V
vierailija
Vieras
Vanhempi erityislapsi on ollut aina super hankala, aina vaan vuodesta toiseen.
Nuorempi erityislapsi on myös ollut haastava, joskin helpompi kuin veljensä.
Arki on sitä että sä vahdit että 13,5v tulee ruokapöytään, vahdit että se syö, vahdit että lopettaa pelaamisen (ei lopeta käskystä vaan pitää otta pelilaite kädestä). Jos menettää pelit, huutaa haistattelee, haukkuu, raivoo, riehuu, ja totee että en tee mitään kun kerran menetin jo pelit).
Muutenkin monta kertaa päivässä haukkuu homoksi. kiusaa siskoa se on jatkunut siitä asti ku sisko lähti liikkeelle, eli 8,5vuotta. Tosin nykyään toki vähemmän ja nuorempi toki lähtee väittelyyn mukaan. Ja jos väittelyä ei keskeytä isompi, kyllä 7 luokkalainen , käy tönii ja lyömään.
Mitä enemmän pelaa sitä pahenpi käytös. Lääkkeen voimassaoloaikana n.8h on vähemmän riitaisa.
Nyt oli uudella kaverilla yötä, niin ekaa kertaa ikinä kaverilla yökylässä. Viimeksi yötä pois kotoa 3 vuotta sitte, yhden yön.
Nyt kun mies lähti, elämä on pelkkää hirveetä paskaa. Aiemmin oli sentään joku joka ymmärsi ja tuki, joku jolle pysty purkaa ärsytyksensä. Joku joka teki yhdessä ruokaa kanssani.
Nyt on vaan yksinäisyys ja paskaa 24/7.
Pitäiskö vaan hyppää junan alle ? En taida pystyy olla niin itsekäs
Nuorempi erityislapsi on myös ollut haastava, joskin helpompi kuin veljensä.
Arki on sitä että sä vahdit että 13,5v tulee ruokapöytään, vahdit että se syö, vahdit että lopettaa pelaamisen (ei lopeta käskystä vaan pitää otta pelilaite kädestä). Jos menettää pelit, huutaa haistattelee, haukkuu, raivoo, riehuu, ja totee että en tee mitään kun kerran menetin jo pelit).
Muutenkin monta kertaa päivässä haukkuu homoksi. kiusaa siskoa se on jatkunut siitä asti ku sisko lähti liikkeelle, eli 8,5vuotta. Tosin nykyään toki vähemmän ja nuorempi toki lähtee väittelyyn mukaan. Ja jos väittelyä ei keskeytä isompi, kyllä 7 luokkalainen , käy tönii ja lyömään.
Mitä enemmän pelaa sitä pahenpi käytös. Lääkkeen voimassaoloaikana n.8h on vähemmän riitaisa.
Nyt oli uudella kaverilla yötä, niin ekaa kertaa ikinä kaverilla yökylässä. Viimeksi yötä pois kotoa 3 vuotta sitte, yhden yön.
Nyt kun mies lähti, elämä on pelkkää hirveetä paskaa. Aiemmin oli sentään joku joka ymmärsi ja tuki, joku jolle pysty purkaa ärsytyksensä. Joku joka teki yhdessä ruokaa kanssani.
Nyt on vaan yksinäisyys ja paskaa 24/7.
Pitäiskö vaan hyppää junan alle ? En taida pystyy olla niin itsekäs