Elämäsi pahin ajanjakso

  • Viestiketjun aloittaja Violence
  • Ensimmäinen viesti
"123"
Kun yritin päästä eroon narsisti-miehestä. Siinä kesti noin vuosi ennen kuin hän tajusi että oikeasti ollaan erottu (käyttäytyi edelleen kuin olisi omistanut minut vaikka asuin muualla ja yritin elää omaa elämääni). Sitten hän vannoi että aikoo tehdä elämästäni helvetin, ja alkuun siinä onnistuikin. Viljeli ympäri kuntaa hirveitä juoruja enkä esim. voinut olla viikonloppuisin ulkona kun hän oli aina jossain ja tuli kimppuun huutelemaan ja huorittelemaan jne.

Nyt hänellä on uusi nainen ja on vissiin pikkuhiljaa "vaihtamassa uhria", itselläni alkaa nyt monen vuoden henkisen kamppailun jälkeen olemaan asiat suht hyvin :)

En oikein tiedä mitä opetti, varmaan ainakin huonoja asioita (älä luota keneenkään, kuka vain voi olla hirviö jne), mutta kans sen että kannattaa ne ensioireet ottaa tosissaan ja nostaa kytkintä AJOISSA, ennen kuin on ihan kusessa sen koko tilanteen kanssa.
 
pahin pelkoni toteutui
Juuri täysi-ikäinen lapseni oli hukassa 30 asteen pakkasessa.. Häntä etsittiin usean polisiipartion ja jopa helikopterin avulla. Ne muutamat tunnit epätietoisuudessa muuttivat koko elämäni; onneksi lapsi löytyi, vaikka ei ihan vammoitta selvinnyt ko.kokemuksesta, mutta itsessäni jotain "särkyi": perusturvallisuus järkkyi niin pahasti, että en vieläkään ole entinen itseni.. Siitä alkoi se mun elämäni pahin ajanjakso, ja loppuneeko koskaan, ei voi tietää.
 
7,5v koulukiusaamishelvetti. Opetti sen että itse on pärjättävä elämässä ilman apuja.
Selvisin vaikka olen käyny pitkän tien haavojen ja nyttemmin arpien kanssa. Oli ne mustat vuodet kun jopa otin jotain lääkettä vahingoitusmielessä. Olen parisuhteessa ja perheellinen, lastani puolustan viimeiseen asti jos tarvii ja tietyllä lailla edelleen luotan vain itseeni. En pysty miehellekään olemaan niin avoin kun ehkä haluaisin.
 
Aika, jolloin lapsenlapsi kuoli - ja kuukaudet sen jälkeen.
Oman poikani kuoleman jälkeen olin palasina pitkään. Tyttärentyttären kuoleman jälkeen paljon, paljon pidempään. Ehkä yhäkin...

Noihin verrattuna miehen kuolema, oma syöpä, keskenmenot jne olivat "helppoja".
 
pahin pelkoni toteutui
Aika, jolloin lapsenlapsi kuoli - ja kuukaudet sen jälkeen.
Oman poikani kuoleman jälkeen olin palasina pitkään. Tyttärentyttären kuoleman jälkeen paljon, paljon pidempään. Ehkä yhäkin...

Noihin verrattuna miehen kuolema, oma syöpä, keskenmenot jne olivat "helppoja".
Sä oot kyllä joutunut kokemaan aivan liian kaameita ja raskaita asioita yhden ihmisen eloksi! "Nostan hattua" siitä, että olet jaksanut nousta jaloillesi ja aina löytää syyn jaksaa seuraavaan päivään( tai pitäiskö sun kohdallasi sanoa koettelumukseen). Oman lapsen menetys on varmasti jotain niin hirveää, ettei sanat riitä..Jo pelko siitä vei itseni niin epätoivoon ja palasiksi, etten osannut korjaantua. Olet upea esimerkki ihmisestä, jolla on sydäntä, tahtoa,ja ennenkaikkea positiivista energiaa, jolla nostat muutkin läheisesi myrskyn silmästä tähän hetkeen ja jaksat valaa heihin uskoa selvitä pahoista/surullisista kokemuksistakin. Olet hieno äiti, mummi, anoppi, sisar, vaimo ja ennenkaikkea ihminen <3. Lisää kaltaisiasi tarvitaan tähän maailmaan.PS. Voimia sairautesi kanssa eloon.
 
  • Tykkää
Reactions: Mummeliisa
"Rauno"
Sä oot kyllä joutunut kokemaan aivan liian kaameita ja raskaita asioita yhden ihmisen eloksi! "Nostan hattua" siitä, että olet jaksanut nousta jaloillesi ja aina löytää syyn jaksaa seuraavaan päivään( tai pitäiskö sun kohdallasi sanoa koettelumukseen). Oman lapsen menetys on varmasti jotain niin hirveää, ettei sanat riitä..Jo pelko siitä vei itseni niin epätoivoon ja palasiksi, etten osannut korjaantua. Olet upea esimerkki ihmisestä, jolla on sydäntä, tahtoa,ja ennenkaikkea positiivista energiaa, jolla nostat muutkin läheisesi myrskyn silmästä tähän hetkeen ja jaksat valaa heihin uskoa selvitä pahoista/surullisista kokemuksistakin. Olet hieno äiti, mummi, anoppi, sisar, vaimo ja ennenkaikkea ihminen <3. Lisää kaltaisiasi tarvitaan tähän maailmaan.PS. Voimia sairautesi kanssa eloon.
Pyh ja pah, "mummeliisa" on ihan tavallinen itsekäs ihminen.
 
Monta asiaa samaan aikaan
Pari vuotta sitten kun tuli ero, asunnottomuus ja työttömyys samaan aikaan. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja/tai 24/7 paniikkihäiriö siinä samalla, kun piti sitten samalla etsiä asuntoa ja työtä. Sairaalassakin olin tiputuksessa.

No siitä selvittiin ja sitä voi muistella, että kun menee huonosti, että oon aiemminkin selvinnyt. Ja ne ihmiset, jotka mua silloin auttoi... opin tuntemaan kiitollisuutta enemmän.
 
[QUOTE="Rauno";30560212]Pyh ja pah, "mummeliisa" on ihan tavallinen itsekäs ihminen.[/QUOTE]

Onko joku jotain muuta koskaan missään väittänytkään?
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ihan tyhjille en voinut "hypätä", koska oli lapset ja lapsenlapset minua tarvitsemassa... mutta muuten olisin varmaan kulkenut senkin tien.
 
Kulunut vuosi (2014) oli aika haipakkaa, tosin alkoi jo loppuvuodesta 2013, mutta paheni koko ajan ja 2014 lopussa eskaloitui jo todella pahaksi.

Siitä on niin vähän aikaa, etten kuulu vielä "selvinneisiin", mutta olen huomannut kehittyneeni ihmisenä ja sen, että läsnäololla ja kosketuksella on valtava voima.
Paljon sanoja suurempi.
 
bfg
Olen päässyt elämässä todella, todella helpolla, sillä pahin jakso oli lukion jälkeen. En ollut päässyt opiskelemaan mutta olin vakitöissä ja asuin kotona. Mutt jotenkin henkisesti en antanut itselleni mitään arvoa.

Ja niinkin pieni juttu kuin, että lähdin treffeille puolitutun pojan kanssa, vaikka hän oli KÄNNISSÄ sekä otin hänet kotiini nukkumaan. Jouduin sitten katsomaan kun hän runkkasi itseään. Tämä pieni ällö tapaus herätti minut miettimään, kuinka joillakin miehenpuolilla ei ole mitään arvostusta naisia kohtaan ja päätin, ettei mun enää itse kannata itseäni halventaa.
 
Isän kuolema ja syvä huumehelvetti.
Nyt kuusi vuotta suosta noususta. Nyt voisi sanoa, että se ihmisraunio, mikä siitä jäi, alkaa olemaan takaisin kasassa. Ennalleni en ehkä palaa koskaan, mutta voin sanoa olevani entistä vahvempi ja opin arvostamaan elämää. Rakastamaan läheisiäni. Lapsiani suojelen kuin leijona, maailman nurjan puolen nähtyäni.
 
Viimeksi muokattu:
pahinta
Eka raskaus ja eka lapsi ja se miten mun koko maailma muuttui. Raskauden aikana ei kehdannut eikä huvittanut lähteä ulos näyttämään mahaa ja sitten kun vauva syntyi niin se oli kun olis pommi räjähtäny ja mä löysin itseni taas lattialta vollottamasta ja kaikki se muutos oli ihan hirveetä aikaa. Mä tulin kavereistanikin ihan sairaalloisen mustasukkaseksi ja uhkailinkin. en tiedä minkä takia se meni ensimmäisen kanssa niin mutta mun ekassa on tosi erikoista energiaa ollut aina ja se vaikutti muhunkin.
 
vierass
Ainoan lapsen menehtyminen. Siitä tuskin pääsen koskaan yli.

Oman narsisti-isän kohtelu lapsena ja nuorena aikuisena ennen välien katkaisua, on pientä tähän tuskaan ja katkeruuteen verrattuna.
 

Yhteistyössä