Sä oot kyllä joutunut kokemaan aivan liian kaameita ja raskaita asioita yhden ihmisen eloksi! "Nostan hattua" siitä, että olet jaksanut nousta jaloillesi ja aina löytää syyn jaksaa seuraavaan päivään( tai pitäiskö sun kohdallasi sanoa koettelumukseen). Oman lapsen menetys on varmasti jotain niin hirveää, ettei sanat riitä..Jo pelko siitä vei itseni niin epätoivoon ja palasiksi, etten osannut korjaantua. Olet upea esimerkki ihmisestä, jolla on sydäntä, tahtoa,ja ennenkaikkea positiivista energiaa, jolla nostat muutkin läheisesi myrskyn silmästä tähän hetkeen ja jaksat valaa heihin uskoa selvitä pahoista/surullisista kokemuksistakin. Olet hieno äiti, mummi, anoppi, sisar, vaimo ja ennenkaikkea ihminen <3. Lisää kaltaisiasi tarvitaan tähän maailmaan.PS. Voimia sairautesi kanssa eloon.Aika, jolloin lapsenlapsi kuoli - ja kuukaudet sen jälkeen.
Oman poikani kuoleman jälkeen olin palasina pitkään. Tyttärentyttären kuoleman jälkeen paljon, paljon pidempään. Ehkä yhäkin...
Noihin verrattuna miehen kuolema, oma syöpä, keskenmenot jne olivat "helppoja".
Pyh ja pah, "mummeliisa" on ihan tavallinen itsekäs ihminen.Sä oot kyllä joutunut kokemaan aivan liian kaameita ja raskaita asioita yhden ihmisen eloksi! "Nostan hattua" siitä, että olet jaksanut nousta jaloillesi ja aina löytää syyn jaksaa seuraavaan päivään( tai pitäiskö sun kohdallasi sanoa koettelumukseen). Oman lapsen menetys on varmasti jotain niin hirveää, ettei sanat riitä..Jo pelko siitä vei itseni niin epätoivoon ja palasiksi, etten osannut korjaantua. Olet upea esimerkki ihmisestä, jolla on sydäntä, tahtoa,ja ennenkaikkea positiivista energiaa, jolla nostat muutkin läheisesi myrskyn silmästä tähän hetkeen ja jaksat valaa heihin uskoa selvitä pahoista/surullisista kokemuksistakin. Olet hieno äiti, mummi, anoppi, sisar, vaimo ja ennenkaikkea ihminen <3. Lisää kaltaisiasi tarvitaan tähän maailmaan.PS. Voimia sairautesi kanssa eloon.