Joskus harvoin jos lasten isä ottaa lapset luokseen, yhdeksi yöksi, olen niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään. En siis todellakaan siivoa mutta en jaksa tehdä myöskään mukavia asioita. Ja monetkin sellaiset asiat mitä haluaisin tehdä, vaatisi rahaa eikä sitä ylenmäärin ole. Halvat / ilmaiset mukavat asiat on sitten niitä että niitten parissa olen yksin, ja yksinäisyys on nyt se mitä en kaipaa yhtään enempää...
Keskusteluapua psykologilta olen hakenut, mutta hänen puoleltaan aikoja perutaan paljon, ja se on yksi esimerkki niistä pienistä ikävistä asioista mikä musertaa positiivisuutta - ensin ajattelee että onpa hyvä kun pääsen purkamaan pahaa oloani ja sitten aika perutaan tai unohdetaan kokonaan ilmoittaa että se on peruttu. Ja uusi aika siirtyy kauas...
Välillä olen kyllä miettinyt että miksi ihmeessä olla hengissä kun en koe olevan mitään minkä takia elää. En koe olevani tarpeeksi hyvä äiti lapsilleni eikä elämässäni ole mitään mihin pyrkiä tai mitä tavoitella. Kaikki on vain pään hakkaamista ja samaa ympäripyöreää arkea. No, jos ottaisin tavoitteekseni vaikka olla parempi äiti, niin aina joku tulee ja sanoo että tuokin asia tulee tehdä aivan eritavalla... (Niin ja tämä minun asennehan on jo valmiiksi huono...)