Toggle sidebar

Ekaluokkalaisten vanhemmat! Kouluaamuista..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aamuntorkku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
aamuntorkku

aamuntorkku

Aktiivinen jäsen
20.01.2005
15 181
2
36
Mites teidän ekaluokkalaiset viihtyy aamuisin? Ovatko yksin ennen koulun alkua vai miten ootte järjestäneet (myöhäisemmät aamut ennen kaikkea)?

Mullon vähän stressi, ku tytön koulu alkaa ma+ti vasta kymmeneltä ja tyttö ei uskalla olla aamuisin yhtään yksin : /

Normaalisti viilettää tuolla maisemissa kaiket päivät, eikä päivisin siis mitään ongelmaa yksin olemisen kanssa ole... mut nää aamut on hankalia. Äskenkin kävin viemässä miehen kouluun ja pojan hoitoon ja kesti max. puoli tuntia... tyttö ehti jo 2 kertaa soittaa sinä aikana itkuissaan, että ikävä on :(

Itse haluisin mennä aikasin koululle tekemään lopputyötä, mut... plääh.
No lapset aina ensin tietty :)
 
Mun tyttö, kun aloitti koulun viime vuonna viihtyi kyllä yksin jos sillä oli tekemistä. Televisiota en antanut katsoa, kun muuten katsoisi vaan telkkaria ja kouluun lähtö unohtuisi. Pimeinä aamuina soitti töihin ja sanoi et pelottaa mut sain rauhoiteltua.
 
[QUOTE="Vieras";24712695]Mun tyttö, kun aloitti koulun viime vuonna viihtyi kyllä yksin jos sillä oli tekemistä. Televisiota en antanut katsoa, kun muuten katsoisi vaan telkkaria ja kouluun lähtö unohtuisi. Pimeinä aamuina soitti töihin ja sanoi et pelottaa mut sain rauhoiteltua.[/QUOTE]

Mitäs sun tyttös sitten puuhaili aamuisin?
 
Tuo onkin välillä harmitus nuo myöhäiset aamut. Mulla kakkonen vasta eskarissa ja esikoinen viidennellä, mutta huokasin helpotuksesta, kun molemmilla alkaa tämän lukuvuoden aamut samaan aikaan. On sulla ainakin arvot kohdallaan, kun lapset etusijalla. Onneksi ne lapset kasvavat. Kuinka pitkä aika lapsella olisi yksin kotosalla? Voisiko hänelle keksiä sinne jotain askaretta tai kuinka lastenohjelmat kuluttaisi aikaa?
 
Meillä poika joutuu olemaan kotona yksin (koiran kanssa) ma-ke aamuisin n. 1½ tuntia ennen koulun alkua. Aika menee telkkaria katsellen, eipä sitä oikein muutakaan ole... soitan aina, kun pitää lähteä kouluun ja tähän saakka on onnistunut hyvin. On kyllä aika itsenäinen tapaus muutenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Squawe:
Tuo onkin välillä harmitus nuo myöhäiset aamut. Mulla kakkonen vasta eskarissa ja esikoinen viidennellä, mutta huokasin helpotuksesta, kun molemmilla alkaa tämän lukuvuoden aamut samaan aikaan. On sulla ainakin arvot kohdallaan, kun lapset etusijalla. Onneksi ne lapset kasvavat. Kuinka pitkä aika lapsella olisi yksin kotosalla? Voisiko hänelle keksiä sinne jotain askaretta tai kuinka lastenohjelmat kuluttaisi aikaa?
Click to expand...

No meillähän on se tilanne, että mulla ei oo "virallisia aikatauluja", ku teen nyt syksyn gradua. MUT tavoittena olis saada se pikaseen tehtyä ja haluaisin siis mennä heti kasiksi koululle ahertamaan...

Eli tilanne on tietenkin hyvä sen suhteen, että VOIN olla tytön kanssa aamuisin, mut harmittaa näiden aamujen venyminen. Tyttö pelkää, että jos on yksin, niin myöhästyy koulusta. Tää on joku peikko hälle : /
 
[QUOTE="Rohmu";24712726]Meillä poika joutuu olemaan kotona yksin (koiran kanssa) ma-ke aamuisin n. 1½ tuntia ennen koulun alkua. Aika menee telkkaria katsellen, eipä sitä oikein muutakaan ole... soitan aina, kun pitää lähteä kouluun ja tähän saakka on onnistunut hyvin. On kyllä aika itsenäinen tapaus muutenkin.[/QUOTE]

Tää mulle onkin tullut yllätyksenä: meidän tyttö on myös aina ollut jotenkin niin superitsenäinen tyyppi. Ja on vieläkin - paitsi kouluaamuisin :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja aamuntorkku:
Tää mulle onkin tullut yllätyksenä: meidän tyttö on myös aina ollut jotenkin niin superitsenäinen tyyppi. Ja on vieläkin - paitsi kouluaamuisin :saint:
Click to expand...

Jos pelkää vain myöhästyvänsä koulusta, niin auttaisiko "tuplavarmistus" eli laitat vaikka jonkun herätyskellon soimaan, kun lähdön aika on... itse tein ihan ekalla viikolla niin. Soitin ja sitten oli vielä pojan oma muumiherätyskello soimassa, jos vaikka kännykät ei jostain syystä toimis tms.
 
[QUOTE="Rohmu";24712779]Jos pelkää vain myöhästyvänsä koulusta, niin auttaisiko "tuplavarmistus" eli laitat vaikka jonkun herätyskellon soimaan, kun lähdön aika on... itse tein ihan ekalla viikolla niin. Soitin ja sitten oli vielä pojan oma muumiherätyskello soimassa, jos vaikka kännykät ei jostain syystä toimis tms.[/QUOTE]
No käytännössä ei ole tätä koitettu. Ehdotettu kyllä, mut tyttö ei halua yrittää... pelkää, että siitä huolimatta myöhästyy. Tää on jotain ihmeellistä kyllä, tyttö nimittäin osaa jo kellonkin (tai ainakin aina, kun kysyn aamuisin lähtöajankohtaa -> osaa sanoa milloin täytyy lähteä jne.).

Mut ehkä tää vain vaatii aikaa. Pieni tyttö kuitenkin vielä on, vaikka "iso koululainen" :)
 
Meidän neiti ei tykkää olla aamusin yksin juurikin sen takia,että pelkää myöhästyvänsä. Meillä ei vielä osata kelloa, mutta tehtiin pahvista kello missä on viisarit siinä asennossa kun täytyy lähteä.. Kahtena päivänä viikosta neiti joutuu olemaan reilun tunnin yksin, nytten alkanut menemään ihan kivasti, soittelee jos tulee asiaa,mutta muuten touhuaa täällä, syö aamupalaa,mikä on jääkaapissa valmiina, pukee, tarkistaa repun ja kattoo lastenohjelmia. Meillä siis herätetään neiti vasta vähän ennen kun muut on lähdössä pois. Aika kuluu paremmin kun on sitä pukemista ja syömistä siinä..
 
Voi olla, että asia korjaantuisi, jos olisi yhen aamun yksin ja huomaisi, että osaa lähteä "itsekseen" kouluun. Entä oisko teillä mahdollisuutta aamukerhoon? Meillä on sinne paikka varattuna, vaikka toistaiseksi sitä ei ole tarvinut käyttää.

Mutta tosta ap:n tän aamuisesta. Miksi mies ei vienyt poikaa hoitoon ja mennyt itse autolla kouluun? Onko sinulla paljon pidempi matka töihin tai kouluun kuin miehellä?
 
Miksi pelkää myöhästymistä? Pelkääkö että opettaja suutuu? Pelkääkö ettei uskalla mennä kesken tunnille, osaa sitä rutiinia (koputus, anteeksi että myöhästyin)? Onko joku luokkakaveri myöhästynyt? Mitä silloin tapahtui? Onko se oikeesti niin kauheen kamalaa jos käviskin niin että myöhästyisi?

Meillä on kumpikin muksuista pelännyt myöhästymistä, mutta ovat nyt kolmosella ja vitosella eikä kumpikaan ole koskaan myöhästynyt. Meillä helpotti asian järkeistäminen ja harjoittelu mitä sitten tehdään jos vahinko käy.
 
[QUOTE="vieras";24714883]Voi olla, että asia korjaantuisi, jos olisi yhen aamun yksin ja huomaisi, että osaa lähteä "itsekseen" kouluun. Entä oisko teillä mahdollisuutta aamukerhoon? Meillä on sinne paikka varattuna, vaikka toistaiseksi sitä ei ole tarvinut käyttää.

Mutta tosta ap:n tän aamuisesta. Miksi mies ei vienyt poikaa hoitoon ja mennyt itse autolla kouluun? Onko sinulla paljon pidempi matka töihin tai kouluun kuin miehellä?[/QUOTE]

Ei ole mahdollisuutta ap-kerhoon. Ip-kerhossa tyttö on kyllä. Ehkä tosiaan ajan myötä helpottaa - odottelen, että tyttö on valmis yrittämään tuota itsekseen jäämistä enkä kiirehdi (vaikka mieli tekisi) :)

Tän aamuisesta: meillä oli vähän erityistilanne tänään ja mä tarvitsin aamulla autoa. Normaalisti mä kuljen pyörällä koulussa ja mies menee autolla. Ja mä hoidan lapset hoitoon/kouluun, koska mulla ei oo niitä virallisia aikataulua, miehellä sen sijaan on. Tyttö olis saanut lähteä aamulla mukaan miestä ja poikaa viemään, mut ei halunnut... ja sit tosiaan soitteli itkuisena.
 
Itsellä pieni ajan hahmottamisen vaikeus aiheuttaa helposti ahdistusta. Kun todella en halua myöhästyä jostain, on vaikea puuhailla muuta odottaessa ja pelkkä odottaminen on tietysti ahdistavaa.
Kaksi asiaa auttaa:
1) Etukäteen valmistautuminen lähtöön- jos tyttö tosiaan osaa kellon niin tehkää aamuaikataulu! niin että siihen sisältyy herätys, aamupala, repun pakkaaminen ja hampaiden pesu ja kenkien ja avainten etsiminen valmiiksi :) Aikatauluun voi sitten myös sisällyttää television katsomisen, katsokaa siis etukäteen mikä ohjelman vielä ehtii katsoa ennen lähtöä.
2) Ja sitten se muumikello soimaan/äiti soittamaan oikeaan aikaan. Kun se soi reppu mukaan ja takki päälle ja ulos! Helppoa kun kaikki on valmiina.

Harjoitelkaa tätä rutiinia jo nyt kun olet hänen kanssaan kotona! Tyttö saa turvallisesti huomata että aikataulu toimii eikä mitään unohdu eikä hän myöhästy. Ehkä sitten uskaltaa luottaa itsenäisesti lähtemiseen.. Edellyttää tietysti ettet sinä heitä häntä kouluun vaan hän menee sinne itse vaikka oletkin kotona.
 
Aamut on reippaillekin lapsille usein yllättävän vaikeita. Ja ei ne ihan niin hyvin ymmärrä asioita kuin luulisi. Mun tokaluokkaleinen vielä joskus kysyy onko tänään koulua tms.
Ja ollaan järjestetty niin, ettei juurikaan ole aamulla yksin.
Jos näin on, niin herätän ja annan aamupalan yms. juttelua/ hellyyttä. Ja soitan kun kouluunlähtö on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meak:
Miksi pelkää myöhästymistä? Pelkääkö että opettaja suutuu? Pelkääkö ettei uskalla mennä kesken tunnille, osaa sitä rutiinia (koputus, anteeksi että myöhästyin)? Onko joku luokkakaveri myöhästynyt? Mitä silloin tapahtui? Onko se oikeesti niin kauheen kamalaa jos käviskin niin että myöhästyisi?

Meillä on kumpikin muksuista pelännyt myöhästymistä, mutta ovat nyt kolmosella ja vitosella eikä kumpikaan ole koskaan myöhästynyt. Meillä helpotti asian järkeistäminen ja harjoittelu mitä sitten tehdään jos vahinko käy.
Click to expand...
Eilen just juteltiin tytön kanssa siitä miksi niin pelkää myöhästymistä, mutta tyttö ei oikein osannut sitä selittää. Sitten hän kuitenkin kysyi, mitä tapahtuu, jos hän myöhästyy ja mä kerroin, että ei siitä mitään pahaa seuraa. Selitin myös sen, että kun hän sitten itsekseen lähtee, niin huolehditaan miehen kanssa varmasti soitot jne. niin, että osaa lähteä ajoissa... Ja sit tyttö alkoikin selittää miten hänen ystävänsä olivat kerran myöhästyneet, eikä siitä tosiaan mitään erikoisempia seuraamuksia ollut =)

Ehkä tää pikuhiljaa. Yhdessä mennään nyt vielä näitä aamurutiineja siihen saakka, kun tyttö kokee olevansa valmis.

Tänään hällä onneks "jo" yhdeksäksi koulua eli ei tartte niin pitkään odottaa :)
 
Viimeksi muokattu:
Meillä koulumatkaa on 2,6 kilometria, kaksi kadunylitystä, joista toinen on aamuruuhkan aikaan vaarallinen, joten minä vien koululaiset. Meillä ei onneksi ole 10 aamuja, 9 aamuja sen sijaan on, kuten tänäänkin. Ekaluokkalainen on reipas ja jää koulun pihaan yksin, keskimmäinen ei uskaltanut aikoinaan jäädä, hänen kanssaan piti jäädä koulun pihaan.

Ekaluokkalainen on pieni vielä ja häntä voi oikeasti pelottaa, jos on mahdollista olisin lapsen kanssa. Ja toisaalta yrittäisin myös keskustella hänen kanssaan, mikä aamuissa pelottaa, tai mikä esim. myöhästymisessä pelottaa.

Esikoisen ollessa ekalla soitin ja lähetin pojan kouluun, onnistuisiko tuo teillä?
 
Meillä myös ekaluokkalainen on huono olemaan yksin kotona aamulla. Onneksi vaan kaksi ysin aamua, kasin aamuina vien pojan mennessäni päiväkodin pihaan, josta viimeiset 500 m kävelee itse kouluun.

Nyt on pari viimeistä ysin aamua mennyt hyvin, viime viikolla tulleen kissanpennun avulla : ). Poika leikkii kisun kanssa niin kauan kunnes uunin kello pärähtää ja sitten lähtee pukemaan vaatteita. Koulumatkaa hieman reilu 2 km.
 
joskus joutuu olemaan aamulla yksin jos tyttö menee ysiin ja me miehen kans mennään kasiin. Hyvin on menny tähän asti ja iltapäivisin joutuu olemaan 1h-1,5h yksin. Joskus menee ulos ja joskus kattoo jotain ohjelmaa.

Aamuisin katsoo sit lastenohjelmia sen 30min mitä joutuu olemaan yksin. mä soitan kun pitää alkaa pukemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aamuntorkku:
Eilen just juteltiin tytön kanssa siitä miksi niin pelkää myöhästymistä, mutta tyttö ei oikein osannut sitä selittää. Sitten hän kuitenkin kysyi, mitä tapahtuu, jos hän myöhästyy ja mä kerroin, että ei siitä mitään pahaa seuraa. Selitin myös sen, että kun hän sitten itsekseen lähtee, niin huolehditaan miehen kanssa varmasti soitot jne. niin, että osaa lähteä ajoissa... Ja sit tyttö alkoikin selittää miten hänen ystävänsä olivat kerran myöhästyneet, eikä siitä tosiaan mitään erikoisempia seuraamuksia ollut =)

Ehkä tää pikuhiljaa. Yhdessä mennään nyt vielä näitä aamurutiineja siihen saakka, kun tyttö kokee olevansa valmis.

Tänään hällä onneks "jo" yhdeksäksi koulua eli ei tartte niin pitkään odottaa :)
Click to expand...

Hyvä hyvä! Ihan varmasti rupeaa sujumaan.

Mä olen itsekkin sellainen että uudet tilanteet jännittää etukäteen, esim. vien lapsen uuteen harrastukseen niin mitä jätänkö vain sinne, menenkö suoraan juttelemaan vetäjän kanssa vai odotanko että hän lähestyy minua, voiko sinne jäädä odottelemaan, jääkö sinne muita vanhempia, ottaako ne muut vanhemmat mua mukaan juttelemaan jne... Yleensä kun tulee uusi tilanne eteen niin mä haluan miettiä kaikki mahdolliset vaihtoehdot etukäteen, että voin mielessäni valmistautua kaikkeen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa