Eka-luokkalaisen jatkuva kiukuttelu koulupäivän jälkeen

[ykkösen äippä]

Nyt tarvii vinkkejä!! Ekalla oleva tyttö on selvästi koulun alettua alkanu oireilemaan. Eli kiukkuaa joka asiasta ja surkuttelee omaa kohtaloaan. Sanonut esim. että mitä järkeä on käydä koulussa ja kun olen selittänyt että siellä opetetaan asioita elämää varten niin vastannut ettei aio elää. Ei haluaisi harrastaa mitään vaikka saisi ihan itse valita ja ollaan kannustettu kokeilemaan jos jotakin harrastusta. Kavereita on kyllä mutta tytöille tyypillinen "paras kaveri" taitaa puuttua. Kun sitten innostuu jostakin ja on esim. kaveri yökylässä ja kivat leikit on reipas, kohtelias ja reilu tyttö. Jotenkin helposti masentuu ja mikään ei huvita. Kertoo koulusta usein vain ikäviä asioita kuten mitä se ja se oli sanonut ilkeästi. Luulen että liioittelee asioita kun kuitenkin on kavereita.

Koulu sujuu hyvin, osaa lukea, kirjoittaa ja laskutkin aika helppoja. Tuntuu kuitenkin että lyhyetkin koulupäivät vie mehut niin täysin että päivällä ja illalla vaan rähjää meille vanhemmille. Nukkuu 9-10 h yössä ja syö ihan hyvin. Muutoksia perheessä on toki kesän aikana aiheuttanut syntynyt pikkusisko, mutta ei mielestäni johdu tästä vaan enemmänkin koulusta. Mitenhän hänen oloansa ja perheen yhteiseloa voisi helpottaa?? Ollaan yritetty viettää enemmän aikaa kahdestaan tai että olisi iskän kanssa muttei kuulemma edes halua tehdä meidän kanssa mitään ja raivoaa vaan jos ehdotankin jotain kivaa yhteistä puuhaa.

Itsellä menee sitten hermo kun puhuu mulle tosi rumasti eikä kuuntele mitään mitä yritän sanoa. Ei auta vaikka yrittäisi ensin nätisti jutella vaan heti hermostuu. Ja sitten lopuklsi räjähdän ja komennan omaan huoneeseensa miettimään. Ärsyttää kun ei saa kontaktia omaan lapseensa! Mitenhän tää murrosiässä sujuu.....

 

["Jenni"]

Puhutko meidän 10 vuotiaasta likasta?? Ihan sama meno täällä, ja hermot tahtoo mennä... Hohhoijaa.. Siinä sivussa 8 vee valittaa ku ei oo mitään tekemistä! Tätäkö tämä nyt sitte on? Ja jos, niin kauanko?

Okei, ei auttanu sua kyl nyt yhtään, mutta kohtalotovereita löytyy, jotta näin.

 

[---]

Kuullostaa aika samanlaiselta kun mulla tokaluokkalaisen pojan kanssa.Ihan kun olis joku esimurrosikä.Enkä kyllä kanssa tiedä mitä tekisin.

 

[ykkösen äippä]

voi ei... jotenkin ajattelin että olisi ohi menevä vaihe... -ap-

 

[aamuntorkku]

Meillä myös kiukutellaan, lähinnä väsymyksestä.

Tilanne on nimittäin se, että nyt kun toi elämänpiiiri on koulun aloituksen myötä hieman laajentunut ja uusia kavereita tulee joka tuutista, on meidän ekaluokkalainen ihan sippi. Mun piti puhaltaa tossa taannoin aikalisä, ku tyttö pimahteli pienestäkin asiasta ja sit itkeskeli mulle, että kun ei ehdi olla kaikkien kavereiden kanss vaikka haluaisi.

Me siis pidetään välillä ihan perheiltoja ja kerätään voimia. Eiköhän se tästä tasaannu

 

["vieras"]

kuulostaa samanlaiselta kun meiän ekaluokkalainen poika, samanlaista kiukuttelua ym meilläkin on ja juuri nyt koulun alettua..

 

["mie"]

Poika aloitti eskarin koulun puolella ja tutulta kuulostaa. Poika tsemppaa päivän aikana ja on hyvin itsekriittinen joten varmaankin on väsynyt kotiin tullessaan ja "päästää vapaalle" .
Tää on äidin osa menee ohi ,ainakin meillä vanhempi lopetti kiukuttelun kun kaverit ja ope tulivat tutummiksi 3-4kk jälkeen... sitä odotellessa.

 

["Minä"]

Minä kyllä selvittäisin tuota koulujuttua vielä. Jos lapsi kertoo paljon negatiivisia juttuja, niin onhan silloin joku vialla. Vaikka kavereita olisikin voihan joku silti ilkeillä. Kerro nyt ainakin opettajalle noista ja pyydä vähän seuraamaan.

Ekaluokka on rankkaa aikaa. Pitää olla jo iso koululainen, mutta haluaisi olla vielä lapsi. Vauva ei varmaan helpota asiaa. Kannattaa vaan viedä sitä koululaista vaikka äidin kanssa lenkille. Alkuhuudon jälkeen meillä on ainakin aina ihan hyvät kahdenkeskiset hetket. Eli tuon ikäisen voi vielä komentaa mukaan.

 

["Vilukissa"]

Joltisakin normaalilta iltapäivän vietolta kuulostaa...Ekaluokan aloittaminen on iso juttu, ja kun päivän koulussa tikistää ohjeiden ja sääntöjen ja uusien asioiden viidakossa, niin ihmekös tuo, jos purkautuu kotiväelle iltapäivästä - onneksi on sellainen paikka,missä voi tunteensa avoimesti näyttää eli samalla tyttö antaa teille kaikille ison luottamuslauseen, vaikkakin se on aika korville käypää...

Mutta - jos todellakin puhuu joka päivä vain ikävistä asioista, niin kyllä mä juttelisin moisesta opettajan kanssa. onko koulussa sattunut jotain? Miten on saanut kavereita? Ovatko kaverisuhteet toimivia? Välttämättä en lähtisi hankkimalla hankkimaan harrastuksia, jos/kun koulupäivä vie mehut - ihan normaali yhdessäolo ja puuhastelu kotosalla riittää koulupäivän jälkeen. Jos vaikka kotiin sitten tulisi kaveri leikkimään tahi pääsisi toviksi kaverilleen leikkimään, se riittää vallan hyvin.

Apropoo...tuli mieleen...lapsenne siis osaa jo lukea,kirjoittaa ja laskea. Sujuvastikin? Kiukuttelu voi johtua siitäkin, ettei saa tarpeeksi haasteita itselleen koulussa, vaan joutuu ikään kuin odottamaan muiden oppimista ja osaamista. Onko opettaja todella tietoinen lapsenne taidoista? Voisiko mahdollisesti antaa lapsenne tasoisia tehtäviä erikseen muiden opetellessa omiaan? Meillä mm. tällainen tilanne....

 

["vieras"]

Kuuluu ikään ja koulun aloitukseen. 7v. lapset ovat todella väsyneitä koulupäivien jälkeen, en ehkä harastuksilla lähtisi vielä asiaa korjaamaan vaan läsnäololla ja kaveriseuralla. Lisäksi tuossa iässä kaverit on kaikki kaikessa ja uusiin luokkiin ryhmäytyminen on kuluttavaa ja ottaa aikansa.

Onko muiden lasten/ vanhempien yhteystietoja, saisitko kyseltyä useammin kavereita kylään?

 

["nyyti"]

oletko ap jutellut asiasta opettajan kanssa?

 

[Tönt]

mun toiseks vanhin tyttö alkoi vinkua samalla tavalla ekalla luokalla. nyt käy tokalla ja vieläkin vinkuu. ei nappaa koulu, ei tee läksyt, unohtaa koulukirjat kotiin/kouluun sitä mukaan missä niitten pitäisi olla. mikään ei nappaa..kaikki on tyhmää ja tylsää. että kiva vaihe..jos joskus menisi ohi. todistus just se mitä pystyi oottaakin kun motivaatio ihan jossain muualla. :kieh: