Meillä sitten sattuu ja tapahtuu - juur kun mie ehdin kertomaan ,että hyvin on mennyt tuon kännykän kanssa.
Perjantaina pojalla oli sellainen aamu, että piti lähteä yksin. Hän soitti miulle ns. heräämispuhelun, että on hereillä ja käy aamupalalle. Annoin sitten ohjeita, että pue sitten päälle ja pese hampaat....jne...sanoin vielä perään, että lähde siihen ja siihen aikaan pihalle, kun ukki tuli häntä hakemaan, kun oli sukset saatava kouluun. Sanottiin hei-heit ja ajattelin sitten itsekseni, että soitan vielä juur ennen kuin poika lähtee, vaan puhelin sanoikin, että "soititte numeroon, johon juuri nyt ei saada yhteyttä".
Laskin yks plus yks.. poika on siis ropannut puhelintaan niin, että se on mennyt pois päältä, eikä hän kyllä tiedä pin-koodia. Luotin kuitenkin siihen ,että poika on fiksu ja osaa katsoa kellosta, milloin on lähdön aika ja tuleehan ukki kuitenkin meillä käymään.
Iltapäivällä sitten selvisi, että hän oli muistellut pin-koodia, ja painellut sen väärin. Ilmeisesti useastikin, koska puhelin kysyi puk- koodia seuraavaksi..,.. sen sai sitten mies operaattorilta, minulle eivät sitä antaneet, koska en ollut liittymän omistaja.
Poika ei ollut juur millänsäkään, totesi vain, että jos hänellä olisi ollut pin-koodi tiedossa, niin isolta hässäkältä olisi vältytty. Mitä tästä oppi äiti. Poika on kätevä ja tietäväinen olento, joka osaa hoitaa monta hommaa. Ei hätäänny, vaan olisi tämänkin klaarannut kotiin ihan hienosti. Minä olin töissä vähän aikaa ihan hermona, kun en saanut poikaa kiinni.... että sitä aina pitää meidän äitien hätäillä! =)