Elämä on täyttä paskaa

Kaikki tuntuu olevan taas täyttä paskaa ja kaikissa asioissa vain saa hakata päätä seinään...
Periaatteessa silti "kaikki" on hyvin, terveet lapset, työ ja talo... Varmaankin avioeron ansiosta oon huomannut että ei ole ystäviä eikä miestä ja mikään ei tunnu miltään...

 

Ilman rakkautta ja läheisyyttä elämä on... vähemmän elämisen arvoista. Onneksi sulla on lapset joilta saat rakkautta, joille olet tärkeintä maailmassa vielä pitkään! <3

 

:hug: Ihmiset eivät jaksa ystävää, jolla on toivoton elämänasenne ja menee aina päin persettä. Nykymaailmassa sitä nääs kamppailee arkensa kanssa, vaikkei masentunut olekaan. Sen ajan mitä käyttää itseensä ei jaksa kuunnella jotain jolla on kaikki "täyttä paskaa."

Yleensä nämä uutiset, jossa 10 000 kuolee ja äidit ajautuvat virrassa eroon lapsistaan saavat ihmiset tuntemaan pohjatonta nöyryyttä ja kiitollisuutta hetkeksi.

Eli: Suosittelen lämpimästi keskusteluapua! Suosittelen harrastuksia, pieniin hetkiin tarttumista, lasten kanssa puuhailua, työstä nauttimista.

 

Elämä on juuri sellaista kuin millainen oma asenne siihen on, itse kukin elämänsä luo!

 

Melko vähäiseltä nuo omaan tilanteeseeni verrattuna vaikuttavat. Minä menetin vähän aikaa sitten lähiomaisen.

 

[QUOTE="vieras";23361950]Elämä on juuri sellaista kuin millainen oma asenne siihen on, itse kukin elämänsä luo![/QUOTE]

Sanotaan että se asenne vaikuttaa aika paljon siihen millaiseksi sen elämän kokee. Kuitenkin elämässä voi tulla eteen päljon sellaisia murheita ja epäonnistumisia, samoin kuin ilonaiheita joihin ei itse ole voinut vaikuttaa mitenkään. Jonkun elämä on yleisesti ottaen paljon rankempaa kuin toisen.

 

Asenne ratkaisee, se on ihan totta ja vaikka sitä kuinka koettaa muuttaa positiivisemmaksi ja etsiä asioiden hyviä puolia, aina tulee joku asia mikä nakertaa sitä positiivisuutta. Ja kun niitä pieniä ikäviä asioita tulee aina vain lisää, ei tahdo jaksaa...
Potkaskaahan vielä päähän ja sanokaa vielä kerran että kun minulla on huono asenne niin elämä tuntuu juuri siksi näin paskalta.

 

Sanotaan että se asenne vaikuttaa aika paljon siihen millaiseksi sen elämän kokee. Kuitenkin elämässä voi tulla eteen päljon sellaisia murheita ja epäonnistumisia, samoin kuin ilonaiheita joihin ei itse ole voinut vaikuttaa mitenkään. Jonkun elämä on yleisesti ottaen paljon rankempaa kuin toisen.

Aivan. Itse olen saanut tuon rankemman polun kuljettavakseni. Ei siitä ihan aina pysty/jaksa/saa ilonaihetta vaikka kuinka repisi. Mutta kun vaihtoehto on elämä/kuolema niin kyllä sitä vielä ainakin on tälle elämän puolelle kallistunut.

 

Onko sun elämäsi ykstoikkosta? Kaikki päivät samanlaisia? Jos näin, niin mikäli lapsesi ovat viikonloppuja välillä isällään, suunnittele niiksi päiviksi jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Älä siis käytä noita päiviä siivoamiseen, ruuan tekemiseen pakastimeen tms vaan tee jotain selaista, mitä et yleensä tee tai mitä et ole tehnyt vuosiin.

 

Aivan. Itse olen saanut tuon rankemman polun kuljettavakseni. Ei siitä ihan aina pysty/jaksa/saa ilonaihetta vaikka kuinka repisi. Mutta kun vaihtoehto on elämä/kuolema niin kyllä sitä vielä ainakin on tälle elämän puolelle kallistunut.

Niin, rankimmilla hetkillä se asenne varmaan auttaa suurinpiirtein sen verran että jaksaa sillä päivästä toiseen ilman että suunnittelee itsemurhaa. Onneksi useimmin tilanteet helpottavat jossain vaiheessa ja kun omat voimat palaa niin on mahdollista alkaa näkemään niitä positiivisia asioita ja löytämään elämäniloa. Silloinkin vaikka osa murheista ja huolista kulkisi yhä mukana - kenties loppuelämänkin.

 

Joskus harvoin jos lasten isä ottaa lapset luokseen, yhdeksi yöksi, olen niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään. En siis todellakaan siivoa mutta en jaksa tehdä myöskään mukavia asioita. Ja monetkin sellaiset asiat mitä haluaisin tehdä, vaatisi rahaa eikä sitä ylenmäärin ole. Halvat / ilmaiset mukavat asiat on sitten niitä että niitten parissa olen yksin, ja yksinäisyys on nyt se mitä en kaipaa yhtään enempää...
Keskusteluapua psykologilta olen hakenut, mutta hänen puoleltaan aikoja perutaan paljon, ja se on yksi esimerkki niistä pienistä ikävistä asioista mikä musertaa positiivisuutta - ensin ajattelee että onpa hyvä kun pääsen purkamaan pahaa oloani ja sitten aika perutaan tai unohdetaan kokonaan ilmoittaa että se on peruttu. Ja uusi aika siirtyy kauas...
Välillä olen kyllä miettinyt että miksi ihmeessä olla hengissä kun en koe olevan mitään minkä takia elää. En koe olevani tarpeeksi hyvä äiti lapsilleni eikä elämässäni ole mitään mihin pyrkiä tai mitä tavoitella. Kaikki on vain pään hakkaamista ja samaa ympäripyöreää arkea. No, jos ottaisin tavoitteekseni vaikka olla parempi äiti, niin aina joku tulee ja sanoo että tuokin asia tulee tehdä aivan eritavalla... (Niin ja tämä minun asennehan on jo valmiiksi huono...)

 

Totta kai sillä omallakin asenteella on merkitystä, mutta siinä vaiheessa kun omat voimavarat on loppu, niin tyhjästä on aika paha nyhjästä. Silloin se ulkopuolinen keskusteluapu on yleensä tarpeen.

 

Tää ei nyt just tähän tilanteeseen varmaan lohduta, mutta lapset kasvavat tosi nopeasti. Pian niitä ei tarvitse ottaa joka paikkaan mukaan vaan pärjäävät tunnin pari kotona keskenäänkin. Sitäpaitsi mitä isommiksi lapset tulevat, sitä mukavampaa heidän kanssaan on kaikenlaista arjesta poikkeavaa tehdäkin. Kun ei siis kaiken tarvitse tapahtua heti eikä lapsia tarvitse jatkuvasti vahtia.

Masennus tietysti vie voimia, mutta mieti millaisista asioista pidit ennenkuin sinulla oli lapsia. Voisitko koittaa tehdä niitä asioita lasten kanssa ja vaikka vähän "pienimuotoisemmin"? Koti-päiväkoti-työpaikka-ruokakauppa-päiväkoti-koti -ympyrä alkaa puuduttaa ketä tahansa, jos ei koskaan tapahdu mitään arjesta poikkeavaa. Joku uusi harrastus, jota voisi tehdä kotona? Verkko-opiskelu? Yrttien kasvatus...siemenet ja multa ei maksa paljon mitään?

 

Otittekohan te ap:n viestin liian vakavasti.
Minusta se ei kuulosta ollenkaan masentuneelta tai elämäänsä kyllästyneeltä ikivalittajalta, vaan yksinkertasesti sillä on varmaan tänään vaan mälsä päivä.
Ketäpä sitä aina jaksais suu korvissa hehkuttaa elämän ihanuutta.
Varsinkin kun tollanen kelikin, että jokaista askelta saa miettiä tarkkaan ja aurinko häikii päin pläsiä. No fun.

 

Otittekohan te ap:n viestin liian vakavasti.
Minusta se ei kuulosta ollenkaan masentuneelta tai elämäänsä kyllästyneeltä ikivalittajalta, vaan yksinkertasesti sillä on varmaan tänään vaan mälsä päivä.
Ketäpä sitä aina jaksais suu korvissa hehkuttaa elämän ihanuutta.
Varsinkin kun tollanen kelikin, että jokaista askelta saa miettiä tarkkaan ja aurinko häikii päin pläsiä. No fun.

Ja mä kun ajattelin just lähteä käymään kaupassa pidemmän lenkin kautta ja ottaa kameran mukaan...upea ilma

 

Ja mä kun ajattelin just lähteä käymään kaupassa pidemmän lenkin kautta ja ottaa kameran mukaan...upea ilma

Upea ja upea. Kiroilin koko matkan kotiin.. vielä pitäs kans asioille vaivautua.. tuntuu niin vaikeelta, vaikka kaikki on ihan muutaman metrin päässä. Kohta kaadun, se on varmaa.
Rollaattori olis nyt hyvä tuki ja turva.

 

Sanotaan että se asenne vaikuttaa aika paljon siihen millaiseksi sen elämän kokee. Kuitenkin elämässä voi tulla eteen päljon sellaisia murheita ja epäonnistumisia, samoin kuin ilonaiheita joihin ei itse ole voinut vaikuttaa mitenkään. Jonkun elämä on yleisesti ottaen paljon rankempaa kuin toisen.

Ei sillä ole mitään merkitystä miten rankkaa elämä on, kyse on karmasta.
Elämä on tasan niin rankkaa kuin millaiseksi itse sen tekee, ei kukaan joudu kantamaan enempää kuin pystyy.

 

[QUOTE="vieras";23363233]Ei sillä ole mitään merkitystä miten rankkaa elämä on, kyse on karmasta.
Elämä on tasan niin rankkaa kuin millaiseksi itse sen tekee, ei kukaan joudu kantamaan enempää kuin pystyy.[/QUOTE]

tervetuloa vaihtamaan mun kanssa paikkaa, ni vois toikin mantran hokeminen loppua!

 

Jos on noin paha olla, niin istuppa tähän sedän polvelle. Jospa se vaikka helpottais. (ironisesti)

 

Jos on eronnut, niin sentään on joskus seurustellut ja kokenut ihanat hetket ja ensimmäiset nainnit ja pari vuotta ne ihastuksen huumat ja kuumat rakastelut.

Vasta sitten tuli paska ja ero ja paskaa.

Ja sitten jos ei ole koskaan seurustellut, niin ei ole mitään paskaa. On vain paskaa.

 

Ei sillä ole mitään merkitystä miten rankkaa elämä on, kyse on karmasta.
Elämä on tasan niin rankkaa kuin millaiseksi itse sen tekee, ei kukaan joudu kantamaan enempää kuin pystyy.

kääntykää islamin uskontoon

 

Elämä on turhaa paskaa. Sama se miten elää.