Elämä sekaisin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi ei!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi ei!

Vieras
Olemme olleet 10 vuotta yhdessä, yksi lapsi. Viime aikoina meillä on mennyt niin ja näin. Olemme kuin kämppiksiä. Kuukausi sitten mies ehdotti eroa, mutta jo seuraavana päivänä ilmoitti, ettei haluakaan erota.
Ehdotus erosta tuli täysin yllättäen ja yön ajan sopeuduin ajatukseen, että mun on aika etsiä toinen osoite..

Tämän jälkeen on ollut vaikea ajatella kuten ennen, että olisimme aina yhdessä. Koko ajan odotan, milloin mies seuraavan kerran ilmoittsa halustaan erota.

Nyt kuvioon on tullut yksi solmu lisää, kun tapasin sattumalta exäni ja tämän tapaamisen jälkeen olemme pitäneet kavereina yhteyttä.
Pari iltaa sitten tää exä sanoi tajunneensa, et on rakastunut muhun uudelleen. Menin tunnustuksesta niin shokkiin, etten ole häneen voinut yhyeyttä pitää.

Pahinta tilanteessa on se, että nyt, kun en ole exäni kanssa ollut tekemisissä, olen koko ajan pahalla tuulella. Ajatukset kiertää kehää, mietin, mitä hän tekee ja ottaisinko yhteyttä vai en.
 
Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, että mitkä olivat syyt, joiden takia erositte exän kanssa?

Entä miten nyxä perusteli haluaan erota ja mitä oli muuttunut yhden yön aikana, kun hän toiveensa perui?
 
Exän kanssa erosimme, koska teimme molemmat typeriä asioita toista loukataksemme. Johtui nuoruuden tyhmyydestä..

Nyxä sanoi vain, että hänestä tuntuu, että parempi erota. Sen tarkemmin ei osannut sanoa. Sanomansa mukaan tajusi erossa vietetyn yön aikana, ettei sittenkään halua erota.
 
Kuulosta aika impulsiiviselta touhulta molemmissa tilanteissa.
Ensiksikin aivan outoa käyttäytymistä edellisessä parisuhteessa kummaltakin. Ei lainkaan tasapainoista. Toisaalta miksi nyxä edes alkaa puhumaan rakkaudestaan, kun tietää sinun olevan parisuhteessa ja teillä on lapsiakin. Onko niitä muuten exän kanssakin?
En luottaisi exän rakkaudentunnustuksiin, vaan kyseessä on vain vanhan suolan janotus, joka menee ohi, kun ootte pari kertaa sillai. Ja vanhat ongelmat nousee pintaan.

Sinuna panostaisin nykyiseen suhteeseesi, varsinkin, kun mukana on lapset. Älä tee mitään hätiköityä päätöstä hetken mielijohteesta.
 
Kuten kerroin, olimme nuoria ja typeriä, exä 18 ja minä 17. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, onneksi.

Olen huomannut, että minulla on exäni seurassa luontevampi olo kuin nykyisen. Tajuamme toisiamme puolesta sanasta, toisin kuin nykyisen kanssa, jolle kaikki täytyy vääntää rautalangasta.
Exän kanssa on myös sama huumorintaju, nykyinen ei huumoriani ymmärrä, ei ole koskaan ymmärtänyt.

Pitäisikö siis jatkaa kämppiksinä, odotellen päivää, jolloin mies oikeasti haluaa erota?
 
No kyllä se on oma päätöksesi, mitä pitäisi tehdä. Mutta jos eroat nyxästä, ole vähän aikaa itseksesi. Älä käytä exää eron syynä, vaan yritä pitää nämä suhteet erillisinä, eikä toistensa jatkeina.

Vakavan keskustelun paikka teillä varmasti on nyxän kanssa, jos tilanne on noin vaikea. Miettikää, miksi on näin ja ennen kaikkea positiivisesti miten tilannetta parantaa. Ja miettikää oletteko molemmat valmiita antamaan kaikkenne parisuhteennen eteen.
 
Olemme puhuneet, että yritämme panostaa enemmän suhteeseen ja siihen, että ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Käytännössä mitään muutosta ei ole tapahtunut. Mies ei ole halukas viettämään aikaa kanssani kaksin, keskustelemaan tai olemaan lähellä. Aina on joko väsynyt tai sattuu päähän tai jotain muuta.

Samaa olen itsekin miettinyt, että mikäli ero tulee, niin haluan olla yksin pidemmän aikaa. Tämä nykyinen suhde alkoi heti, kun erosin exästä. Silloin en halunnut olla yksin, enkä edes osannut.
 

Yhteistyössä