Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Elämää synnytyksenjälkeisen masennuksen kanssa 10/09
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Kinsella, post: 18040878, member: 29658"]</p><p><strong>Rice</strong> mukava että päätit rekisteröityä! Minusta on rohkeaa, että uskaltaa kirjoittaa nimimerkillään tilanteestaan. Mitään häpeämistä ei tässä asiassa ole ja pitäisi vaan saada muutkin masentuneet äidit kirjoittelemaan tänne, koska tiedän että niitä on paljon, mutta he eivät vaan ole tarpeeksi rohkeita tullakseen esiin. Kuitenkin juuri se vertaistuki on hyvin tärkeää ja se että saa jakaa ajatukset täällä muille. Uskon että sillä on suuri merkitys paranemisen kannalta. Monilla kun ei ole tarpeeksi hyvää ystävää jolle kertoa eikä mies välttämättä voi täysin ymmärtää tälläistä tilannetta. </p><p>Hyvä, että sait apua pojan katsomiseen, niin pääset juttelemaan rauhassa. Mulla aina mies katsoo tyttöä silloin kun olen puhumassa, koska hän on maatalouslomittaja joka on aamut ja illat töissä mutta päivät kotona. </p><p>Ennen tosiaan minäkin laittaudun ja ostin merkkivaatteita. Nyt sitä tosiaan miettii, mitä varten sitä enää laittautuu vaikka vielä olen nuorikin! Meikkaan tosi harvoin, yleensä jos lähden kaupungille tai johonkin isompaan tapahtumaan. Muuten kyllä olen kotona verkkareissa ja jossain paidassa minkä satun päälle löytämään. Jotenkin en vaan löydä sitä fiilistä että jaksaisin kamalasti laittautua. Ripsivärin yleensä aamuisin jaksan laittaa, mutta muuten on laittautuminen aika kehnoa. :ashamed: </p><p>Oletko ajatellut vaikka jossain perhekerhossa käymistä? Siellä saisi muihin äitiin kontaktia? Pääsisi sitten vähän pois neljän seinän sisältä. Minä olen paristi käynyt, mutta välillä tuntuu ettei jaksa enää lähteä sinne, kun aamulla niin paljon touhuamista kotona muutenkin.</p><p></p><p><u><strong>Lady-Bird</strong></u> Soittiko se psykologi sinulle? Jos ei soittanut, soita huomenna uudestaan ettei jää siihen! </p><p></p><p>Se on ihan normaalia, että sulla alkoi se masentuminen vasta 6kk jälkeen. Monilla voi alkaa vasta kun lapsi on vuoden. Se ei välttämättä ala heti synnytyksestä vaan siihen voi mennä aikaa ennenkuin nousee esiin. </p><p>Mullakin se masennus meni kuin vuoristorata, välillä oli sellaisia jaksoja että ajattelin etten mä mikään masentunut ollut, mutta kohta taas olin ahdistunut kuin mikä. Päivät meni loppujen lopuksi siihen, että olin väsynyt vaikka nukuin hyvät yöunet ja hermostuin pienistä tytöllekin :ashamed: ja hermostuin miehellenikin eikä SEKSI maistunut moneen kuukauteen. Onneksi mieheni ymmärsi minua eikä painostanut asiaan, koska silloin ei läheisyys voinut enempää kiinnostaa. Mutta nyt kun olen käynyt keskustelemassa niin olemme löytäneet välillemme sen kosketuksen, halaukset ja nautimme myös siitä seksistä. Mutta välillä tuntui että olen ihan kamala äiti ja vaimo koska en halunnut edes tyydyttää mieheni tarpeita! </p><p>Ajattelin, että minussa on jokin vialla kun näin onnellisia äitejä kaupassa vauvansa kanssa. Mietin, miksi minä en tuntenut samaa onnea kuin he? </p><p>Mutta kun tyttöni täytti vuoden tunsin ekaa kertaa todellista rakkautta häneen. Ennen tyttö tuntui vain ikävältä velvollisuudelta, mutta nyt rakkaalta lapselta uhmineen kaikkineen. Juuri nuo pahat ajatukset lapsesta, kuten että se tuntui vain pakottavalta velvollisuudelta sai minut tuntemaan syyllisyyttä. Mutta masennuksen vuoksi ajattelin niin. Olin niin lopussa. :'( Silloin soitin apua ja itkien kerroin olevani masentunut. Kun sain kerrottua asiasta ensimmäistä kertaa jollekin ulkopuoliselle se jo osittain alkoi parantaa minua. Kynnys oli ylitetty ja sain keskustella ammattilaisen kanssa elämästäni ja äitiydestä. Hän yllättäen sanoikin etten ole kamala ihminen vaikka ajattelin pahoja lapsestani, koska se kuuluu masennukseen. </p><p></p><p>Kysynkin teiltä: Miten masennus on vaikuttanut sinun ja miehesi suhteeseen? Seksiin? </p><p> Tunnetteko syyllisyyttä ajatuksistanne ja tekemisistänne?</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Kinsella, post: 18040878, member: 29658"] [b]Rice[/b] mukava että päätit rekisteröityä! Minusta on rohkeaa, että uskaltaa kirjoittaa nimimerkillään tilanteestaan. Mitään häpeämistä ei tässä asiassa ole ja pitäisi vaan saada muutkin masentuneet äidit kirjoittelemaan tänne, koska tiedän että niitä on paljon, mutta he eivät vaan ole tarpeeksi rohkeita tullakseen esiin. Kuitenkin juuri se vertaistuki on hyvin tärkeää ja se että saa jakaa ajatukset täällä muille. Uskon että sillä on suuri merkitys paranemisen kannalta. Monilla kun ei ole tarpeeksi hyvää ystävää jolle kertoa eikä mies välttämättä voi täysin ymmärtää tälläistä tilannetta. Hyvä, että sait apua pojan katsomiseen, niin pääset juttelemaan rauhassa. Mulla aina mies katsoo tyttöä silloin kun olen puhumassa, koska hän on maatalouslomittaja joka on aamut ja illat töissä mutta päivät kotona. Ennen tosiaan minäkin laittaudun ja ostin merkkivaatteita. Nyt sitä tosiaan miettii, mitä varten sitä enää laittautuu vaikka vielä olen nuorikin! Meikkaan tosi harvoin, yleensä jos lähden kaupungille tai johonkin isompaan tapahtumaan. Muuten kyllä olen kotona verkkareissa ja jossain paidassa minkä satun päälle löytämään. Jotenkin en vaan löydä sitä fiilistä että jaksaisin kamalasti laittautua. Ripsivärin yleensä aamuisin jaksan laittaa, mutta muuten on laittautuminen aika kehnoa. :ashamed: Oletko ajatellut vaikka jossain perhekerhossa käymistä? Siellä saisi muihin äitiin kontaktia? Pääsisi sitten vähän pois neljän seinän sisältä. Minä olen paristi käynyt, mutta välillä tuntuu ettei jaksa enää lähteä sinne, kun aamulla niin paljon touhuamista kotona muutenkin. [u][b]Lady-Bird[/b][/u] Soittiko se psykologi sinulle? Jos ei soittanut, soita huomenna uudestaan ettei jää siihen! Se on ihan normaalia, että sulla alkoi se masentuminen vasta 6kk jälkeen. Monilla voi alkaa vasta kun lapsi on vuoden. Se ei välttämättä ala heti synnytyksestä vaan siihen voi mennä aikaa ennenkuin nousee esiin. Mullakin se masennus meni kuin vuoristorata, välillä oli sellaisia jaksoja että ajattelin etten mä mikään masentunut ollut, mutta kohta taas olin ahdistunut kuin mikä. Päivät meni loppujen lopuksi siihen, että olin väsynyt vaikka nukuin hyvät yöunet ja hermostuin pienistä tytöllekin :ashamed: ja hermostuin miehellenikin eikä SEKSI maistunut moneen kuukauteen. Onneksi mieheni ymmärsi minua eikä painostanut asiaan, koska silloin ei läheisyys voinut enempää kiinnostaa. Mutta nyt kun olen käynyt keskustelemassa niin olemme löytäneet välillemme sen kosketuksen, halaukset ja nautimme myös siitä seksistä. Mutta välillä tuntui että olen ihan kamala äiti ja vaimo koska en halunnut edes tyydyttää mieheni tarpeita! Ajattelin, että minussa on jokin vialla kun näin onnellisia äitejä kaupassa vauvansa kanssa. Mietin, miksi minä en tuntenut samaa onnea kuin he? Mutta kun tyttöni täytti vuoden tunsin ekaa kertaa todellista rakkautta häneen. Ennen tyttö tuntui vain ikävältä velvollisuudelta, mutta nyt rakkaalta lapselta uhmineen kaikkineen. Juuri nuo pahat ajatukset lapsesta, kuten että se tuntui vain pakottavalta velvollisuudelta sai minut tuntemaan syyllisyyttä. Mutta masennuksen vuoksi ajattelin niin. Olin niin lopussa. :'( Silloin soitin apua ja itkien kerroin olevani masentunut. Kun sain kerrottua asiasta ensimmäistä kertaa jollekin ulkopuoliselle se jo osittain alkoi parantaa minua. Kynnys oli ylitetty ja sain keskustella ammattilaisen kanssa elämästäni ja äitiydestä. Hän yllättäen sanoikin etten ole kamala ihminen vaikka ajattelin pahoja lapsestani, koska se kuuluu masennukseen. Kysynkin teiltä: Miten masennus on vaikuttanut sinun ja miehesi suhteeseen? Seksiin? Tunnetteko syyllisyyttä ajatuksistanne ja tekemisistänne? [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta vokaalia on sanassa AASI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Voisiko Eduskunta erottaa Haaviston?
Eilen 23:17
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Lisää Demareita käännytyslakia vastaan - putinistiporukka alkaa muotoutua
Eilen 23:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Pankkikortin vuorokausiraja, milloin nollautuu? Aina vuorokauden vaihtuessa??
Eilen 23:15
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Vuoden 2014 Venäjä-hurmos
Eilen 22:47
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
OrpoPurra ei voi lakkauttaa kansainvälisiä mittareita. Ja ne todistaa Suomen historian huonointa talouspolitiikkaa
Eilen 21:55
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Voisiko Eduskunta nimittää Haaviston tekemään presidentin ulkopolitiikkaa?
Eilen 20:11
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Stubb saneli Kiinalle klo 7:00 mitä tehdä. Kiinan ärähtävä vastaus oli 10:34 Tassin sivuilla
Eilen 19:53
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Joku ahdisteli kilttimiehen vaimoa puhelimessa kun kilttis itse oli poissa
Eilen 19:35
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Ketju JO-faneille
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 7K
Aihe vapaa
2.
Lestadiolainen pahuus kotona: Anna-Roosa oli noin 4-vuotias, kun oman isän rekemät raiskaukset alkoivat.
Started by vierailija
Tiistai klo 09:45
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Pekka Toveri: "Suomi on sodassa" - Ei kai kokoomus vie meitä sotaan?
Started by vierailija
Maanantai klo 19:19
Luettu: 613
Aihe vapaa
4.
Mikä sateenkaariporukkaa oikein vaivaa kun pitää tuhota ihmisten omaisuutta?
Started by vierailija
Maanantai klo 00:18
Luettu: 609
Aihe vapaa
5.
Tinder-mies alkoi nirsoilla treffipaikan valinnassa
Started by vierailija
Tiistai klo 10:48
Luettu: 489
Aihe vapaa
6.
Tulkkeja tarvittaneen taas kerran? ”Raskaasti aseistautuneet hyökkääjät avasivat tulen hääjuhlassa Ranskassa”
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:20
Luettu: 488
Aihe vapaa
7.
Yllätystarkastuksen karu tulos: hoivakodissa ei ollut paikalla yhtään suomea puhuvaa hoitajaa
Started by vierailija
Tiistai klo 22:35
Luettu: 469
Aihe vapaa
8.
"Maahanmuuttovirasto lakkauttaa vastaanottokeskuksia, koska niiden tarve on vähentynyt."
Started by vierailija
Maanantai klo 10:20
Luettu: 433
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Heikkilän Antti puhuu taas asiaa diabeteksesta ja ylipainosta.
Latest: vierailija
35 min sitten
Aihe vapaa
2.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
37 min sitten
Aihe vapaa
3.
Ketju JO-faneille
Latest: vierailija
44 min sitten
Aihe vapaa
4.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
48 min sitten
Aihe vapaa
5.
Diabeetikot, suositteko pehmeitä rasvoja?
Latest: vierailija
50 min sitten
Aihe vapaa
6.
Toi karppaaminen ei kyllä mene mun tajuntaan.
Latest: vierailija
54 min sitten
Aihe vapaa
7.
Maanantaina alkoi kokoomuksen ydinvoimalan purku. Yhden aikakauden loppu sekin
Latest: vierailija
Tänään 01:42
Aihe vapaa
8.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 01:37
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Elämää synnytyksenjälkeisen masennuksen kanssa 10/09
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu