Elämää eron jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Prinsessa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Prinsessa"

Vieras
Pitkä suhde mieheni kanssa sain viikonloppuna päätöksen, kun sain tietää, että hänellä on se kuuluisa toinen nainen. Meillä on 5-vuotias lapsi, yhteinen omistusasunto jne. Nyt sitten tietysti koti menee myyntiin ja elämä tulee kaikenpuolin muuttumaan joka tavalla. Mies on tietysti myös rikki tilanteesta, pahoillaan, katuva, mutta itseppä on soppansa keittänyt. Luottamukseni on mennyt häneen täysin ja en voisi kuvitellakkaan jatkavani enää hänen kanssaan. Kaikesta huolimatta hän sanoo tulevansa aina rakastamaan minua. Parisuhteemme kesti yli kymmenen vuotta, tiedän, että ei toista voi noin vain pyyhkiä pois elämästään....

Mutta siis, elämää eron jäkeen? Haluaisin kuulla kokemuksianne. Kuinka kauan tästä toipuminen kestää? Minulla on mahtava tukiverkosto, ystäviä ja perhe, joten luojan kiitos en ole yksin tämän asian kanssa. Nyt on uniongelmia, en saa nukuttua öisin ja tästä syystä jäin nyt heti pois töistä kolmeksi päiväksi, tarvittessa olen pidempään. Mies haluaa tietysti tavata tytärtämme, joka on ihana asia ja haluanki, että tulee kuulumaan lapsemme elämään. Uskon, että me molemmat haluamme, että lapsemme joutuu kärsii mahdollisimman vähän.

Kertokaa miten olette pärjänneet ja jatkaneet elää eron jälkeen....
 
Itse erosin monen vuoden suhteen jälkeen, marraskuussa 2012. Meillä tosin ei ollut lapsia. Luulin etten koskaan toipuisi erosta.. Mutta kuinka kävikään.. Uuden miehen kanssa vietämme häitä maaliskuun lopulla! (: Moni ihminen on jo "tuominnut" tai pikemminkin huomauttanut äkkipikaisuudestani, mutta minua ei kiinnosta mitä muut sanovat, teen itse omat valintani, ja jos teen virheitä, niin itse niistä opin. Olen kuitenkin onnellinen, tunnen oloni turvalliseksi ja tärkeäksi. Minun on hyvä olla ja elämäni on kaikinpuolin mallillaan. Löysin miehen jota rakasta, ja joka kunnioittaa ja rakastaa minua aidosti. Ja kun tällainen mies kosii, niin miksi ei? :)

Sulla varmasti menee aikaa että pääset yli erostanne. Ex-miehesihän tulee aina olemaan osana elämääsi, väkisinkin, koska hän on osa myös lapsesi elämää. Joudut näkemään häntä, ja aluksi se varmaan on vaikeaa, mutta siihen varmasti tottuu ajanmyötä! :)

Toivotan sinulle jaksamisia ja voimia tulevaan, teit oikean ratkaisun! Maailmalla on varmasti vielä paljon parempia suunnitelmia sinunkin varallesi! :)
 
Itselleni erot ovat olleet huojennuttava helpotus, enkä ole kokenut samanlaisia tuskia niiden yhteydessä kuin moni muu. Kuitenkin meneehän siinä aikansa, että paperiasiat kuten lapsen huoltajuus yms. hoituvat ja arki uudenlaisena alkaa. Uskon, että työ on parasta terapiaa ja ystävän kanssa voi vielä ruotia tilannetta. Aika parantaa sen mihin ei järki pysty sanoi jo Seneca aikanaan.
 
[QUOTE="Prinsessa";27920650] Mies on tietysti myös rikki tilanteesta, pahoillaan, katuva, mutta itseppä on soppansa keittänyt.[/QUOTE]

No onhan se nyt porun paikka jos meinaa menettää lihasopan pöytään tuonnin ja kauluspaitojen silityksen. Sehän joutuisi, herranjumala, tekemään niitä hommia ainakin jokusen kuukauden itse (ja ostamaan itse sen silitysraudan, voi kamalaa).

No noin yleisesti, kyllähän vuosi helpottaa tosi paljon eroahdistuksen suhteen, vaikka riippuu tietty ihmisestä.
 

Yhteistyössä