Esikoiseni aloitti nyt syksyllä koulun ja kysyisinkin muiltakin että onko se näkynyt se koulun aloittaminen muilla lapsilla esim. käyttäytymisessä.
Esikoinen on todella ulospäin suuntautunut, rohkea ja pärjää koulussa ikätasoaan paremminkin (saa lisätehtäviä kun osaa niin paljon) joten se asia ei huolestuta. Mutta olen havainnut sellaista töksähtelevää käytöstä (siis ennen aina ollut kovin kohtelias, ja "kiltti" ), tuntuu että sellainen tilannetaju on tavallaan hävinnyt, joutuu muistuttelemaan ihan päivänselvistä käytösjutuista, joista ennen ei ole tarvinnut huomautella. Sellainen hienovaraisuus puuttuu.
Ongelma korostuu väsyneenä, eli mietin että voisiko olla ihan vaan koulu väsymystä, jotain koululaisen uhmaa, vai onko se vaan ihan tyypillistä että lapset ei tuossa iässä aina ajattele mitä suustaan päästää (tulee ihanasti se lapsen rehellisyys aina melko koomisissa tilanteissa) Ennen on sitten jälkikäteen kysynyt minulta, eli tavallaan ehkä ollut ujokin, mutta nyt kyllä mieltä askarruttavat asiat päästetään suusta heti, oli tilanne mikä tahansa.. (tietysti kai ihan hyväkin.. mut mahtaakohan kukaan ymmärtää mitä tarkoitan?)
vai olenko jotenkin herkkä kun sitten nolostun kun lapsi välillä kysyy yhtäkkiä jotain ventovieraalta? Onko ongelmana sittenkin vain minun ujous/häveliäisyys/ulospäinsuuntautumattomuus? ja pitäisi vaan ymmärtää, että siitä ekaluokasta huolimatta, se on yhä aika pieni tyttö ja tuo on ihan normaalia
Missä iässä lapselle tulee se, että ymmärtää, ettei ihan mitä vain voi ääneen laukoa missä tahansa? Luojan kiitos ei kiroile, eikä mitään sellaista.
Miten lapselle voisi opettaa tilannetajua (olen yrittänyt selittää että kaikkia ajatuksiaan ei tartte aina päästää ilmoille) ja ennenkaikkea, missä iässä sellasta tilannetajua alkaa tulla?
Tulipas sekava teksti, mutta toivottavasti joku ymmärsi pointin..
Esikoinen on todella ulospäin suuntautunut, rohkea ja pärjää koulussa ikätasoaan paremminkin (saa lisätehtäviä kun osaa niin paljon) joten se asia ei huolestuta. Mutta olen havainnut sellaista töksähtelevää käytöstä (siis ennen aina ollut kovin kohtelias, ja "kiltti" ), tuntuu että sellainen tilannetaju on tavallaan hävinnyt, joutuu muistuttelemaan ihan päivänselvistä käytösjutuista, joista ennen ei ole tarvinnut huomautella. Sellainen hienovaraisuus puuttuu.
Ongelma korostuu väsyneenä, eli mietin että voisiko olla ihan vaan koulu väsymystä, jotain koululaisen uhmaa, vai onko se vaan ihan tyypillistä että lapset ei tuossa iässä aina ajattele mitä suustaan päästää (tulee ihanasti se lapsen rehellisyys aina melko koomisissa tilanteissa) Ennen on sitten jälkikäteen kysynyt minulta, eli tavallaan ehkä ollut ujokin, mutta nyt kyllä mieltä askarruttavat asiat päästetään suusta heti, oli tilanne mikä tahansa.. (tietysti kai ihan hyväkin.. mut mahtaakohan kukaan ymmärtää mitä tarkoitan?)
vai olenko jotenkin herkkä kun sitten nolostun kun lapsi välillä kysyy yhtäkkiä jotain ventovieraalta? Onko ongelmana sittenkin vain minun ujous/häveliäisyys/ulospäinsuuntautumattomuus? ja pitäisi vaan ymmärtää, että siitä ekaluokasta huolimatta, se on yhä aika pieni tyttö ja tuo on ihan normaalia
Missä iässä lapselle tulee se, että ymmärtää, ettei ihan mitä vain voi ääneen laukoa missä tahansa? Luojan kiitos ei kiroile, eikä mitään sellaista.
Miten lapselle voisi opettaa tilannetajua (olen yrittänyt selittää että kaikkia ajatuksiaan ei tartte aina päästää ilmoille) ja ennenkaikkea, missä iässä sellasta tilannetajua alkaa tulla?
Tulipas sekava teksti, mutta toivottavasti joku ymmärsi pointin..