Elämälle uusi suunta - apuja hakemuksen tekemiseen!!

Voitteko kuvitella että olen 34 vuotias, enkä koskaan ole joutunut tekemään virallista työpaikkahakemusta... Olen tietty koulussa tehnyt ja toisaalta olen ollut työelämässä sillä puolen että olen lukenut monen monta ja ollut haastattelijana ja sitä rataa. Tiedän siis perusteet aika hyvinkin. Tiedän mitä työnantajalle kannattaa kirjoittaa ja mitä ei. Helppoa vai mitä?
Mutta nyt ei onnistu kirjoittamaan mitään.

Kyse on siitä että tuli konkurssi ja olen nyt tässä päättänyt muuttaa elämäni ja vihdoinkin pyrkiä siihen mitä oikeasti olisin halunnut tehdä. Haluan kondiittoriksi. Tätä ennen kondiittorin työt ovat rajoittuneet vapaa-aikaan enkä mitenkään ole kaupallistanut vapaa-aikaani eli en ole myynyt naapurustoon vaan olen ollut hiljaiselossa.
Työni on painottunut talouspuoleen ja metallialan yritykseen. Eli lähden ihan toiseen suuntaan.

Kondiittoriksi pystyn tällä asuinpaikalla opiskella parhaiten oppisopimuksella ja siihen tarvitaan työpaikka. Ja työpaikkaan tarvitaan hakemus. Hakemukseen tarvitaan ytimekkyyttä, rehellisyyttä ja inspiraatiota. Mikä saa leipomopomon vakuuttumaan että mulla, konkurssin tehneellä yrittäjällä on palava halu päästä kondiittoriksi? Miten lähestyä, miten kirjoittaa ajatukset paperille.
Mulla kun ei ole työkokemusta alasta, ei mitään.
Hakemuksen tekeminen ei tuottaisi vaikeuksia, jos pyrkisin hakea saman alan töitä, mutta nyt oon viikon miettinyt erilaisia vaihtoehtoja ym.

Jos joku voisi kertoa taikalampusta niin tiedon ottaisin vastaan.

 

Kyse on siitä että tuli konkurssi ja olen nyt tässä päättänyt muuttaa elämäni ja vihdoinkin pyrkiä siihen mitä oikeasti olisin halunnut tehdä. Haluan kondiittoriksi. Tätä ennen kondiittorin työt ovat rajoittuneet vapaa-aikaan enkä mitenkään ole kaupallistanut vapaa-aikaani eli en ole myynyt naapurustoon vaan olen ollut hiljaiselossa.

Mä painottaisin sitä, mitä kokemusta mulla alasta tähän mennessä on, oli se kaupallista tai ei. Mitä osaan, mitä haluan oppia, mitkä ovat vahvuudet jne.? Turha lörpötellä konkurssista ja niistä syistä, jotka tähän ovat johtaneet, ainakaan kovin laveasti?

Mitähän se pomo epäilee tai miettii kun harkitsee sua oppisopimuksella oppimaan? Mulle tulee mieleen ainakin että "onkohan se tosissaan" ja "oppiikohan se tämän alan". Parhaimman vaikutelman tosissaan olemisesta antaa mun mielestä liian selittelyn pois jättäminen ja nykyhetkeen ja tulevaisuuteen keskittyvä tiivis selitys siitä, mikä on oma suunnitelma nyt ja alan oppimista voi perustella sillä harrastuneisuudella.

Itse en ole työhönottaja vaan ihan vain työtekijä, mutta yritin avuksi pohtia edes jotain. Onnea hakuun!

 

Sun kannattaa tehdä kuvallinen kansio sun töistä, se varmasti vakuuttaa jos nähdään mitä olet tehnyt. Ja hakemuksen tietenkin viet henk. kohtaisesta ko firmaan sillä silloin parhaiten saat itsesi esille. Tai laitat sinne s.postilla viestiä mahdollisesta haastattelusta, koska olisit todella kiinnostunut ja motivoitunut uuteen haasteeseen! =) Hyvin se varmasti menee, alkuun kun pääset niin varmasti alkaa tekstiä tulemaan!

 

Voitteko kuvitella että olen 34 vuotias, enkä koskaan ole joutunut tekemään virallista työpaikkahakemusta...

Voin kuvitella. Mä olen jo 36v enkä ole koskaan tehnyt virallista työpaikkahakemusta. Pari kertaa olen kävellyt suoraan paikkaan jonne haluan töihin ja saanut aina paikan. Muuten olen koko elämäni työskennellyt vanhempieni yrityksissä, perheyrityksessä ja omassa yrityksessä. Mietityttää joskus, että jos joskus täytyisikin alkaa tosissaan etsiä töitä niin miten kävisi? Yrittäjiä ei aina arvosteta... tai yrittämisellä saatua työkokemusta ei arvosteta.

 

Kiitti kommenteista.
Todellakin, ei kannata laveasti aikaisemmasta elämästä kertoa, ehkä kuitenkin sillä voi olla merkitystä että mä olen ollut työnantajapuolella, jolloin se voi antaa kuvan, että mä myös ymmärrän hallinnon ja työnantajan näkemyksiä ehkä hitusen paremmin kuin jos olisin aina ollut työntekijänä... Tosin, en mollaa mitenkään työntekijäpuolta, mutta totuushan on se, että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää eikä työntekijäpuoli välttämättä näitä ymmärrä.


Kuvakansiota mä ajattelin, mutta katsotaan nyt. Pelko hiipii taakseni että menetänkö niillä sit kuitenkin sen paikan?

no, sitten olen kanssa ajatellut sitä henkilökohtaista käyntiä. Mutta miten se toteutetaan? Itse olen entisessä elämässä ottanut vastaan näitä sisäänkävelijöitä ja kun he lähtevät, heidän tietonsa häviävät salamyhkäisesti. ... sillä mua on aina ärsyttänyt se, että joku tulee ilmoittamatta sisään. Mulla on ollut sillä hetkellä joku kiireellinen / tärkeä tehtävä kesken niin sitten joku tulee ja keskeyttää sen. Ei hyvä.
Mutta jos mä soitan etukäteen niin mua ei päästetä edes sinne.

 

Kiitti kommenteista.
Todellakin, ei kannata laveasti aikaisemmasta elämästä kertoa, ehkä kuitenkin sillä voi olla merkitystä että mä olen ollut työnantajapuolella, jolloin se voi antaa kuvan, että mä myös ymmärrän hallinnon ja työnantajan näkemyksiä ehkä hitusen paremmin kuin jos olisin aina ollut työntekijänä... Tosin, en mollaa mitenkään työntekijäpuolta, mutta totuushan on se, että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää eikä työntekijäpuoli välttämättä näitä ymmärrä.

Mä en kertoilisi tästäkään mitään. Tuon asian voi yhtä lailla nähdä mahdollisena uhkana, rajattomuutena ja varpaille astumisena kuin kuvaamanasi hyvänä juttuna. Keskustelutilanteessa tän voi varmaankin ottaa jotenkin esiin, mutta hyvin harkiten kyllä. Asia sinällään on luultavasti ihan totta ja paikkansapitävä, mutta sen sanominen ei välttämättä tee toivottua vaikutusta?

Onko useampia leipomoita lähistöllä? Kokeile eri taktiikoita. Soittele johonkin ja kysy tapaamisaikaa tai aikaa, jolloin sopisi tulla spontaanimmin käymään. Katso miten käy ja harkitse sitten uudestaan.

 

Näissä tilanteissa kaikki riippuu niin siitä vastapuolesta. Toinen on toisenlaisen kuin toinen. Kuten tässäkin kävi ilmi, että kaalimaan vartijan kokemukset siitä että kun vaan kävelee sisään niin saa paikan. Ja mun luo kun on kävellyt niin ei ole paikkaa saanut..

Mutta kait se on vaan pakko jotain rustata paperille, lähetti sen, vei sen tai sähköpostin liitteenä laittanut matkaan. Mutta jotain mustaa valkoisella täytyy olla.