Elämänkokemukseksi ajatellaan asioita, jotka kasvattaa, kypsyttää ihmistä eli niistä kokemuksista pitäisi jotenkin selvitä, kasvaa eteenpäin, oppia jotain jota sitten hyödyntää siinä nykyhetkessä ja tulevassakin, sekä omassa toiminnassaan.
Kaikkia ei kovatkaan kolhut ns. opeta.
Ja totta, ne kovat kokemukset mielletään yleensä kasvattaviksi, ja näin se kyllä onkin.
Jos elämä menee suunnitelmien mukaan, mitä siitä oppii? Voiko silloin tajuta, että toinen kulkee kivikkoisemman polun ilman omaa syytään? Voiko silloin tajuta, ettei kaikkea voi suunnitella ja vaikka suunnittelisikin, elämässä tapahtuu itsestä riippumattomia asioita, jotka mullistaa kaiken. Siitä on sitten vaan jatkettava eteenpäin, mutta siihenkin voi mennä vuosia, että pääsee ns. jaloilleen.
Minusta kenenkään elämänkokemusta ei sinsänsä pitäisi vähätellä tai toisen nostaa jonnekin ylemmäs.
Minulle on sattunut paljon, menetyksiä juuri. Ja sitten ihmiset ovat vähätelleet: minä tässä valitan tämmösiä, vaikka sinä olet kokenut "enemmän" "isompia kolhuja", jne
Kysehän on subjektiivisesta kokemasta ja sen hetkisestä elämästä ja sen kyseisen ihmisen elämstä. Ei minun.
Toisaalta olen törmännyt ihmisiin, joiden mielestä minun kokemus, eräs suuri menetys, ei ollut mitään ja kielsivät suremasta. Tukea en saanut, Kun heitä itseään sitten kohtasi menetys, minun olisi jotenkin olla heille ymmärtäjä ja tukija. \|O
Minulle kaikki korosti, että kuule, kun sinä olet aiemmin kokenut niin paljon, sinä jos kuka nyt tämän onnen ansaitset ja plaaplaa.. Pidin siis itseäni jotenkin erikoisen merkityksellisenä ihmisenä siksi, että olin aika nuorena jo kokenut paljon kaikenlaista.
Kunnes aloin kuunnnella muitakin ihmisiä. Tajusin, ettei minun kokemukseni mitään kummosta ollutkaan, keskisarjassa meni, välillä keveyssäkin sarjassa. Ihmisillä on ollut takanaan paljon surua, menetystä , vastoinkäymistä ja he ovat siitä nousseet, selvinneet, elävät positiivisesti eteenpäin katsoen ja osaavat elää tässä hetkellä, nauttien elämän pienistä asioista, ollen tyytyväisiä itseensä - sinut itsensä kanssa - empaattisesti ja lämpimästi muihin ihmisiin suhtautuen.
Sen minäkin haluan oppia.