Kutsuminenkin on kaksipiippuinen juttu. Se ei ole niin yksinkertaista kuin miten kirjoitit.
Kun tytöt rupesivat kavereiksi pk:ssa, olivat jo noin 5 ja kutsuin silloin kyllä useamman kerran kaverin kylään äidin kautta niin, että sanoin että äiti voi tulla mukaan tutustumaan jos haluaa (siis jos ei laske yksinään) jne. Koskaan ei käynyt ja tulkitsin ettei kiinnosta kyläily. Synttäreille on tuonut.
Ikinä ei ole vastakutsunut mihinkään.
Sittemmin kun se kyläily ym. lisääntyi meillä joskus eskarivuonna, kysyin kerran haluaako kutsua tätä tyttöä, ei kuulemma halua.
En tiedä onko tämä sitten varakaveruuutta, minusta olosuhteiden pakosta.kaveruutta. Siis kun pk:ssa ja eskarissa oli vähän tyttöjä, niin niiden olosuhteiden pakosta.
Varakaveri on musta se, joka kutsutaan, jos se mitä oikeasti haluttiin leikkimään, ei pääse. Omani on kyllä ollut varakaveri ja hänellä on pari varakaveria, eli jos joku tietty haluttu kaveri ei ole päässyt ulos leikkimään, on törmätty leikkipuistossa tällaiseen tuttavaan tai soiteltu, pääseekö jne.
En vaatinut että puolustaa, vaan että hipsii hakemaan opettajan/välituntivalvojan kun näkee että toista rääkätään. Se kai kuuluu jokaisen luokkakaverinkin velvollisuuksiin.
Ei kai sitä palautetta annettu kaikkien kuullen vaan tyttöni oli siitä pääsyään suutuksissaan sanonut ikävästi. En tiedä montako sen kuuli. Ei ainakaan opettajat.
Alkuperäinen kirjoittaja kiitos sinun näkemyksestä;27141106:
No minusta sinun kirjoitus on aika härskiä.
Toisaalta oma lapsesi ei kutsu toista kotiinsa eli pitää vähän kuin varakaverina ja sinä hyväksyt sen, toisaalta vaatii että toinen on hänelle oikea kaveri eli puolustaa häntä isompia vastaan.
Ja tuollaisesta haukkuminen että ei tee mitään on väärin. voi kyllä sanoa että ei ollut kivasti tehty mutta toisten kuullun haukkuminen on erittäin väärin.
