. Tosi mukavaa. Meillä on kolme lasta ja nuorin vielä tarhassa. Yritys jossa työskentelen on tietenkin perheyritys, jossa olen vain työntekijänä ja hän omistajana. Olen lasten jälkeen ollut kotona noin 5v. ja nyt 3 v. ko työpaikassa eli kahdeksan vuotta sitten olen ollut oman alan töissä. Kyllä voin sanoa, että ottaa aivoon. Pienellä palkalla olen tehnyt miehen sukulaisille hyvää tulosta ja kiitos perässä näköjään kuuluu... Tyhmyydestä sakotetaan. Aamulla menen työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työnhakijaksi vaikka se työ vielä minulla on, Kelaan muuttamaan lapsilisät omalle tilille, ostan oman puhelimen ( on firman puhelin kun päivystän 14h/päivä oli pyhä taikka arki ) ja mitä vielä. Tulevaisuus pelottaa ja todella paljon. En tiedä miten tästä eteenpäin, mutta aloitan kuitenkin järjestelemään asioita. :'(