Elämä on niin epäoikeudenmukaista...:(

Rakas ystäväni kuoli viime yönä sairaalassa taisteltuaan hankalaa sairautta vastaan viime kesästä asti. Ystäväni kuoli 29 vuotiaana ja kaipaamaan jäivät niin oma perhe (aviomies ja 5v tyttö) kuin me kaikki ystävätkin. Ihan hirveää oli saada yöllä soitto mieheltä...siihen loppuivat yöunet ja en voi muuta kuin itkeä

Ja nyt pyörii jo hautajaiset mielessä sillä lupasin ystävälleni, että laulan siellä hänen lempikappaleensa. Hän kysyi minulta tuota pari kuukautta sitten ja tottakai suostuin, mutta nyt tuntuu, että tukehdun kun ajattelenkin sitä tilannetta ja miten ikinä voin itkultani laulaa siellä ja vielä, kun kappelekin on niin koskettava

 

voi.. voimia..halaa pientä tyttöä

 

:hug::hug:

 

Osanottoni :hug:

 

Saman tyylisessä tilanteessa olleena, lämmin osanottoni. :hug:

Kyllä se hautajaisajatuskin selkiytyy. Voisitko ajatella tekeväsi ns viimeisen palveluksen ystävällesi tällä laululla. Vaikeaahan se tulee olemaan.

:hug:

 

Saman tyylisessä tilanteessa olleena, lämmin osanottoni. :hug:

Kyllä se hautajaisajatuskin selkiytyy. Voisitko ajatella tekeväsi ns viimeisen palveluksen ystävällesi tällä laululla. Vaikeaahan se tulee olemaan.

:hug:

Kaunis ajatus. Tämä kappale on Jenni Vartiaisen "minä ja hän"....ja tuota, kun kuuntelee niin itku tulee joka kerta. Voi laulaminen olla aika vaikeaa vaan kyllä aion sen rakkaan ystäväni pyynnöstä tehdä. Viimeinen palvelus

 

[QUOTE="Katja";25887694]Kaunis ajatus. Tämä kappale on Jenni Vartiaisen "minä ja hän"....ja tuota, kun kuuntelee niin itku tulee joka kerta. Voi laulaminen olla aika vaikeaa vaan kyllä aion sen rakkaan ystäväni pyynnöstä tehdä. Viimeinen palvelus [/QUOTE]

Voi, se onkin koskettava.
Nyt kaikki tuntuu vaikealle, mutta usko mua, siellä hautajaisissa sä tavallaan ole osan aikaa roolissa. Ainakin mulle iski sellainen, kun oli mun aika lukea yks teksti. Vaikka ensin olin kuvitellut, että itken siellä korokkeella niin kauan, että oksennan. Vaan sen sain hoidettua kunnialla, vaikken itse siitä mitään muistakaan.
Voimia sulle. Ja sille perheelle. Pysy heidän tukena vaikka se saattaa epäkiitolliselta tuntuakin välillä.
Sä ole sille pienelle tytölle ehkä ainoa, joka pystyy siten joskus kertomaan sen äidistä jotain tärkeää ja sellaista hyvää, jota isä ja isovanhemmat eivät edes tiedä.

 

Voi, se onkin koskettava.
Nyt kaikki tuntuu vaikealle, mutta usko mua, siellä hautajaisissa sä tavallaan ole osan aikaa roolissa. Ainakin mulle iski sellainen, kun oli mun aika lukea yks teksti. Vaikka ensin olin kuvitellut, että itken siellä korokkeella niin kauan, että oksennan. Vaan sen sain hoidettua kunnialla, vaikken itse siitä mitään muistakaan.
Voimia sulle. Ja sille perheelle. Pysy heidän tukena vaikka se saattaa epäkiitolliselta tuntuakin välillä.
Sä ole sille pienelle tytölle ehkä ainoa, joka pystyy siten joskus kertomaan sen äidistä jotain tärkeää ja sellaista hyvää, jota isä ja isovanhemmat eivät edes tiedä.

Kiitos sinulle. Tuli itku, kun tämänkin luin. Säälittää niin se pieni äitiään ikävöivä tyttö

 

Otan osaa.
Omalta ystävältä jäi kuollessa 6-vuotias tytär. Ystäväni pyysi että pitäisin lapseen yhteyttä jatkossa. Valitettavasti niin en ole voinut tehdä :|

 

[QUOTE="Katja";25887761]Kiitos sinulle. Tuli itku, kun tämänkin luin. Säälittää niin se pieni äitiään ikävöivä tyttö [/QUOTE]

:hug:

Joo, kauhee se on, mun ystävältä jäi kaksi poikaa, toinen oli niin pieni, ettei muista oikeastaan mitään äidistään. Se oli ja on jotenkin vieläkin ihan kamalaa. Mutta me ollaan sitä varten, että osataan kertoa kysyttäessä, että tykkäskö äiti jouluruoista vai ei.
Lapsen surun edessä aikuinen vaan on niin neuvoton.

 

[QUOTE="Katja";25887761]Kiitos sinulle. Tuli itku, kun tämänkin luin. Säälittää niin se pieni äitiään ikävöivä tyttö [/QUOTE]

Kamalaa :'(

 

Niin on, todella. Rakkaalla ystävälläni kuoli vauva viikko sitten. ;( Ja toinen ystäväni taistelee syövän kanssa, vuosi sitten leikattu ja nyt uusi. Hän myös yksinhuoltaja. ;( Kauheita aikoja. Voimia sinulle!:heart: