Elämä tuntuukin yhtäkkiä todella raskaalta :(

["vieras"]

Meillä on pian 5 kuukauden ikäinen poika ja elämä on alun baby bluesin lukuunottamatta ollut vauvan kanssa ihanaa ja onnellista. Nyt muutaman viikon ajan olen kokenut etten enää tiedä mitä vauva haluaa enkä jotenkin osaa elää huolettomasti tätä elämää. Meillä oli selkeä päivärytmi, joka on nyt heittänyt häränpyllyä ja yllätyksekseni olen kokenut rytmin vaihtumisen henkisesti raskaana. Lisäksi vauva ei tunnu enää viihtyvän yhtään missään; ei lattialla, ei sitterissä (lyhyen ajan viihtyy välillä), ei sylissä (ellei syli liiku koko ajan). Lelut eivät enää kiinnosta enkä tiedä kuinka viihdyttää poikaa. Ja yhtä viihdyttämistä tämä elämä on kun ei missään viihdytä. Omaa aikaa ei käytännössä ole enää ollenkaan, vaan kaikki päivät menee pojan kanssa. Ja omalla ajalla siis tarkoitan esim. mahdollisuutta juoda kuppi kahvia, en mitään ravintolaillallisia.

Tiedän että tämä menee aikanaan ohi, mutta en haluaisi ajan kuluvan nopeampaan, sillä haluan todella nauttia tästä vauvavuodesta. En tiedä sainko mitään järkevää tekstiä kirjoitettua. Tuntuu vaan just nyt pahalta, ahdistaa ja olen alakuloinen :/

 

["vieras"]

Kuulostaa jotenkin tutulta. Tollasta se oli vauva-aika välillä, muistan kyllä. Vauva-aika on raskasta ja sen hoksaa sitten vasta kun vauva on kasvanu taaperoks ja elämä jotenkin helpottuu. Tosin taaperonkin kanssa on aina omat haasteet. Olisitko vähän liian väsyny ja sen takia ahdistunu? Niin ja vauva varmasti alkaa taas viihtyä lattialla kunhan oppii liikumaan. Tsemppiä!

 

[..]

Meillä kesti samaa 8kk, ja esikoinen oli vielä pahanteossa kokoajan ja haki sillä huomiota+yöt valvottiin vielä vauvanlevottoman unen takia.

Nyt lapset 11kk ja 3v ja leikit sujuu yhdessä, sekä kuopus viihtyy lattialla myös yksikseen tutkien. Ehtii itse siivota ja jopa juoda kupin kahvia rauhassa. Myös ruuanlaitto ja syöminen yhtä juhlaa kun molemmat kädet vapaana. Tosin yöt edelleen levottomia, saattaa olla parin tunnin välein huutokonsertti.. muttamutta.. helpottanut silti kummasti.

Joten voimia, kyllä se siitä helpottaa.

 

["vieras"]

ei millään pahalla, mutta aika monessa perheessä on refluksit, maitoallergiat ja muut kestettävänä

 

[eräs äiti myös]

[QUOTE="vieras";25550762]ei millään pahalla, mutta aika monessa perheessä on refluksit, maitoallergiat ja muut kestettävänä[/QUOTE]

Mitä sitten?

 

[kukas]

molemmilla lapsilla on ollu samaa ja nuorimmaisella vähän vieläkin. Lupaan että helpottaa heti kun pikkanen pääsee liikkeelle Yritä jaksaa kyllä se siitä.

 

["nina"]

Itse reagoin aikoinaan samalla tavalla vauvan rytmimuutoksiin tai oikeastaan rytmittömyyteen. Olisin halunnut että päivä noudattaisi jotain selkeää "kaavaa" jolloin olisi ollut helpompi löytää sitä omaakin aikaa ja suunnitella menemiset ja tekemiset. Oli se siis todella raskasta kun päivät oli vauvan viihdyttelyä ja arvailua milloin mahtaisi nukkua vai nukkuuko ollenkaan. Mutta lohdutukseksi voin sanoa että ohi se menee ja voi mennä piankin Toisen lapseni kohdalla (5kk myöskin) oli kunnon äksyily kausi jolloin ei myöskään viihdytty missään eikä mikään ollut hyvä muu kuin liikkuva syli, niin syynä olikin puhkeavat hampaat

 

["vieras"]

Muistan tuon ajan esikoisen syntymän jälkeen ja sen toivottomuuden tunteen kun ei mikään ei ole hyvä.
Itse vielä podin syyllisyyttä kun en osannut nauttia vauva-ajasta, löysin yhteyden vasta kun poika oli jo isompi vauva :/
Asiasta puhuminenkin auttaa ja näillä vauvapalstoilla varmasti on samassa suossa tarpovia.
Se ei ehkä nyt lämmitä mutta se todellakin muuttuu, tähän hetkeen toivotan voimia ja uskoa huomiseen

 

[Heinekeeni]

Meillä esikoisen kanssa jatkuvaa tyytymättömyyttä kesti pariviikkoisesta noin 11 kuukauden ikään. Oma oloni helpottui vasta kun pääsin töihin lapsen ollessa 9 kk ikäinen.

Jälkikäteen katsottuna tekisin pari asiaa toisin: lähtisin enemmän yksi pois kotoa (kirjastoon, uimaan, whatever) miehen ollessa kotona. En enää stressaisi imetyksestä, syömisestä (vauva oli painossa alakäyrillä), siivoamisesta.

Tiedän että on raskasta, mutta aika auttaa. Lohdutukseksi kerrottakoon että meillä toinen lapsi oli aivan erilainen ja super-helppo.

 

["tiina"]

Pidä itsesi kunnossa, tapaa ystäviä, harrasta jotain. Olisko sulla anemiaa?

 

[Lex]

Priorisoi ajankäyttöäsi.

On ihan ok käyttää aika vauvan nukkuessa vaikka lehdenlukuun ja kahvinjuontiin kotitöiden sijaan.
Pyydä hoitoapua ja käy kodin ulkopuolella, tapaa ystäviä, nuku.
Ei sinun tarvitse jaksaa kaikkea yksin.

Ai niin, kyllä se siitä! En tosin tiedä milloin, mutta varmaan joskus...:hug: