Elämäntilanteenne ennen vauvaa?

Heippa,
en tiedä kirjottelenko nyt varsinaisesti oikealle puolelle, koska en itse ole vielä äiti, mutta asiani kuitenkin nuoria äitejä koskee.
Eli olen 19-vuotias nuori nainen, joka potee kovaa vauvakuumetta. Tilanteeni ei ole kummoisempi: abiturientti ja (toivottavasti) tämän kevään ylioppilas. En suunnittele hakua ammattikorkeaan tai yliopistoon, minä haluaisin äidiksi. Oikeastaan oma ala ei ole edes vielä löytynyt, haluaisin pitää paussin opiskeluista ja mielestäni nyt olisi hyvä hetki vauvalle.
Olen seurustellut (vasta) 8 kuukautta poikaystäväni kanssa, asumme yhdessä ja rakastan häntä. Suhteemme on hyvinvoiva ja onnellinen ja haluaisin perustaa perheen juuri hänen kanssaan. Nuoreksi pariksi olemme kokeneet paljon, mm. sairastumisia, joka on koetellut mutta samalla myös vahvistanut suhdettamme. Olemme suunnitelleet tulevaisuutta ja vauvastakin puhuneet, jos nyt kävisi "vahinko" niin pitäisimme vauvan ehdottomasti.
Taloudellinen tilanne on mikä on: tuet ovat suuri osaa elämäämme ja tällä hetkellä vain poikaystäväni käy töissä. Vauvan yrittäminen olisi tällä hetkellä haaveideni täyttymys, koen olevani valmis äidiksi. Haluaisin kuulla teidän nuorien äitien tarinoita: millaisessa tilanteessa tulit raskaaksi, opiskelusi, työtilanteesi sekä miten olette taloudellisesti pärjänneet. Oma nyytti olisi nyt se mitä todella kaipaisimme, mutta haluaisin hieman kannustavia kommentteja teiltä, jotka olette jo asian läpikäyneet :)
 
Olin 19 vuotias kun aloimme lasta yrittämään. olin valmistumassa juuri ammattikoulusta. Ehdimme lasta toivomaan 8 kk ennen kun tyttö tarttui matkaan. Koulusta valmistumisen jälkeen jäin työttömäksi ja olin työtön äitiyslomaan asti. Mies meillä kävi töissä. tyttö on nyt 6 kk ja mieheni on ollut 4 kk työttömänä. Koskaan kuitenkaan tytöltä ei ole mitään puuttunut. Onnellisia olemme olleet vaikka rahaa ei säästöön jääkkään. kesällä jos vaan töitä saan lähden minäkin töihin ja tyttö menee joko tarhaan tai sukulaisille hoitoon.

Itse koen helpommaksi että nuorena lapset maailmaan ja sen jälkeen sitten voi keskittyä opiskeluun/uraan kun lapset kasvaa. Aina voi lapsien jälkeen opiskella vaikka sen 10 ammattia lisää ja löytää sen oman jutun kun on vielä kymmeniä vuosia aikaa.
 
Itse ajattelen myös juuri tuolla tavalla.. Miksi lähtisin opiskelemaan nyt jotain, minkä vain valitsisin kaikkien joukosta, koska en tiedä mitä haluan opiskella? Kun kerran voisin tehdä sitä mitä haluan; oman lapsen ja olla kotiäitinä. Ehkä opiskelu/uratoiveetkin olisivat parin vuoden mietinnän ja elämän näkemisen jälkeen selvemmät. Lisää keskustelua :)
 
Täytin juuri 19, ja meille syntyy vauva nyt elokuussa. Mies täyttää 21, ja olemme asuneet yhdessä kohta 2 vuotta, josta vuoden ajan mies oli armeijassa.

Lopetin merkonomiopinnot kesken toisen vuoden alussa jatkuvien poissaolojen vuoksi. Opiskelun alkutie oli vaikeaa sillä olin suurimman osan ajasta sairaslomalla tai leikkausaleissa liikenneonnettomuuden aiheuttamista vammoista. Työharjottelun kautta sain kesätyöpaikan ruokakaupasta ja syksyllä minua kosiskeltiin jo vakitöihin, tartuin tilaisuuteen ja hetkeä myöhemmin päätin lopettaa koulun ja jatkaa työelämässä.

Miehen käytyä armeijan hän jatkoi töitänsä perheyrityksessä, emmekä nähneet esteitä toteuttaa vauvahaavettamme.

Kesällä kun jään töistä äitiyslomalle tulee samalla työurastaki kuluneeksi 2 vuotta. Jään joksikin aikaa hoitovapaalle ja palaan töihin kun tunnen oloni sopivaksi. Kaupan alalle ei ole tarkoitus ilman koulutusta jäädä, vaan suuntaan tilaisuuden tullen mieleiseeni opiskelupaikkaan. Tällä hetkellä kun lähiseuduilla ei ole mielenkiintoisia ammatteja opiskeltavana. Hoitovapaata ajattelin ehkä hyödyntää käymällä etälukion samalla.

Taloudellisesti pärjäämme hyvin, ja rahaa jää säästöön joka kuukausi. Asumme vielä vuokralla, sillä emme halua ottaa lainaa sillä tiedossa on että tulevaisuudessa palaan vielä opiskelemaan.
Koemme että pystymme "nuoresta" iästämme huolimatta tarjoamaan lapsellemme tasapainoisen elämän ja täyttämään hänen tarpeensa, tärkeimpänä tietysti rakkauden.

Tänä päivänä opiskelumahdollisuudet on niin laajat ja monimuotoiset, että opiskelu ei ole mahdotonta lapsen syntymänkään jälkeen. Suurien ikäluokkien jäätyä eläkkeelle työvoimaa kaivataan ja työllistymismahdollisuudet parantuvat. Näin olen itse asian ajatellut opiskelun ja uran luonnin kannalta. Jokaiselle perheen äidille tulee kuitenkin jossain vaiheessa sama tilanne vastaan että jäädään äitiyslomalle, eikä se työpaikkakaan koskaan ole niin varma, että sen varaan kannattaa kaikkea laskea. Kun olonsa tuntee valmiiksi sitoutumaan perheeseen, iästä riippumatta, ei siinä mielestäni ole mitään vikaa.
 
Viimeksi muokattu:
Olen 19 pian 20, ja satuin tulemaan raskaaksi ei ollut mitenkään suunniteltu juttu ja avopuolison kanssa on jo 2vuotta elelty samassa osoitteessa joten päätimme lapsen pitää (tai abortti ei edes kuulunut vaihtoehtoihin joten tämä oli ainut vaihtoehto! ) itse olin juuri aloittanut opinnot ja jouduin heti raskauden alkuvaiheilla keskeyttämään opinnot selkävaivojen takia ja kun samassa osoitteeessa asumme niin miehen tuloilla pitää pärjätä mitkä ei niin päätä huimaavat ole mutta silti toimeen tullaan, laskettuaika on 27.4 ja kovasti pienokaista odottelemme. ei se raha sitä onnea tuo vaikka hieman elämää helpottaakin! opiskella kyllä ehtii ja jos ei tuo alakaan aivan tiedossa ole niin mikä olisi parempi hetki niitä lapsia tehdä?! itseäni ehkä eniten arvelluttaisi tuo lyhyt seurustelun kesto mutta kaikkihan sen itse tietää onko se oikea vai ei kyllähän ne ihmiset 20vuodenkin päästä eroavat!
 
Saman ikäinen olen kuin edellinen kirjoittaja eli 19 ja elokuussa täytän sitten 20 =) Laskettuaika olisi 6.8 eli nyt viikkoja 17+5. Meidän perheeseen vauva oli täysin suunniteltu tapaus ja odotus on todella kova molempien puolelta. Itse keskeytin opinnot ammattikoulun toka luokan alussa erinäisistä henkilökohtaisista syistä. Päätin kokeilla työelämää kun se sillon tuntui paremmalta. Enkä kadu sitä päätöstä päivääkään.
Pääsin työpaikkaan jossa aloitin 2008 marraskuussa ja jossa edelleenkin tosiaan olen. Minulla kävi tuuri kun sain niin nuorena ilman koulutusta niin hyvän työpaikan ja jossa vielä viihtyy. Viime kesänä ostimme ihanan asunnon ja elelemme täällä eteläsuomessa.
Marraskuun lopussa sitten pärähti plussa testiin ja tammikuussa mies lähti armeijaan.. aivan loistavasti on alku sujunut ja on tehnyt suhteelle jopa hyvää. Heinäkuun alussa tulee sieltä pois joten ehtii hyvin suorittaa palveluksensa ennen vauvaa.

Tämän jälkeen olisi ehkä minun aikani sitten opiskelulle, mutta niinkuin joku muukin jo on maininnut opiskella ehtii myöhemminkin =) ja mun järjestys oli tämä. Nyt keskityn vain äitiyteen ja tulevaan lapseen <3 kesäloman aloitan tod. näk aloitan kesäkuun alussa joten kolme kuukautta vielä töitä!
Ja hieman reilu neljä vuotta olemme mieheni kanssa seurustelleet ja kihloihin menimme pari vuotta sitten. Mielestäni on vain hyvä että lapsia tehdään nuorena kun vielä jaksaa ja nuoret äidit eivät todellakaan ole yhtään sen huonompia kuin vanhemmatkaan äidit =)
 
Meillä esikoisen yritys menossa! Itse olen 19 ja avokki 27. Opiskelen tällä hetkellä ja töitä on jatkuvasti (ehkä liikaakin) opiskelun ohella. Avokki on myös työssä, tosin ei vakituisessa tällä hetkellä. Hyvin toivottu on tuo esikoinen :) etelä-Suomesta myös ollaan.
Kuinka kauan Elokuunvaavi teillä kesti tuo yritys?
 
Oliwias, kysymys ei ollu mulle suunnattu mutta vastaampa myös jollet pahaks paa. ;)
Meillä mä lopetin minipillerit lokakuun lopulla ja plussa pärähti viikkoa ennen joulua. Onnea yritykseen ja plussatuulia sinne!:heart:
 
Ähpuh, olen parhaimpien kavereiden kesken varovaisesti yrittänyt vinkata asiasta, että ehkä en aloittaisikaan koulua vielä ensi syksynä, sikäli mikäli nämä tuulet mulle kevään aikana plussan toisivat ja heistä kukaan ei oikein ole samalla aaltopituudella kanssani.. Kyllä, minulla ei ole ammattia, olen vain ylioppilas. Kyllä, tällä hetkellä minulla ei ole edes työpaikkaa, mutta haen sitä jatkuvasti ja muutamassa haastattelussa olen nyt ollut. Kyllä, olen vasta 19-vuotias, mutta entä sitten.. Hiukan toivoisi saavan myötätuntoa omilta KAVEREILTA asialle, mutta ei.. Ilmeisesti oon täydellisesti huono ihminen, jos en suorita elämääni yhteiskunnan luomassa järjestyksessä.... Murr. Onneksi kaveripiiristä löytyy yksi äitsykkä, joka ymmärtää paremmin kuin hyvin suunnitelmiani :)
 
Itse olen vasta 16, marraskuussa 17, nyt rv 6+1, eli hyvin alussa vielä ollaan. Minulta jää ammattikoulu kesken, tämä ensimmäinenkin vuosi. Paikkakunnan vaihto edessä ja uuden koulupaikan haku ja jos kaikki menee niinkuin pitää, on koulun aloitettamista siirrettävä. En odota että yksikään luokkakavereistani ymmärtäisi, enkä aijo heille kertoa muutakun muuton, sitten kun se aika on. Kaverini ovat vanhempia, ja uskon ystävien ainakin ymmärtävän.
Tsemppiä sulle ! =)
 
jjuuli, tiedän tunteen. Nyt kun mun raskaus on tullut julki pienessä kylässä, niin paheksuntaakin on tullut. Jätän sellaset oman onnensa nojaan ja nautin raskaudestani, koska olen itse määrätietoinen tulevaisuudestani. ;)

Tosiasia on se, että toiset varttuu aikasempaa. Kaikkien nuoruus ei ole samanlainen, eikä omien ja kavereiden elämäntilanteita voi aina verrata eikä niihin aina osata samaistuakaan. Siinä vaiheessa kun toiset nauttivat vapaudesta ja kokeilevat rajojaan sekä etsivät paikkaansa asettua, toiset ovat jo vuosien ajan olleet parisuhteeseen, eläneet omillaan ja varttuneet itsenäisyyteen. Meitä on niin moneen junaan. Vaikea pukea mun ajatusta sanoihin, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. ;)
 
Olin 17 tullessani raskaaksi nyt 5pv pojan saannista olin 18, tulin raskaaksi 3kk päästä seurustelusta, mies jätti ja lähti omille teilleen, eli yksihuoltajan, mutta se ei todellakaan haittaa, opiskelin lähihoitajaksi, tein rv 39+1 asti opintoja ja sitten kesällä mahdollisimman paljon suoritan kursseja, kun saan pojan hoitoon 1/2 krt viikossa vanhemmille, olin opintojen ohella vanhainkodissa ihan 1 vuodesta lähtien. Taloudellisesti pärjäsin ennen lasta opintotuella ja työnteolla. Nyt saan äitiysavustuksen ja käytän säästöjä hyväksi, pärjään mainiosti:) Uudet vaunut ym. ostin. Ei se vauva katso aikaa, jos haluatte lapsen niin ainahan voi alkaa koittamaan. Esim. olin erilainen nuori minulla oli kauan vauvakuume, ei kiinnostanut biletys, muoti tai mikäänmuukaan ''nuortenjuttu''
 
Viimeksi muokattu:
Paljon onnea PinskuPinsku, tässä sitä nähdään, että meitä on niin moneen junaan, kaikilla nuorilla ei ole ensimmäisenä mielessä uusi lakka, puuteri tai missä perjantaina jois tai sais juomat.. Lippu korkealla vaan! :)
 
Voi kun tulee hyvä mieli näitä lukiessa.. :) Mulla tarkoitus nyt jättää tämän laatan jälkeen pillerit pois. Ollaan poikaystävän kanssa keskusteltu asiasta - emme lähde niska limassa greippimehun voimin täysillä yrittämään, mutta vauva olisi iloinen yllätys.
Yks ongelmistamme on se, että poikaystävälläni yhä armeija suorittamatta...... :headwall: Hän on sm-tason urheilija, jolloin koulu kärsinyt niin, että sitä riittää vielä koko ensi vuodeksi, jolloin armeija olisi todennäk edessä heinäkuussa 2012.. Eli jäisin vauvan kanssa yksin (mikäli tuulet nyt olisivat suotuisia) tämän ollessa melko pieni. Itse en osaa asiaa niin pahana ajatella vauvakuumeissani, mutta todellisuus saattaisi olla eri. Käsityksemme mukaan armeijasta saa ylimääräisiä vapaita, jos on pienen vauvan isä? Lisäksi luvassa olisi todennäköisesti urheiluvapaita..
No, sitä on turha uumoilla nyt, kun ei vauvaa vielä ole edes tulossa.. Eilen kävin kirpparilla hypistelemässä pikkuruisia vaatteita :p
 
Oliwias: Meillä elokuussa sovittiin et jätetään ehkäisy pois.. mulla oli kierto todella sekaisin ja marraskuussa sit tärppäs.. kun lokakuun lopussa alkoi mun viimoset kuukautiset.. :) et kyl meillä muutama kuukaus meni ennenku tärppäs..

jjuuli: Armeijasta on mun ymmärtääkseni mahdollista päästä muutaman kerran viikossa yöksi kotiin jos sattuu olemaan armeija sellaisen matkan päässä että sieltä pääsee lähtemään.. ja sitten aamuksi taas kasarmille.. :) Ja jos vauva sattuisi syntymään armeijan aikana armeija kustantaa vauvalle suurimman osan tarvikkeista sekä äidin ja vauvan sairaskulut mitä oon ymmärtänyt.. ja asumisen. Mekin alettiin yrittämään ilman et edes mietittiin sitä miehen armeijaa.. ja jos olis tärpännyt nopeemmin niin vauva olis syntynyt kun mies vielä siellä :/ Et oon kyllä ihan tyytyväinen et ehtii mies tulla kotiin ennen sitä vauva-arkea.. kyllähän mä yksinkin varmasti pärjäisin mutta pidän sitä myös miehelle tärkeänä et on näkemässä oman esikoisensa ensimmäiset hetket ja asiat paremmin..

Kyllä sitä siellä armeijassa on paljon miehiä joilla on lapsi kotona ja usein se voidaan ainakin laskea syyksi pääsyyn puolella vuodella. ( tietenkään aina kaikki ei pääse jos moni haluaa) Meillä onneksi kävi hyvin ja puolella vuodella pääsi. Tais noiden kompaniasta 80:sta päästä 18 puolel vuodel et aika pieni prosentti loppujenlopuks.. (mut vauva/lapsi on kyllä pätevä syy).

Onnea teidän ja muidenkin yrityksiin ja suosittelen keskustelemaan miehesi kanssa ja yhdessä miettivän et miltä teistä tuntuu, et pistättekö yrityksen alulle armeijaa ennen vai jälkeen.. sitä kun ei voi tietää koskaan kuinka pian sitä tärppää.. :)
 
Täytyy nostaa hattua teille nuorille äideille.. :) :flower:
Ite en olisi alle 20 vuotiaana ollut valmis äidiksi, mutta nyt 23 vuotiaana alkanu kauhea vauvakuume. Vielä ei ole tärpännyt, nyt on menossa yk3.. :)

Tsemppiä kaikille =)
 
Olin 18v ku plussasin, seurustelua oli takana 7kk, mies tuolloin 20. Esikoinen syntyi maaliskuussa 2010,tässä kuussa siis tulee vuosi täyteen. Itse en kerinnyt opintoja saada valmiiksi ennen esikoista,töissä kävin ahkerasti,mikä kerrytti suht hyvät mammarahat. pojalla oli ikää 3kk, kun mies jäi kiinni pettämisestä ja päätti lähteä toisen matkaan. Asuimme kuitenki saman katon alla vielä 4kk jonka jälkeen muutin poikani kanssa omaan kotiin. Kotihoidontuella ja muilla elellään, rahaa ei ole ylimääräistä,mutta hyvin on pärjätty. Onnellisia olemme,vaikka ei isää juuri kuvioissa enää näy. :)
 
Tittidii, pillerit lopetettu edellispäivänä, nyt odottelen menkkoja ja sitten lakanat heilumaan (; Sitä ei tosin tiedä koska eka ovis mahtaa tulla näin pillerien käytön jälkeen... Toivottavasti ei ole kierto ihan sekaisin.
Haku ammattikorkeaankin alkoi ja mulla kuviot ihan auki.. Haluaisin tehdä töitä välillä, mutta mistään ei tunnu niitäkään irtoavan. Nyt tarttisi tsempata kirjotuksia varten...
Sellainen ongelma multa vielä löytyis, että oon aikoinani sairastanut klamydian, joka pääsi uusiutumaan useasti. Välillä oli aika inhottaviakin kipuja alavatsassa tuolloin ja ajattelin, että onkohan kyseinen tauti vaurioittanut munanjohtimia tms. Olisipa kauheaa kun teini-iän seksihölmöilyiden takia olis hedelmällisyys laskenut :(
 
Tsemppiä ! Toivotaan, että tärppää, muttei kannata lannistuakkaan kun kuukautiset tulee, vaikka aina se harmittaa..ja joskus tulee epätoivo, että tuleekohan sitä lasta ikinä... Kyllä se sieltä tulee, toivotaan näin ! :)

memmmeli ja pikkunen 6+4
 
Oon 19, elokuussa täytän 20 ja me ollaan "yritetty" vauvaa jo suunnilleen 9 kk. Mies on 24 v. valmistuu piakkoin AMK:sta ja pääsi nyt töihin. Mie valmistun tänä keväänä lähihoitajaksi. Yhdess' ollaan oltu 3 vuotta ja kihloissa 2. Käytiin tammikuussa lapsettomuuspolilla ja nyt odottelen aikaa laparoskopiaan, koska miulla on paljon kiinnikkeitä munanjohtimien ja munasarjojen alueella tulehduksen seurauksena. Toivottavasti pääsisin ennen kesää tuohon leikkaukseen niin vois alkaa yrittämään ihan kunnolla... :)
 

Yhteistyössä