Elätkö elämää nyt vai odotatko sitä "joskus-aikaa"?

Itse koitan muistaa, että elämä on tässä ja nyt eikä sitten joskus... Välillä meinaa arjen pyörityksessä unohtua, mutta koitan nauttia elämästä joka päivä enkä vaan tuskailla arjen rankkuutta.

Tekee ihan hyvää jättää pölypallot pyörimään nurkkiin ja nauttia perheestä tai tavata ystäviä. Ystävien tapaaminen on kuitenkin mulle "terapiaa", tosin täytyy aina sovitella, et saa sovitettua johonkin vapaa päivään tai lyhennettyyn päivään tapaamisen...

 

Mieki yritän muistaa, että elämä on juuri nyt, eikä sitten joskus. Silti aika usein tulee mietittyä "sitten kun lapset kasvavat..." Nyt en pienten lasten takia voi tehdä juuri mitään rauhassa, olen lähes koko ajan väsynyt jne. Odotan sitä, että lapset kasvavat ja saan enemmän omaa aikaa. Aina ei ole helppoa nauttia tästä ajasta, mutta yritän muistaa, että tulen luultavasti myöhemmin haikailemaan tätä aikaa.

En ole sosiaalinen ihminen ja parhaiten viihdyn kaikesta huolimatta perheeni kanssa, en kyläillen jne.

 

En mä tiedä.. tuntuu siltä ettei mikään mulle riitä.. aina elämässä löydän itseni jossainvaiheesa tilanteesta, jossa mietin et mitä hittoo munkin päässä liikkuu :ashamed: Kaikki hyvin, perusasiat kunnossa, mutta SILTI!! |O Mitä mä vielä tarviin? En mitään.

 

Se riippuu kaikesta. Joskus sitä nauttii täysin tästä hetkestä ja joskus taas ajattelee että sitrten joskus kaikki on paremmin. Mutta kyllä sitä pitäisi nauttia juuri tästä hetkestä,koska koskaanhan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Kauheeta kyllä sanoa.

Aina oon elänyt NYT hetkessä, mut tällä hetkellä podemme vauvakuumetta, eikä esikoista kuulu.

Niin nyt on kaikki ajatukset vaan siinä, ja multa leviää täysin sekä pää, ettää kiinnostus nykyhetkeen.

-B

 

Niinpä. Olen aina ihmetellyt kun jotkut sanovat esim että sain lapseni niin ja niin nuorena sen takia että jäisi sitten myöhemmin vielä aikaa elää omaa elämäänsä. Miten niin vasta sitten kun lapset ovat jo omillaan? Eikö tämä ole juuri sitä omaa elämäämme, suruineen, iloineen, huolineen kaikkineen?

 

Nautin jokaisesta hetkestä, pienet ilot on suuria. tottakai on päiviä, jolloin haaveilee tulevaisuudesta. Elämä on oppinut näkemään ilon pienissä asioissa ja arjessa.

 

Nautin jokaisesta hetkestä, pienet ilot on suuria. tottakai on päiviä, jolloin haaveilee tulevaisuudesta. Elämä on oppinut näkemään ilon pienissä asioissa ja arjessa.

siis opettanut näkemään

 

"Kuolema ei ole elämäntapahtuma. Kuolemaa ei koeta. Jos äärettömän ajan keston asemesta ymmärrämmekin ikuisuudella ajattomuutta, silloin se, joka elää nykyhetkessä, elää ikuisesti. Elämämme on yhtä loputon kuin näkökenttämme on rajaton."

(Ludwig Wittgenstein)

 

Mulle tää lapsen kans oleminen on sitä elämää. Tai siis on muutakin sisältöä mutta tarkotan ettei lapsi mua estä elämästä. Se on osa sitä.

Mutta ne pölypallot pitää kyllä pari kertaa viikkoon imuroida tai en saa rauhaa