Elämä heitti häränpyllyä

Joo, että silleen sitten kävi että mun ei pitänyt ikinä hankkia omia lapsia, vaikka lapsirakas oonkin aina ollut (läheisten lapset on olleet mun lellikkejä ) mutta nyt kävi sitten yllättäen toisin. Näillä mennään mitä on annettu.

Niin mä en oikeesti tiedä mitä mä nyt teen? siis mulla ei ole hajuakaan mistään normaalista arjesta lasten (tai VAUVAN ) kanssa. Mä osaan kyllä syöttää vähän isommalle (siis semmoselle joka syö jo RUOKAA ) ja osaan viedä lintsille ja ostaa lahjoja ja leikkiä ja tehdä kaikkea lapsellista ja hauskaa, mutta miten mä muka opin HOITAMAAN, vaihtamaan vaippoja, vahtimaan ja huolehtimaan 24/7?! Mies ei sitten osaa yhtään enempää sekään...

Kauhee stressi et miten me saadaan muka lapsi pysymään hengissä kun kukatkin kuolee kun mä unohdan kastella niitä

 

Siinä se vauva opettaa. On munkin muksut hengissä vaikken ollut vauvoja juuri sylissä pidellyt ennen kuin oman sain.

 

Sä kasvat äitiyteen samalla kun sun lapsesikin kasvaa. :hug:

 

Mullekin eka tulossa syksyllä! Kauhuissani ja haltioissani odotan miten tästä selvitään

 

Kyllä sä opit. Ekaksi haparoiden ja kohta jo kuin vanha tekijä. Kun meille syntyi vauva, mulla oli tasan yhden kerran eläissäni ollut vauva sylissä, miehellä ei kertaakaan, ja meidän pikkumies on silti oikein hyvinvoiva kaveri, kolmen viikon päästä täyttää jo vuoden :heart:

 

minä sain ekan 15v ja hyvin opin lastenhoidon vaikka ei aikaisempaa kokemusta ollukkaan

 

Lastenhoidossa vaikeustaso nousee vähitellen.. Vauvan kanssa on yleensä aika helppoa, ruokaa ja kuivat vaipat.
Jos heti kuiviltaan pitäisi ottaaa hoidettavaksi 6v uhmis niin saattaisiloppua keinot kesken. Elämä opettaa ja loput voi kysyä palstalta.

 

Meillä nykyaikaisilla naisillakin on olemassa äidinvaisto, kun vain luottaisimme siihen. Niin sinullakin =) Sen mukaan on hyvä suunnistaa. Ja voithan kysellä läheisiltäsi vinkkejä vauvanhoitoon, varmasti auttavat mielellään.

 

kysy siltä pikkusiskoltasi joka on tehnyt jo useamman lapsen. (sori. oli pakko )

 

Kauhee stressi et miten me saadaan muka lapsi pysymään hengissä kun kukatkin kuolee kun mä unohdan kastella niitä

Toisin kuin kukat, vauva ilmaisee ääneen hätänsä, yleensäpä vielä kovaan ääneen jos siihen hätään ei heti reagoida. Lapsen tarpeita ole läheskään niin helppo unohtaa, kuin huonekasvin

 

Siinä se vauva opettaa. On munkin muksut hengissä vaikken ollut vauvoja juuri sylissä pidellyt ennen kuin oman sain.

Sama mulla. Hyvin sulla ap tulee meneen Uskot vaan ittees!