Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Elämää synnytyksenjälkeisen masennuksen kanssa 10/09
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Rice, post: 18086845, member: 54526"]</p><p>Ensinäkin :hug: <strong>Lady-Birdille</strong>. Yritä jaksaa tyttösi kanssa. Olette hienosti selvinneet tähän asti ja jo siitä voit nostaa hattua itsellesi. </p><p>Mitä niihin lääkkeisiin tulee niin ovat monet selvinneet ilman niitäkin. Itseänikin askarruttaa asia päivittäin. En ole lääkkeitä aloittanut ja se on mahdolistakin vasta parin viikon kuluttua kun minulla on uusi lääkärillä käynti. Nyt jo, pelkän juttelun ja ahdistustilanteiden tunnistuksen kautta olen saanut huomattavaa apua. Suurin apu on kuitenkin ollut se, että olen keksinyt täytettä elämään ja päiviin. Itsetutkiskelu ja psykologin kanssa käymämme keskustelut ovat auttaneet minua ymmärtämään miten selviän tilanteista joissa en ennen pärjännyt. </p><p></p><p>Tärkeä asia on siis se, että teen muutakin kun olen kotona. Poikani syntymästä asti olen joka päivä jaksanut käydä ulkona vaunuilemassa (osaksi se on minulla veressä, koska omistin 10-vuotta koiran enkä kertakaikkiaan kestä ajatusta etten pääse ulos päivitäin) ja saanut siitä puhtia päivään. Nyt olen alkanut työstää toden teolla tekemistä myös muuten. Käyn ystävien luona kahvilla, olen tutustunut äitikavereihin ja jos en muuta keksi lähden vaikka yksin pyörimään kaupungille. Tärkeintä on, etten hautaudu vauvan ja ahdistukseni kanssa kotiin. Täällä todella seinät kaatuvat muuten päälle. Vaikka tuntuu raskaalta pukea, pakata ja puntata, on se kaikki sen vaivan arvoista. Käymme myös vauvajumpassa ja yritän talvella aloittaa muitakin yhteisiä harrastuksia (mm. uimisen). </p><p></p><p>Pikkuhiljaa alan ymmärtää, ettei elämä lopu tähän. Sitä on pakko jatkaa, vaikka jokainen ruumiin solu huutaa ettei enää jaksa. Pahinta on silti ne päivät kun olen vain sisällä kotona, yksin vauvan kanssa koko päivän. Nyt alan ymmärtää, että minun on tehtävä asioita joihin pystyn vauvan kanssa. En enää haaveile hikilenkeistä yksin, teen ne vaunuillen. Menen mieluummin kahvilaan tietäen, että vauva saattaa vääntää megakakat vaippaan kuin jään kotiin itkemään yksinäisyyttäni. Hyvä pointti oli myös ripsivärin laitto. Laitan joka aamu ripsiväriä ja vaihdan päivävaatteet. En vauvan, enkä mieheni takia vaan itseni takia. Uskokaa pois, se tuo yllättävän paljon voimaa. </p><p></p><p>Yksinäisyys on edelleen vahva tunne päivittäin, enkä ole onnellinen, mutta pahaolo ei ole enää jatkuvaa ja olen jopa ensimmäisiä kertoja ikinä tuntenut ylpeyttä äitiydestäni ja nauttinut pienistä hetkistä poikani kanssa. Parasta terapiaa on ollut tavata muita äitejä. Nähdä kuinka he ovat äiti ja lapsi. Nähdä se side heidän välillään ja ymmärtää olevansa samassa asemassa oman pienensä kanssa. Heidän kanssaan jutellessa ymmärtää myös ettei kukaan äiti ole täydellinen, ettei ole oikeasti niin huono kuin tuntee ja jokainen äiti on joskus vihainen lapselleen. </p><p></p><p>Psykologilla olemme näitä asioita käyneet läpi. Hän ei kerro minulle suoria vastauksia, mutta auttaa minua löytämään ne keinot joilla selviän. Olemme myös löytäneet yhdessä minulle ne keinot joiden avulla voin ennekoida tulevia tilanteita joissa en ennen pärjännyt. Viimekerralla työstimme sitä, kuinka opin kestämään paremmin vauvani itkua...se on minulle kuin suolaa haavoihin ja olen edelleen aivan kauhuissani kun vauva itkee enkä keksi syytä. </p><p></p><p>Nyt pitää lopettaa. Tekstiä tulikin yhden romaanin verran taas, mutta helpotti. Yhden havainnon tein tätä kirjoittaessani. Sain paljon aikaan positiivista ja toivoa herättävää tekstiä. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Rice, post: 18086845, member: 54526"] Ensinäkin :hug: [b]Lady-Birdille[/b]. Yritä jaksaa tyttösi kanssa. Olette hienosti selvinneet tähän asti ja jo siitä voit nostaa hattua itsellesi. Mitä niihin lääkkeisiin tulee niin ovat monet selvinneet ilman niitäkin. Itseänikin askarruttaa asia päivittäin. En ole lääkkeitä aloittanut ja se on mahdolistakin vasta parin viikon kuluttua kun minulla on uusi lääkärillä käynti. Nyt jo, pelkän juttelun ja ahdistustilanteiden tunnistuksen kautta olen saanut huomattavaa apua. Suurin apu on kuitenkin ollut se, että olen keksinyt täytettä elämään ja päiviin. Itsetutkiskelu ja psykologin kanssa käymämme keskustelut ovat auttaneet minua ymmärtämään miten selviän tilanteista joissa en ennen pärjännyt. Tärkeä asia on siis se, että teen muutakin kun olen kotona. Poikani syntymästä asti olen joka päivä jaksanut käydä ulkona vaunuilemassa (osaksi se on minulla veressä, koska omistin 10-vuotta koiran enkä kertakaikkiaan kestä ajatusta etten pääse ulos päivitäin) ja saanut siitä puhtia päivään. Nyt olen alkanut työstää toden teolla tekemistä myös muuten. Käyn ystävien luona kahvilla, olen tutustunut äitikavereihin ja jos en muuta keksi lähden vaikka yksin pyörimään kaupungille. Tärkeintä on, etten hautaudu vauvan ja ahdistukseni kanssa kotiin. Täällä todella seinät kaatuvat muuten päälle. Vaikka tuntuu raskaalta pukea, pakata ja puntata, on se kaikki sen vaivan arvoista. Käymme myös vauvajumpassa ja yritän talvella aloittaa muitakin yhteisiä harrastuksia (mm. uimisen). Pikkuhiljaa alan ymmärtää, ettei elämä lopu tähän. Sitä on pakko jatkaa, vaikka jokainen ruumiin solu huutaa ettei enää jaksa. Pahinta on silti ne päivät kun olen vain sisällä kotona, yksin vauvan kanssa koko päivän. Nyt alan ymmärtää, että minun on tehtävä asioita joihin pystyn vauvan kanssa. En enää haaveile hikilenkeistä yksin, teen ne vaunuillen. Menen mieluummin kahvilaan tietäen, että vauva saattaa vääntää megakakat vaippaan kuin jään kotiin itkemään yksinäisyyttäni. Hyvä pointti oli myös ripsivärin laitto. Laitan joka aamu ripsiväriä ja vaihdan päivävaatteet. En vauvan, enkä mieheni takia vaan itseni takia. Uskokaa pois, se tuo yllättävän paljon voimaa. Yksinäisyys on edelleen vahva tunne päivittäin, enkä ole onnellinen, mutta pahaolo ei ole enää jatkuvaa ja olen jopa ensimmäisiä kertoja ikinä tuntenut ylpeyttä äitiydestäni ja nauttinut pienistä hetkistä poikani kanssa. Parasta terapiaa on ollut tavata muita äitejä. Nähdä kuinka he ovat äiti ja lapsi. Nähdä se side heidän välillään ja ymmärtää olevansa samassa asemassa oman pienensä kanssa. Heidän kanssaan jutellessa ymmärtää myös ettei kukaan äiti ole täydellinen, ettei ole oikeasti niin huono kuin tuntee ja jokainen äiti on joskus vihainen lapselleen. Psykologilla olemme näitä asioita käyneet läpi. Hän ei kerro minulle suoria vastauksia, mutta auttaa minua löytämään ne keinot joilla selviän. Olemme myös löytäneet yhdessä minulle ne keinot joiden avulla voin ennekoida tulevia tilanteita joissa en ennen pärjännyt. Viimekerralla työstimme sitä, kuinka opin kestämään paremmin vauvani itkua...se on minulle kuin suolaa haavoihin ja olen edelleen aivan kauhuissani kun vauva itkee enkä keksi syytä. Nyt pitää lopettaa. Tekstiä tulikin yhden romaanin verran taas, mutta helpotti. Yhden havainnon tein tätä kirjoittaessani. Sain paljon aikaan positiivista ja toivoa herättävää tekstiä. :) [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 6, 7, 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Voisiko Eduskunta erottaa Haaviston?
Eilen 23:17
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Lisää Demareita käännytyslakia vastaan - putinistiporukka alkaa muotoutua
Eilen 23:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Pankkikortin vuorokausiraja, milloin nollautuu? Aina vuorokauden vaihtuessa??
Eilen 23:15
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Vuoden 2014 Venäjä-hurmos
Eilen 22:47
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
OrpoPurra ei voi lakkauttaa kansainvälisiä mittareita. Ja ne todistaa Suomen historian huonointa talouspolitiikkaa
Eilen 21:55
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Voisiko Eduskunta nimittää Haaviston tekemään presidentin ulkopolitiikkaa?
Eilen 20:11
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Stubb saneli Kiinalle klo 7:00 mitä tehdä. Kiinan ärähtävä vastaus oli 10:34 Tassin sivuilla
Eilen 19:53
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Joku ahdisteli kilttimiehen vaimoa puhelimessa kun kilttis itse oli poissa
Eilen 19:35
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Ketju JO-faneille
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 7K
Aihe vapaa
2.
Lestadiolainen pahuus kotona: Anna-Roosa oli noin 4-vuotias, kun oman isän rekemät raiskaukset alkoivat.
Started by vierailija
Tiistai klo 09:45
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Pekka Toveri: "Suomi on sodassa" - Ei kai kokoomus vie meitä sotaan?
Started by vierailija
Maanantai klo 19:19
Luettu: 612
Aihe vapaa
4.
Mikä sateenkaariporukkaa oikein vaivaa kun pitää tuhota ihmisten omaisuutta?
Started by vierailija
Maanantai klo 00:18
Luettu: 606
Aihe vapaa
5.
Tinder-mies alkoi nirsoilla treffipaikan valinnassa
Started by vierailija
Tiistai klo 10:48
Luettu: 488
Aihe vapaa
6.
Tulkkeja tarvittaneen taas kerran? ”Raskaasti aseistautuneet hyökkääjät avasivat tulen hääjuhlassa Ranskassa”
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:20
Luettu: 487
Aihe vapaa
7.
Yllätystarkastuksen karu tulos: hoivakodissa ei ollut paikalla yhtään suomea puhuvaa hoitajaa
Started by vierailija
Tiistai klo 22:35
Luettu: 465
Aihe vapaa
8.
"Maahanmuuttovirasto lakkauttaa vastaanottokeskuksia, koska niiden tarve on vähentynyt."
Started by vierailija
Maanantai klo 10:20
Luettu: 433
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Heikkilän Antti puhuu taas asiaa diabeteksesta ja ylipainosta.
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
2.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
20 min sitten
Aihe vapaa
3.
Ketju JO-faneille
Latest: vierailija
28 min sitten
Aihe vapaa
4.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
32 min sitten
Aihe vapaa
5.
Diabeetikot, suositteko pehmeitä rasvoja?
Latest: vierailija
34 min sitten
Aihe vapaa
6.
Toi karppaaminen ei kyllä mene mun tajuntaan.
Latest: vierailija
37 min sitten
Aihe vapaa
7.
Maanantaina alkoi kokoomuksen ydinvoimalan purku. Yhden aikakauden loppu sekin
Latest: vierailija
46 min sitten
Aihe vapaa
8.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
51 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Elämää synnytyksenjälkeisen masennuksen kanssa 10/09
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu