Eka supistus? !

Oon tehnyt monta aloitusta kuukautiskivuista yms. ja ihmetellyt
kun ei oo supistanut vielä yhtään kertaa. (39+3 tänään)

N. 12.20 kävellesäni portaita meni maha ihan kivikovaksi.
Ajattelin, että vauva jotenkin punkeaa ja se johtuu siitä.

Nyt äsken noustessani sängyltä maha meni taas ihan kovaksi ja nojailin
seinään kun se jotenkin veti niin kireästi tuolta sisältä.
Heti kun se loppui, tuli kova kiire vessaan ja vatsa tyhjeni vauhdikkaasti.

Nyt mä LUULEN että toi kireä jännitys oli supistus.

Kokeneet oliko se? Olihan se?

 

Oli se

 

Oli se

Jee, ihanaa, vihdoinkin! =)

 

Joo, mäkin olen odottanut sitä, kun olen lukenut sun aloituksia

Kyllä se synnytys siitä ajallaan käynnistyy, enää loppurutistus ja susta tulee äiti

 

Joo, mäkin olen odottanut sitä, kun olen lukenut sun aloituksia
Kyllä se synnytys siitä ajallaan käynnistyy, enää loppurutistus ja susta tulee äiti

Joo, mä muistan sun nimestä, että olet vastannut aiemminkin.

Tuntui kivalta kuulla, että säkin odotat mun supistuksia.

Huh, niin. Musta taitaa oikeesti tulla pian äiti.:heart:

 

Mä olen niin kade, että kilisee, kun muut pääsevät synnyttämään. Tykkäsin itse olla raskaana ja synnyttäminen on ihan huippua. On vaan vähän kallista touhua, jos ihan synnyttämään päästäkseen pitää kasvattaa lapsilukua, joten fiilistelen sitten muiden mukana.

Doulana voisi olla kiva olla, pääsisi edes tilanteeseen mukaan.

 

Susta tulis varmasti hyvä doula, kun sulla on noin positiivinen ja luonteva
asenne synnyttämiseen.

Mä oon huomannut, että omaan mielialaan vaikuttaa paljon se miten kuulee
synnytyksestä puhuttavan.
Oon varmaan maininnutkin, että mullahan on ollut kovaa synnytyspelkoa
ja oon käynyt siitä pelkopolillakin.

Nyt kun raskaus etenee ja h-hetki lähenee, niin mieliala vaihtelee pelon
ja innostuneen odotuksen välillä.
Näin päiväsaikaan pelko on pieni ja enemmänkin toivon että vauva jo tulisi.

 

Mä tunnustan, etten uskaltanut mennä synnytysvalmennukseen. Kävin vain sairaalassa tutustumassa, muut tunnit skippasin. Pelkäsin, että siellä näytetään joku kamala synnytysvideo ja mua alkaa pelottaa. Yläasteella semmoinen näytettiin ja hyvä, että edes jotenkin toivuin siitä...

Mulle ainakin kävi niin, että kun se synnytys alkoi, kävin itse niin ylikierroksilla positiivisesta jännityksestä, että unohdin pelätä. Esikoisesta olin päättänyt, että mua ei pistellä selkään, mutta kun epiduraalia lopulta tarjottiin, meinasin tanssia ilosta saksanpolkkaa. Epiduraalipelko oli tosi iso, mutta haihtui hetkessä siellä salissa. Ja kun otin sen, kipu ei ollut niin kovaa, että olisin sen takia suostunut epätoivoissani, vaan nimenomaan pelkäsin, että kohta se enenee. Eli ei mulla ollut yhtään kamalaa.

Kakkosesta oli sovittu, että väliliha puudutetaan, kun vauva syntyy, mutta se tulikin niin pian, että ei ehditty. Eikä tarvittukaan. Silloin mulle viimeistään selvisi, että olin pelännyt turhiakin juttuja. Tietty on olemassa niitä kamaliakin synnytyksiä, mutta etukäteismurehtiminen ei auta. Sitä on vain tosi vaikea muistaa, kun on (liikaa) aikaa ajatella asiaa.

 

Mä en myöskään halunnut synnytysvalmennuksiin katsomaan synnytysvideoita
tai osallistunut muutenkaan.

Mun kanssa on siellä pelkopolilla käyty synnytyksen vaiheita läpi ja mä
oon kokenut sen oikein hyvänä. On sattunut ihanat, symppikset kätilöt
olemaan keskustelutukena.

Toivon, että mullakin tulee tuo positiivinen, odottava jännitys sitten päälle
kun oikeasti alkaa tapahtua.

Äsken ainakin sen supistuksen aikana ajattelin vaan, että "ihanaa, antaa tulla
vaan" - ei ainakaan heti lyönyt paniikkia päälle.

Oli mukavaa kuulla sinun hyvinsujuneista synnytyksistä.

 

Mulla oli ihan loppuraskaudessa paljon harjoitussupistuksia jotka tuntui tollaiselta mitä kuvailit..eivät oikeastaan sattuneet vaan yhtäkkiä vaan havaitsin että maha ihan tiukkana pallona..sitten kun synnytys lopulta alkoi niin ne supistukset olivat niin kipeitä että huh huh...eli turhaan itse kyttäsin merkkejä että joko se alkaa..muutaman tunnin olin vielä kotona ja sairaalaan mennessä olinkin jo monta senttiä auki..

 

Mulla oli ihan loppuraskaudessa paljon harjoitussupistuksia jotka tuntui tollaiselta mitä kuvailit..eivät oikeastaan sattuneet vaan yhtäkkiä vaan havaitsin että maha ihan tiukkana pallona..sitten kun synnytys lopulta alkoi niin ne supistukset olivat niin kipeitä että huh huh...eli turhaan itse kyttäsin merkkejä että joko se alkaa..muutaman tunnin olin vielä kotona ja sairaalaan mennessä olinkin jo monta senttiä auki..

Mulla tosiaan tuo tämänpäiväinen oli ihan eka kovettuminen, jonka ajattelin
olevan supistus.
Huomenna lääkärissä sitten kuulen onko edes mitään pehmentymistä
tapahtunut, vai meneekö kaikki sitten kertarytinällä kun on mennäkseen.

Jännä aina lukea synnytyksistä, kun toisilla on ollut jo monta senttiä
auki sairaalaan mentäessä ja toiset kärvistelleet tuntikausia kotona ja sitten
tyyliin 0,5cm auki.

Olet ihan oikeassa, että on turhaa sillä tavalla odotella ja kytätä milloin
synnytys alkaa, kun varmasti sen sitten tuntee. Mutta kun oma pääkoppa
on vaan niin malttamaton...=)

 

Minulla oli ensimmäiset 18 tuntia supistukset melko tehottomia, kohdunsuu aukesi sinä aikana sentin ja kalvorakkula alkoi pullottamaan. Vasta viimeiset sentit aukesivat vauhdilla. Minä luin paljon hyviä synnytyskokemuksia netistä ennen synnytystä ja katsoin myös semmoisia positiivisia videoitakin aiheesta. Suosittelen sitä "valmistautumiseen". Etukäteen ei kannata jännittää (vaikka, eihän siihen aina järjellä voi vaikuttaa). Hyvin kaikki varmasti menee