Elämä yhtä helvettiä lapsen kanssa....

Siis inhottavia viestejä ihmisiltä, jotka eivät tunne ap:tä tai hänen tapaustaan kunnolla. Silti tullaan tänne kertomaan, kuinka kyse on kurin puutteesta tmv. Mun mielestä tuossa alkuperäisessä viestissä toivottiin lähinnä neuvoja / apua, ei moralisoimista tai sellaisten johtopäätösten tekemistä, jotka eivät oikein perustu mihinkään. Kaikille, kun ei ole noita "helppoja tapauksia" suotu. Voisi ääni kellossa muuttua, kun sattuisi omalle kohdalle vastaava "tilanne"! Hitto, kun ärsyttää nämä ihmiset, joilla on aina varaa puuttua ja kritisoida muiden toimia, vaikkei asiasta juurikaan mitään edes tiedetä!!!!

Tsemppiä ap:lle.

Ehdinpäs tulla lukemaan loputkin. Näyttää olevan lukemattomia näitä äitejä joiden mielestä jokainen lapsi on samanlainen.
Mutta kiitos kaikille asiallisesti vastanneille ja on myöskin lohduttavaa huomata että myös muilla vastaavanlaisia lapsia.

 

Siis inhottavia viestejä ihmisiltä, jotka eivät tunne ap:tä tai hänen tapaustaan kunnolla. Silti tullaan tänne kertomaan, kuinka kyse on kurin puutteesta tmv. Mun mielestä tuossa alkuperäisessä viestissä toivottiin lähinnä neuvoja / apua, ei moralisoimista tai sellaisten johtopäätösten tekemistä, jotka eivät oikein perustu mihinkään. Kaikille, kun ei ole noita "helppoja tapauksia" suotu. Voisi ääni kellossa muuttua, kun sattuisi omalle kohdalle vastaava "tilanne"! Hitto, kun ärsyttää nämä ihmiset, joilla on aina varaa puuttua ja kritisoida muiden toimia, vaikkei asiasta juurikaan mitään edes tiedetä!!!!

Tsemppiä ap:lle.

Ehdinpäs tulla lukemaan loputkin. Näyttää olevan lukemattomia näitä äitejä joiden mielestä jokainen lapsi on samanlainen.
Mutta kiitos kaikille asiallisesti vastanneille ja on myöskin lohduttavaa huomata että myös muilla vastaavanlaisia lapsia.

"asiallisesti" vastaaminen on ilmeisesti sama asia, kuin silitellä päätä ja laittaa halaushymiöitä? Eri mieltä oleminen on epäasiallista?

 

Siis inhottavia viestejä ihmisiltä, jotka eivät tunne ap:tä tai hänen tapaustaan kunnolla. Silti tullaan tänne kertomaan, kuinka kyse on kurin puutteesta tmv. Mun mielestä tuossa alkuperäisessä viestissä toivottiin lähinnä neuvoja / apua, ei moralisoimista tai sellaisten johtopäätösten tekemistä, jotka eivät oikein perustu mihinkään. Kaikille, kun ei ole noita "helppoja tapauksia" suotu. Voisi ääni kellossa muuttua, kun sattuisi omalle kohdalle vastaava "tilanne"! Hitto, kun ärsyttää nämä ihmiset, joilla on aina varaa puuttua ja kritisoida muiden toimia, vaikkei asiasta juurikaan mitään edes tiedetä!!!!

Tsemppiä ap:lle.

Ehdinpäs tulla lukemaan loputkin. Näyttää olevan lukemattomia näitä äitejä joiden mielestä jokainen lapsi on samanlainen.
Mutta kiitos kaikille asiallisesti vastanneille ja on myöskin lohduttavaa huomata että myös muilla vastaavanlaisia lapsia.

"asiallisesti" vastaaminen on ilmeisesti sama asia, kuin silitellä päätä ja laittaa halaushymiöitä? Eri mieltä oleminen on epäasiallista?

Olenko näin väittänyt?
Erimieltä voikin ja saakin olla,mutta se että heti vedetään omia perättömiä johto päätöksiä ja kuvitellaan että jokaiseen lapseen tepsii samat keinot/konstit.

 

Yrjö-poika, 5 v., on jo kauan tyrannisoinut perhettään. Hän riehuu, huutaa ym. ja Yrjön äiti kirjoittaa näppiksen ryttyyn Kaksplussan palstalle - tekemättä näin, kunnes tulos saavutetaan:

Laskeudu lapsen tasolle. Kyykisty siis. Katso lasta silmiin. Käytä topakkaa äänensävyä. Käytä lyhyitä lauseita.

Kun lapsi käyttäytyy ei-toivotulla/epäsosiaalisella tavalla, mieti sopiva paikka kodissanne hiljentymiseen.

Yrjö alkaa riehua. Mene hänen luokseen ja kyykisty. Ota ote Yrjöstä ja sano topakasti: "Meillä ei riehuta." - Yrjö riehuu vaan. - Kanna Yrjö hiljentymispaikkaan. Kyykisty. Sano topakasti: "Sinä olet tässä, kunnes lakkaat huutamasta (tai mitä Ykä tekeekään)." - Yrjö kokeilee sinua ja juoksee pois hiljenemispaikasta. Perään ja taas: kyykisty, katso Yrjöä silmiin ja sano: "Meillä ei riehuta." Vie Yrjö hiljentymispaikkaan.

 

Meidän keskimäinen on lähes samanlainen vaikka ei useinkaan käy sisaruksiin kiinni.
On niin omatahtoinen, itepäinen, räyhähenki....
Pari, kolme... sata kertaa voin kovasti sanoa (räyhään, raivoon melkein) ja sit menee ite mököttämään. Kohta tulee sanomaan että oli vaan niin kiukku mieli aivoissa.
Jos sisaruksiin käy kiinni (tai aikuisiin) niin samantien omaan huoneeseen ja siellä pysyy (jos ei muuten niin niin että toinen aikuisista pitää kahvasta kiinni 5 minuttia).
Pahimpina päivinä on niiiiiiiin kamalaa kun repii kaikkea ja kaikkia ja laskee suustaan niin kamalan pahoja asioita (kiitos pihakaverin, 4 vuotiaan). Silloin kunnon kovasti sanominen tehoaa (onneksi) tai viimeeksi se jäähy. tai sitten ei sekään. Välillä iskee epätoivo.
Kauheen vilkas tapaus. Ei ole muuta kuin dyspraksia (epäily).

 

No lohduttaudu sillä että jokaisella ihmisellä on oma persoona. Sinä et ole voinut häntä mitenkään pilata jos muut lapset ovat ok. Lapsilla kun on ihan omat juttunsa, eivät siis ole vain muovailuvahaklönttejä joita saadaan aikaiseksi ja muovataan haluttuun malliin.

Samaa mielta Pepparin kanssa. Aikuisetkin on luonteeltaan erilaisia, toiset on tempperamenttisempia kun toiset. Lapset ei ole on/off robotteja joita pitaa kurilla saada samaan muottiin.
Itse olen huomanut etta oli ihmiset minkaikaisia hyvansa, hyvalla ja karsivallisesti saa enempi ja pysyvampaa aikaan kun pakolla.

Kaytostapoja lapset oppii parhaiten seuraamalla muita perheenjasenia.

 

Veljeni ja minä olimme ongelmalapsia. Tappelimme liki koko ajan, fyysisesti ja henkisesti. Nurkkaan laittaminen, omaan huoneeseen laittaminen tai muut jäähyt eivät auttaneet kuin sen siunaaman hetken. Äiti oli kyllä sinnikäs ja johdonmukainen, mutta luultavasti olimme ( ja olemme ) veljeni kanssa niin kovapäisiä, että meidät olisi pitänyt köyrätä kasvatusneuvolaan... tappelut jatkuivat oikeastaan teini-ikään asti. Ei voi kuin ihmetellä, miten äiti kesti :ashamed:

En jotenkin jaksa uskoa, että ap:n kasvatusmetodeissa on vikaa... ongelmallisen tapauksen kanssa ei välttämättä perinteiset keinot toimi. Ei äidillänikään ollut yhtä suuria vaikeuksia siskoni kanssa, sisko oli paljon kiltimpi ja rauhallisempi tapaus.

 

*kipaisee alakertaan katsomaan opuksen nimen*

Ross W. Greene, Tulistuva lapsi (Finn lectura)
"Uusi lähestymistapa helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen ja kasvattamiseen"

Vaikuttaa ainakin pääosin sovellettavissa olevalta.

Löysin vielä linkinkin
http://www.finnlectura.fi/explosive/kirja.php

Tätä kirjaa voin itsekin sydämestäni suositella. Antoi paljon hyviä ajattelun aiheita näin lasten kanssa kauan työtä tehneellekin. Ap:lle voimia!

 

Onko hän n. 5-vuotias?

4v.

Tässä syy käytökseen. :hug:

 

Niin joo.... Esikoisen kanssa ollaan muista syistä käyty kasperissa (kasvatus- ja perheneuvola) mutta ei siitä ole ollut mihinkään mitään hyötyä. Tai ehkä ne ei vaan ole osanneet auttaa. "voi voi" ei ole mitään apua.
4v uhma on myös kauheeta. Meidän keskimmäisellä se uhma vaan jäi päälle, 1,5 vuodeksi!!
Lohduttavaa |O

 

Vaikka kotona asuisikin räyhänhenki, pitäisi ainakin jaksaa olla hänelle napakka ja johdonmukainen. Se helpottaa lapsen ahdistusta näissä huutotilanteissa. Lapsella on myös oikeus tietää ja tuntea, että vanhemmat johtavat orkesteria, teki lapsi sitten mitä tahansa.

Meidän tyttö oli kiljuva ja riehuva räyhätär julmetun pitkän ajan, mutta nyt koululaisena viehättävä ja hyvin käyttäytyvä tyttö. Paljon oli taisteluja, mutta sinnikkyys näkyy vieneen voiton.

Kuulostaa todella hurjalle, jos lapsi pystyy ohjailemaan perheen tunnetiloja ja sisarus joutuu haistelemaan räyhärin tunnetiloja. Silloin ollaan jo siinä tilanteessa, että joku voi traumatisoitua.

Apu olisi tosiaan paikallaan; joko lapsi on erityistapaus tai sitten vanhemmat eivät ole johdonmukaisia. Näin tilanne ei voi jatkua.

Me palstalaiset emme ole nähneet ja kuulleet mitään...valitettavan monesti vanhempien käytös tilanteissa pitäisi filmata, että he näkisivät, miten oikeasti toimivat. Erityislapset ovat sitten tietysti eri asia!

 

Onko hän n. 5-vuotias?

4v.

Tässä syy käytökseen. :hug:

Siis missä syy käytökseen?
Jos uhmaa meinaat ni se on kummallista et se sama uhma ollut syntymästä asti.

 

Vaikka kotona asuisikin räyhänhenki, pitäisi ainakin jaksaa olla hänelle napakka ja johdonmukainen. Se helpottaa lapsen ahdistusta näissä huutotilanteissa. Lapsella on myös oikeus tietää ja tuntea, että vanhemmat johtavat orkesteria, teki lapsi sitten mitä tahansa.

Meidän tyttö oli kiljuva ja riehuva räyhätär julmetun pitkän ajan, mutta nyt koululaisena viehättävä ja hyvin käyttäytyvä tyttö. Paljon oli taisteluja, mutta sinnikkyys näkyy vieneen voiton.

Kuulostaa todella hurjalle, jos lapsi pystyy ohjailemaan perheen tunnetiloja ja sisarus joutuu haistelemaan räyhärin tunnetiloja. Silloin ollaan jo siinä tilanteessa, että joku voi traumatisoitua.

Apu olisi tosiaan paikallaan; joko lapsi on erityistapaus tai sitten vanhemmat eivät ole johdonmukaisia. Näin tilanne ei voi jatkua.

Me palstalaiset emme ole nähneet ja kuulleet mitään...valitettavan monesti vanhempien käytös tilanteissa pitäisi filmata, että he näkisivät, miten oikeasti toimivat. Erityislapset ovat sitten tietysti eri asia!

sitä päivää minäkin odotan että tilanne tasaantuisi. Nyt kun kyse ei ole pelkästä uhmasta koska ollut vaativa jo syntymästään lähtien. Johdonmukainen olen mielestäni ollut.
Apu todellakin on paikallaan ja heti maanantaina aionkin olla yhteydessä kasvatus- ja perheneuvolaan, näin tilanne ei todellakaan voi jatkua,koska kaikki kärsii tästä Ja kun oikeasti on tunne että kaikki neuvot ja vinkit kokeiltu eikä mikään ole toiminut niin pakko saada se apu muualta. siinä vaiheessa kun alkaa hakea apua ulkopuolisilta niin tulee semmoinen tunne että on itse epäonnistunut,koska tähänkin asti on pärjännyt omillaan :/

 

ei nain netin kautta kukaan pysty diagnoosia antamaan. kuulostaa kuitenkin silta etta aiti on lapsensa eteen kaiken kokeillut ja meilla toissa "hanenlaisensa" lapset ovat arki paivaa. koko perhe siina karsii ja olisi todellakin aika tarttua harkaa sarvista ja menna neuvolan kautta jatkotutkimiksiin. siellapahan se selviaa onko se todellakin vain kurin puutetta(milta ei kylla kuulosta) vai jokin hairio. Perhe elama helpottuu kovasti kun sita pienta aletaan ymmartaa paremmin ja asiat saadaan jarjestykseen. jotkut ihmiset hapeavat diagnosoitua "hairikko"lastaan mutta nama diagnoosit ovat lapsen parhaaksi, jotta lapsi saisi kunnon tukea kasvamiseen, kouluun ym. aiti ja isa ei ole varmasti tehnyt virhetta, nama ongelmat tulevat jostain ihan muualta. tsemppia ja toivottavasti ongelmat pian helpottavat!

 

Oikeesti tähän kohtaan ISO :hug:.
Meillä on nimittäin tuo 1,5v tyttö ollut syntymästään lähtien ERITTÄIN vaativa ja lyhytpinnainen tapaus, enkä usko että helpottaa yhtään ainakaan muutamaan vuoteen, päinvastoin :/
Että jos mä olen välillä helisemässä tuon pienen kanssa niin voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu :ashamed:
Voimia sinne

 

siinä vaiheessa kun alkaa hakea apua ulkopuolisilta niin tulee semmoinen tunne että on itse epäonnistunut,koska tähänkin asti on pärjännyt omillaan :/

:hug:
Älä noin ajattele, kun se ei pidä paikkaansa. Vaan niin että sinä rakastat lastasi enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja olet valmis tekemään kaikkesi häntä auttaaksesi. =)