Eka synnytys ilman puudutteita?

:heart: :hug: KAIKISTA LUOMU AJATUKSISTA! :flower:
Itsekin niin topakkana ja kovalla kipukynnyksellä olevana sit aattelin v.2000 et luomuna ja synnytyksen mukana elän...nooh..h*elvetti pääsi valloilleen ja kun olin jo niin kipeä enkä ollut pyytänyt muuta kuin ilokaasun ja aquarakkulat niin kätilö rupesi vienosti kyselemään supistus supistukselta josko ottaisin en kyennyt vastaamaan katsoin vain silmiin..osasi se lukea ja rupesi sit antamaan lääkärin kanssa kaikkea ja kaikki!! No vähän harmitti kun en pystynytkään luomuna ja sekin ettei MIKÄÄN vienyt kipua pois :'( :kieh: Eikä mitä aattelin sit seuraavan kerran v.2003 et viimeksi olin liian kauan kipeänän et siinä syy kun ei auttanut mikään lievitys(siis kaikki mitä sairaala voi tarjota,kipupumput yms..) et nyt pyydän heti jo kun tuntuu liian kipeältä..noh,toimin näin ja kätilön kaa tosihyvä yhteistyö..nooh..sama h*lvetti alko taas(kun viis senttiä auki..) ja kaikki sain ja mikään ei auttanut,lääkärit ja kätilöt vaan oli vierellä ja sanoivat ettei me voida enää mitään antaa kaikki menee ja kaikki mitä voi antaa on annettu ja osa tuplanakin..olivat tosi osaa ottavan näköisiä..joten taas olin kuolla..(tuntui ainakin sille..) Tästä tai siis näistä oppineena päätin nyt sitten taas vauva haaveissani et ollaan sit ilman kun ei ne minuun auta kun se on niin jumalatonta kipua ainakin minulla jos nyt tästä edes raskaaksi tulen mut takaisin alkuperäiseen ns.suunnitelmaan palaan kuitenkin... Katellaan jos sinne asti vielä pääsen!! :heart: :wave:

 

Ensimmäisen synnytin ilman kivunlievitystä. Sairaalaan päästessä olin 7 cm auki. Ei meinannut kätilö uskoa, enkä senpuoleen kyllä minäkään. Synnytys oli helppo ja nopea.

seuraavassa sain paracervicaalin ja aquarakkulat.

Kolmannessa ilokaasua. Kaikki on kyllä menneet ihan hyvin.
Ei kaikki välttämättä tarvitse mitään. Mutta mielestäni JOS tuntuu siltä niin EHDOTTOMASTI täytyy ottaa kivunlievitystä. Vaikka olisi päättänyt synnyttää luomuna.

 

Mulla epiduraali ja ilokaasu molemmissa synnytyksissä. Ekan kanssa toimi, toisen ei. Jokaisella on erilainen synnytys, eri määrä kipua ja erilainen kyky sietää kipua. Suositella voi toisille mitä tahansa, mutta jokainen tekee itse omat valintansa ja myös elää tekemiensä valintojen kanssa. Mun "ohje"on: älkää suunnitelko mitään etukäteen, voi olla ettei se jostain syystä onnistu, esim. lapsen vointi, oma kivuliaisuus tms. Jos toiveet pystytään toteuttamaan on se hieno asia mutta elävässä elämässä asiat eivät aina suju kuten on suunniteltu. Menkää tilanteen mukaan älkääkä miettikö miten tulisi toimia vaan kuunnelkaa itseänne ja kehoanne. Ilman suuria ennakko-odotuksia ja -suunnitelmia moni näillä palstoilla valiteltu ikävä kokemus jäisi valittamatta.

 

Esikoispoika syntyi marraskuussa 2005 rv 42+1. Samana päivänä olisi käynnistetty, mutta poika päättikin itse tulla =) Olin kans itse miettinyt, että mikäli mahdollista ja siitä tuntuu, niin yritän ilman epiduraalia. Ja niin menikin. Paitsi, että mä en olisi varmaan epiduraalia saanutkaan, koska sairalaan tullessaan, oli kohdunsuu jo 6cm auki =) Ilokaasua otin jonkun verran, lämmin suihku auttoi kivasti. Ponnistusvaihe oli rankka, kesti 1h18min, mutta en tarvinnut kivunlievitystä silloinkaan. Poika oli synytessään 4kg ja 52cm, että ihan kunnon kokoinen.

Minua auttoi paljon se, että olin itse posittiivisesti asennoitunut kipuun. Ajajttelin, että nyt sattuu, mutta se on vaan nyt. Paljon auttoi yhden kätilön toteamus synnytysvalmennuksessa "Jos ajattelet, että minkä kokoinen tulee ja mistä, eihän se voi sattumatta tulla". Minusta siinä yksinkertaisessa lauseessa oli koko synnytyksen totuus ja kivut oli helppo kestä

Tsemppia synnytykseen :hug:

 

mulla takana kaksi luomusynnytystä. oli nopeat ja helpot. toinen sattui aivan helkutisti ja silloin pyysinkin epiduraalin,muttei ehditty antamaan ja toisella en edes pyytänyt mitään kun ei oikeastaan sattunutkaan. ehkä sekin auttoi että tiesin mitä oli tulossa.

minä keskityin kovin siihen synnytysprosessiin ja hoin mielessäni että "kohta tämä on ohi.." jne. se auttoi tosi paljon.

ekassa kun kaikki meni niin "rytinällä" ja olin hiukan shokissakin niin en keskittynyt muuhun kuin kipuun,joka vain pahensi niitä..mutta koita keskittää ajatukset johonkin muuhun niin eiköhän sekin jo auta todellla paljon.

mulla kyllä "etuna" on ollut se että synnytykset ovat tosiaan olleet nopeita..en tiedä olisko sitä jaksanut montaa tuntia putkeen.

mutta tsemppiä sulle

 

Minulla oli toiveena myös luomusynnytys. Epiduraalia tarjottiin useaan otteeseen, mutta piikkikammoisena ajattelin aina "jos kipu onkin kovimmillaan juuri nyt, otan sen turhaan". Sain kivun lievitykseen ilokaasun lisäksi aquarakkuloita. Niin ja isäntä lämmitteli jyväpusseja ... Kipu tuntui jotenkin positiiviselta, kun tiesi jokaisen supistuksen vievän kohti maalia. Positiivinen kokemus ja 5.5 tunnin tuloksena kaksi tuhisevaa nyyttiä :heart: .

 

\

Käynnistys, oksitosiinitippa ja kalvojen puhkaisu helposti kiihdyttävät kivut luonnottoman koviksi. (Joissain tapauksissa toki nämä toimenpiteet ovat tarpeen.)

Ja vielä lisään edelliseen... Synnytykseni käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla...

 

Totean vaan, että kyllä synnytyksen kestää ilman puudutteita, miten ne ennen ovat sit kestäneet, jolloin puudutuksia ei ollut..? Onhan kipu kovaa ja olo on #&%?$!*, ainakin itselläni, käynnistetty synnytys, enkä kerennyt puudutuksia saamaan, vaikka ehdottomasti olisin halunnut.

 

Mun mielestä on kuitenkin turhaa verrata synnytystä nykyaikana tai entisaikana, vaikka ne lapset samalla tavalla maailmaan tulevat nyt kuin sata vuotta sitten, mutta kyllähän esim. synnytyskuolleisuus on ollut ihan eri luokkaa ennen lääketieteen kehittymistä tähän hetkeen.

 

Olin itse täysin avoimin mielin puudutusten suhteen siinä vaiheessa, kun synnytys käynnistettiin (2 vkoa yli, painoarvio 4-4,5 kg ja esikoinen...). Lähtikin sitten aika epäkypsästä tilanteesta vauhdilla käyntiin, kivut oli heti tosi kovat ja tietysti panikoin. Sain lopulta epiduraalin, se on jonkun korkeamman voiman lahja synnyttäjälle :saint: Sen jälkeen kaikki meni hyvin, vaikka ponnistin poikaa maailmaan tunnin ja vartin. Ilman puudutuksen suomaa lepoa ja rentoumista (että kohdunsuu pääsi avautumaan) en olisi jaksanut isoa lasta maailmaan ponnistaa (4,325 kg). Kaikki meni siis ihan erilailla, kuin olin kuvitellut. Luulin mm hallitsevani hyvin itseni kovissa kivuissa...

Seuraavan synnytyksen toivoisin käynnistyvän luomusti, ja kokea toivottavatsti "lempeämpi" ja rauhallisemmin etenevä synnytys. Luulenpa, että silloin saattaisin selvitä jopa ilman lääketieteen apuja.

Mene avoimin mielin! Tsemppiä synnytykseesi, oli se sitten luomu tai lääkitty!!! :hug:

 

Ennen synnytystä toivoin, että voisin kokeilla vaikka aquarakkuloita tai muuta ja suhtauduin epiduraaliin hieman varauksella, sillä en halunnut joutua ponnistamaan sen vaikutuksen alaisuudessa.

No, nyt yhtä kokemusta rikkaampana olen edelleen samaa mieltä. Kivut olivat sitä luokkaa, että olisin varmaan ottanut nuijanukutuksenkin, joten sanoin vaan joo joo kun kysyttiin haluanko epiduraalin. Sinä aikana, jonka se vaikutti, synnytys ei edistynyt ollenkaan.

Omalla kohdalla parhaat kivunlievityskeinot olivat huutaminen sekä selän hierominen lämpöpussilla. Ja synnytys aivan ihana sekä helpon tuntuinen kokemus =)

Nyt en ihan tarkkaan kaikkia tekstejä lukenut, mutta itse suosittelen Janet Balaskasin Aktiivisynnytys -kirjaa. Siinä annetut liikuntaohjeet kivunlievitykseen eivät toimineet minulla, mutta muuten niistä liikuntaohjeista oli mielestäni hyötyä (auttoi jaksamaan loppuraskauden) ja muutenkin siinä on synnytyksen kulku käyty hyvin läpi.

 

Mä jouduin kokemaan ekan synnytykseni ilman mitään "oikeaa" kivunlievitystä. Ilokaasua sain toki hetken hengitellä, mutta koska synnytys kesti hieman yli 3 tuntia, ei mitään sen kummempaa keritty saamaan. Ja voin sanoa, että kokemus oli täydellisen järkyttävän kamala!! Päätin, että seuraavalla kerralla haluan kaikki mahdollisuuksien mukaan saatavat lievitykset.
En voi ymmärtää, miksi synnytyksen pitäisi olla niin helkkarin "luomu"? Onko se muotia, vai mitä? Eipä siitä kukaan kirkkaampaa kruunua saa jos ilman mitään lääkitystä synnyttää. Ymmärrän toki sen, ettei kaikilla synnytys tee niin kipeää, mutta että suunnitella etukäteen tuollaiset asiat? Vaikka entisaikojen mammat synnytti luomuna, ei se tarkoita sitä, että nykyäitien pitäisi kestää kaikki ne tuskat vapaaehtoisesti, kun kerran lievityskin on mahdollinen. Eikös pääasia ole se vauvan maailmaan auttaminen, eikä se, kuinka luomuna kukin sen homman vetää. Kovista kivuista kärsiminen voi olla jopa haitaksi, sekä äidille että myöskin vauvalle. Järki käteen, muodikas voi olla muutenkin.

 

Minulla on kaksi lasta. Ekan aikana sain kohdunkaulanpuudutteen. Eka puudute vaikutti hetkeksi, mutta toinen ei.Sitten sain ilokaasua,joka oli mielestäni kamaalaa...meinas taju mennä....Toisen lapsen aikana en sitten edes ehtinyt saamaan mitään, en edes ilokaasua, mutta sitä tuskin oisin halunnut. näin jälkeenpäin ajatellen toinen synnytys ilman kivunlievytyksiä oli paljon miellyttävämpi. Kova kipu oli kuitenkin niin hetkellistä. Jos kolmannen saisin en varmaan haluaisi silloinkaan mitään kivunlievytystä....Tärkeintä kai on se, että pystyy rentoutumaan ja keksittymään hengitykseen pahimman kivun aikana...mua se ainakin autto.

 

Aivan ilman mitään mentiin täälläkin... olosuhteiden pakosta
Eli sairaalaan kun päästiin niin kohdunsuu oli kokonaan auki, eikä siinä sitten enää mitään kivunlievitystä mietitty vaan suoraan ponnistamaan.

Sitten vasta kun synnytyksen jälkeen pari pientä repeämää tikattiin, niin silloin sain ensin puudutuspiikin =)

Mitään traumoja ei jäänyt, koko homma meni niiiiin paljon helmpommin kuin missään valmennuksissa annetaan ymmärtää, ainakin tällä kertaa.

 

Olen synnyttänyt kaikki kolme lastani ilman lääkkeitä. Kahdessa ekassa synnytyksessä koitin ilokaasua, mutta ei ollut minulle mitään apua siitä. Synnytykseni on kyllä ollut melko vauhdikkaita, että kahdessa viimeisimmässä synnytyksessä ei edes tarjottu mitään puudutteita...

 

Mä suunnittelin ekaa lasta lähtiessä synnyttämään, että otan varmasti kaikki mahdolliset puuudutteet ja läkkeet, mitä sairaalasta löytyy, koska kuvittelin, että mulla on tosi matala kipukynnys.
kuinkas ollakkaan, synnytys kesti kokonaisuudessaan 3 ja puol tuntia ja vain ilokaasu oli kivunlievityksenä. En tarvinnu muuta. Kätilö kävi vähänväliä kysymässä, että laitetaanko jotain, ei tuntunu sille, että olis muuta tarvinnu.
Eli olin kuvitellu, että se synnytys on jotain paljon kuheempaa kun mitä se olikaan.
Nopea ja helppo :heart:

 

Kattelin tossa, että ap oli nimimerkillä luomulehmä ja profiilissa mun tiedot...

No lisäänpä lusikkani keitokseen: 2 ekaa luomuna, 3. paracervikaalipuudutuksella ja 4. kevyellä spinaalilla. Lapset olleet 4410g, 3900g,4430g ja 3550g.

En ylipäätään ymmärrä tätä "luomusynnytyksen ylimainonta -asennetta". Tai "tyyliä" vertailla synnytyksiä ylipäätään. Eikö se lopputulos ole tärkeintä eli että vauva ja äiti voivat hyvin!? Ei aina tarvita kipulääkitystä, mutta toisinaan se on hyvinkin tarpeen:jos äiti menee vaikka ponnistusvaiheessa "kipushokkiin" ja ponnistusvaihe pitkittyy sen vuoksi.

Minusta ei myöskään voida verrata entisajan synnytyksiä ja tämän päivän synnytyksiä keskenään. Tämän päivän ihmiset ovat tottuneet hoitamaan kipujaan eri tavalla ja kivunhoito on helpompaa; sen kun menee apteekkiin ostamaan buranaa. Senpä vuoksi kivun sietokin on erilaista. Joskin kyllä kipua ennen vanhaankin hoidettiin synnytyksessä:viinaa vaan kurkusta alas...että eiköhän tämän päivän hoito ole parempi vaihtoehto...

 

Minä jouduin kokemaan vastoin tahtoani luomusynnytyksen, kun ei muka ehditty enää antamaan mitään kivunlievitystä. Toisella kerralla aion mennä ajoissa sairaalaan ja vaatia heti tehokkaan kipulääkityksen ponnistuskipua varten.

Ei sinua kukaan pakota ottamaan kivunlievityksiä ja jos sitä pelkäät, niin mene sairaalaan mahdollisimman myöhään, jotta sitä ei enää 'ehditä' antamaan. Saattaa kyllä olla, että tositilanteessa oletkin itse toista mieltä.

Monesti liian suuri kipu pysäyttää synnytyksen etenemisen. Minulle kävi niin ponnistusvaiheessa. Parempi siis saada kivunlievitystä, jotta äiti pystyisi rentoutumaan ja synnytys etenisi turvallisesti normaalia vauhtia.

 

Olen synnyttänyt 4 lasta ilman puudutteita. Esikoisen synnytyksessä kokeilin ilokaasua muutaman henkäyksen. Mutta siitä ei ollut yhtään mitään hyötyä minulle. Minulla tämä ilman puudutteita synnyttäminen on tullut sen takia, kun synnytykset on ollut sen verran vauhdikkaita. Ei ole keretty antaan mitään. Synnytykset on kestäneet 4,5h ja 2,5h ja 2h15min ja 1h36min. (Nuorimmainen syntyi sairaalan ulko-oven viereen, että ei ollut puhettakaan kivunlievityksistä . ) Hyvin on jokainen synnytys mennyt. Ja hyvin sen kivun on kestänyt. Itse olen mennyt synnytyksiin aina ilman mitään ihmeempiä suunnitelmia. Pääasia, että vauva saadaan ulos hyväkuntoisena. Mutta jos synnytykset olisi minulla kestäneet tooosi kauan, kyllä varmaan silloin olisin jotain kivunlievitystäkin kaivannut. Näin ainakin luulisin. Mutta siis todella, todella positiiviset muistot on joka synnytyksestä jäänyt. =)

 

Mie en kyllä haluais mitään puudutuksia ens kerralla!

Eka synnytykseen menin sillä mielellä, että ilman kivunlievityksiä niin pitkään kuin mahdollista, mutta että katsotaan miten menee, enhän tiennyt synnytyksestä juuri mitään. Synnytys kesti yli 20 tuntia ja päätyi hätäsektioon. Epiduraalin sain joskus puolessa välissä, noin 5 tuntia sen jälkeen, kun synnytys pysähtyi siihen, kun olin noin 5 cm auki. Kalvot oli puhkaistu ja oksitosiinitippa annettu ja pienemmätkin supistukset tuntuivat yhtäkkiä ihan kamalilta. Epiduraali vei kaikki tuntemukset, aluksi ihanaa, nukahdin, mutta ei sekään ainakaan tuntunut synnytystä edistävän. Ainaskin kuus tuntia meni ennenkuin pääsin ponnistamaan ja vauvan sydänäänet lähes hävisivät pariin otteeseen ja olin tosi huolissani pienen selviämisestä. En tuntenut supistuksia enkä tarvetta ponnistaa ja koetin vain kovasti ponnistaa kun käskettiin. Ei siitä mitään tullut. Ja taas oli pikkuinen ahdingossa.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei liikaa kannata suunnitella, mutta kyllä synnytyksestä ja kivunlievityksistäkin kannattaa hankkia tietoa etukäteen. Nyt olen lueskellut paljon synnytyksestä, niin neutraalia oppikirjaa synnytyskipujen lievittämisestä, mikä alkaa luonnollisista keinoista, kuten liikkumisesta, pystyasennosta, hengityksestä, rentoutumisesta, ja päättyy puudutuksiin. Tämän jälkeen olen lukenut luonnollisesta synnytyksestä, ja nyt olen siihen paremmin valmistautunut. Synnytysvalmennuksessa moista ei edes mainittu.

Voipi olla, että joudun ottamaan jokin puudutuksen seuraavallakin kerralla, jos kaikki ei sujukaan mutkattomasti vaan synnytys syystä tai toisesta esim. pitkittyy/pysähtyy. Menen avoimin mielin liikaa suunnittelematta, mutta hyvin valmistautuneena. Ei luomusynnytys ketään sen autuaammaksi tee, mutta kyllä musta ois ihana olla osa sitä synnytyskokemusta. Viimeksi tuntui, että olin kuin ulkopuolinen epiduraalin vietyä kaikki tuntemukset, ja sitten vielä kun kaikki monien mutkien kautta päätyi hätäsektioon ja minut nukutettiin, en edes nähnyt vauvaani ennenkuin tämä oli jo useamman tunnin ollut maailmassa, ilman äitiään :'( Ei mulla synnytystä kohtaan mitään kammoa jäänyt, mutta vieläkin ensimmäiseni askarruttaa ja mielessä pyörii edelleen joitakin kysymyksiä, joihin kukaan ei aikanaan oikein vastannut.