Elämä on paskaa, ei oo mikään ihme että ukko lähti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Vanhempi erityislapsi on ollut aina super hankala, aina vaan vuodesta toiseen.
Nuorempi erityislapsi on myös ollut haastava, joskin helpompi kuin veljensä.

Arki on sitä että sä vahdit että 13,5v tulee ruokapöytään, vahdit että se syö, vahdit että lopettaa pelaamisen (ei lopeta käskystä vaan pitää otta pelilaite kädestä). Jos menettää pelit, huutaa haistattelee, haukkuu, raivoo, riehuu, ja totee että en tee mitään kun kerran menetin jo pelit).

Muutenkin monta kertaa päivässä haukkuu homoksi. kiusaa siskoa se on jatkunut siitä asti ku sisko lähti liikkeelle, eli 8,5vuotta. Tosin nykyään toki vähemmän ja nuorempi toki lähtee väittelyyn mukaan. Ja jos väittelyä ei keskeytä isompi, kyllä 7 luokkalainen , käy tönii ja lyömään.
Mitä enemmän pelaa sitä pahenpi käytös. Lääkkeen voimassaoloaikana n.8h on vähemmän riitaisa.

Nyt oli uudella kaverilla yötä, niin ekaa kertaa ikinä kaverilla yökylässä. Viimeksi yötä pois kotoa 3 vuotta sitte, yhden yön.

Nyt kun mies lähti, elämä on pelkkää hirveetä paskaa. Aiemmin oli sentään joku joka ymmärsi ja tuki, joku jolle pysty purkaa ärsytyksensä. Joku joka teki yhdessä ruokaa kanssani.

Nyt on vaan yksinäisyys ja paskaa 24/7.

Pitäiskö vaan hyppää junan alle ? En taida pystyy olla niin itsekäs
 
Nii ja ennenku joku tulee tyrkyttää jotain terapiaa tms. Niin voin sanoo ettei kyllä oo mikää muu tehonnut idomman käytökseen kuin lääkitys! Se vaan vie ruokahalun ja paino -16 käyrällä, että ei voi syödä sitäkään kuin koulupäivisin.
 
Ai niinku mitä apua? Mies lähti ja mies oli ainoa ihminen lasten lisäksi josta välitän.
Mikään ei tuo miestä takaisin.
Isompi on ollut psykiatrin hoidossa 6vuotta, ja kaikenmaailman typerät perheneuvolat, vanhempsinohjaukset, toimintaterapiat tms käyty ja kaikki tehty just niinku pitää.
Mistää ei oo ollut hyötyä, paitsi lääkityksestä jota ei voi haittavaikutuksen vuoksi juuri käyttää.

Koska mun elämä muuttuisi kivaksi vain sillä että lapset taikoo joku terveeksi ja sillä että mies tulee kotiin. Niin mikä taho nämä taiat voi tehdä? Ihana itseohjautuva, ongelmaton lapsi,/nuori sekä rakastava mies. Eipä taida toteutuu.

Vaihtoehdot on kärsii, tai antaa vähintään vanhempi lapsista pois. Mutta ei sekään puolisoa takasin tuo. Mutta jos luovutan a. Olen vuosien työn ja tehnyt turhaan b. Hylkään lapsen. Ja kärsin omantunnon tuskista ja lapsi kärsii hylkäämisestä.

Joten vaihtoehtoja on vaan huonoja.


Ei sun tarvii hyppää junan alle.. riittää että järjestät apua teille...
 
Olisiko mahdollista teidän saada tukiperhettä? Kannattaa nyt ainakin kysellä sen perään jos saisitkin sieltä voimavaroja nyt tähän muuttuneeseen tilanteeseen.

Poikahan voi myös reagoida - ja miksei reagoisi! - isänsä lähtöön...kaikki mahdollinen ulkopuolinen apu olisi nyt enemmän kuin tarpeen.

Nyt sulta kysytään voimia ja jaksamista...yritä jaksa pitää arjen rutiinit hallinnassa. Ja jos mahdollista niin ota ne pelit pois pojalta kerran ne saavat vain ylikierroksille eikä peliaikoja voi valvoa.

Ja - onko isä lopullisesti, ihan kokonaan pois kuvioista? Ei halua olla lastensa kanssa tekemisissä? Toivottavasti noin ei olisi vaan ymmärtäisi hänkin että lapset tarvitsevat myös isäänsä. Ja hän lapsiaan, ei tilanne varmasti ole helppo hänellekään.
 
tiedän omasta kokemuksestani, että elo on toisinaan pirun rankkaa! Päivät kuluu pelkkään selviytymiseen. Itselläni myös erityislapsi, jota valvoa. Mies sekosi ja plapla. Me ollaan kuitenkin selviytyjiä ja löydetään se toivon muru. Toisinaan lasu on antanut pyydettäessä tukiverkkoa mikä itseltäni puuttuu. Enkä häpeä sitä eikä sinunkaan tarvitse. Ollaan nyt pärjätty hyvin, joten toivoa on. :love:
 
Riippuu miten asian lapselle esittää, avun pyytämissä ja järjestämisenä...


Mutta miestä se ei tuo takaisin totta.

Ehkei sua niin harmitakaan lapsien Jan, vaan se miehen lähtö...

Ehkäpä sää tarttet apua että saat käsiteltyjä miehen lähdön..
 
Mä kerroin mielipiteeni. Nyt ei kiinnosta linkkien lukeminen.
Kannattaa sitten lukea vähän muiden kirjoituksia, kuten Arnoldus:
"Varhaisempien aikojen nälänhätiä

Monesta nälänhädästä ei ole luultavasti jäänyt lainkaan tietoja historiaan. Joistakin taas tiedot ovat puutteelliset eikä niiden laajuutta, kestoa ja tuhoja tunneta riittävästi. Toisaalta nälänhädät ovat olleet yhteiskunnille usein tuskallisia kokemuksia, joiden seuraamuksia helposti suurennellaan aikojen kuluessa.

Vanhin kirjallinen tieto nälänhädästä on Egyptistä noin vuodelta 3500 eKr. Pitkällinen kuivuus sekä heinäsirkkaparvet ovat toistuvasti aiheuttaneet katovuosia Egyptissä. Vuosina 1064—1072 siellä oli seitsemän vuoden nälänhätä, jonka ajalta on tietoja ihmissyönnistä.

Roomassa kerrottiin tuhansien nälkää näkevien ihmisten heittäytyneen vuonna 436 eKr Tiber-jokeen. Keski- ja Länsi-Euroopassa oli vuosina 1315—1317 runsaista sateista johtunut nälänhätä, johon kuoli laajoilla alueilla yli 10 % väestöstä. Rukiin tähkissä oli usein torajyviä, joiden sisältämä ergotamiini lisäsi nälän tuhoja aiheuttaen toisinaan kymmenien tuhansien ihmisen kuoleman vuosittain.

Paiserutto eli "musta surma" tappoi Euroopassa 1300-luvun puolivälissä keskimäärin neljänneksen väestöstä ja monin paikoin lähes koko asujamiston. Sen seurauksena esiintyi alueittain nälänhätiä, kun maata viljelevät talonpojat olivat kuolleet.

Intian niemimaa on ollut toistuvasti nälänhädän näyttämönä vuosisatojen kuluessa. Syynä ovat olleet vaihdellen pitkäaikainen kuivuus sekä tuhoisat sateet ja tulvat. Intian Kashmirissa kuoli vuosina 917—918 niin paljon ihmisiä, että sikin sokin olevien luiden peittämä maa muistutti yhtä suurta hautausmaata. Pitkiä nälkäkausia oli vuosina 1148—1159 sekä 1396—1407, jolloin kokonaisia maakuntia autioitui ja ihmiset söivät toisiaan. Kiinassa kuoli vuosina 1333—1337 pelkästään yhdessä maakunnassa nälkään 4 milj. ihmistä."
 
Ei s.. tana täällä on kipeetä porukkaa!

Ap, tsemppiä ja joku ehdottikin tukiperhettä, se voisi olla hyvä juttu!

Miehesi on kyllä täysi luuseri, kun ei kykene perheestään huolehtimaan!
 

Yhteistyössä