Haluatteko eka-tokaluokkalaisen kohdalla että kaverin kylään tulosta sovitaan etukäteen vanhempien kesken

["vieras"]

vai otatteko kylään "ex-tempore" ovelle koulumatkalla ilmestyvät "voinks mä tulla teille" -kaverit?
Kyseessä siis kaverit jotka asuvat vähän kauempana ja joiden vanhempia en tunne enkä tiedä puhelinnumeroa ym.
Itse olen sanonut omalle ekaluokkalaiselle lapselle nyt kun samaa koulumatkaa hänen kanssaa kulkevia kavereita on alkanut tällä tavalla koulusta kotiin mennessä meidän ovelle ilmestymään (tai tarkkaan ottaen pistävät oman lapseni kysymään voiko meille tulla) että kyläilyistä pitää sopia etukäteen enkä ota kylään tuolla lailla ketään jonka vanhempia en tunne enkä tiedä onko lapsella edes lupaa tuolla lailla koulumatkalla vaan kylään jäädä.
Mitä mieltä muut, haluatteko tuonikäisten kohdalla vielä sopia kyläilyistä ja pitää tuossa kyläilyhommassa jonkun "järjestyksen"?

 

[SininenSatutar]

Suotavaa olisi että tietäsin etukäteen mahdolliset vierailut.

Meillä oli tänään yks tytön kaveri tullut koulusta suoraan meille, tosin en tiedä oliko mies antanut luvan. Itse olin koulussa ja mies töihin lähdössä.

 

[Keittiönoita]

Mä olen antanut tulla. Enhän mä ole yleensä ollut edes paikalla, kun lapset on pääseet koulusta. Tai no olin mä silloin, kun esikoinen oli ekalla. Sanoin kyllä ovensuussa, jos meillä oli jotain muuta menoa tai jokin syy, miksi meille ei sillä kertaa voinut tulla.

 

[tokaluokkalaisen äiti]

Meidän tyttö on jo tokalla, mutta viime vuonna ja tänä vuonna harva se päivä on joku kaveri meillä leikkimässä - tai sitten tyttö menee jonkun kaverin luokse. Itse olen ollut iloinen, että tytöllä on paljon kavereita ja olen antanut kaikkien halukkaiden tulla leikkimään. Usein kyllä leikkivät ulkona.

 

["miuu"]

ei haittaa. saa tulla. lapsella on kyllä kännykkä, jolla soittaa lupaa heti koulun jälkeen. tiedän kyllä kaverien vanhemmat ja on puhelinnumerotkin, jos jotain yllättävää sattuu.

 

["minna"]

Meillä ei ole koululaisia, joten en voi sanoa kuin mitä ajattelen tällä hetkellä. Tiedä sitten, kun ovat oikeasti koulussa. Mutta mä tykkäisin, että käydään kotona ensin ja sitten vasta tullaan. Lapset tekis läksynsä ensin, syövät välipalan ja sen jälkeen leikkimään. Muuten kyllä voi tulla ex-tempoe.

 

[äippälomalainen]

Olen itse vauvan kanssa kotona ja tyttö ekalla. Tänään tuossa pöydän ääressä istui taas 3 tyttöä. Tekivät ensin yhdessä läksyt ja sitten otettiin vähän välipalaa. Nyt ovat tuolla meidän takapihalla leikkimässä. Kohta kun meidän perheessä alkaa iltaruoka-aika, niin lähetän kaikkiu kaverit omiin koteihinsa.

Mutta olen siis antanut tytön kavereiden tulla. Ja melkein joka päivä on oman tytön lisäksi ovella ollut 1-3 kaveria.

Minusta se on ollut kivaa!

 

[tbg]

Kun olin itse noin pieni, niin muistan, että meille sai aina tulla ja minä sain aina mennä kavereille. Omat lapset ei ole vielä tuon ikäisiä, joten en oikein osaa sanoa, miten aion itse tehdä... Riippuu tietenkin silloin vähän meidän elämäntilanteestakin. Jos se nyt muuten tulee sopimaan, niin en näe syytä miksei meille voisi tulla. Nykyäänhän monella lapsella on jo kännykätkin, toisin kuin meidän nuoruudessa, joten heidän vanhemmat saa kyllä heihin yhteyttä. Jos ei ole kännykkää, niin minä pyydän numeron ja ilmoitan näiden lasten vanhemmille, että heidän lapsensa on sitten meillä, että tietävät.

 

[alkup.]

Taidan siis kuulua vähemmistöön kun haluan sopia vierailut etukäteen. No, tämän linjan aion pitää jatkossakin vaikka olenkin varmaan verrattuna moniin luokkakavereiden vanhempiin "tiukka äiti".

 

[Tee kuten parhaaksi näet]

Mutta älä sitten vuoden tai kahden kuluttua tee aloitusta "lapsellani ei ole yhtään kavereita"

 

[hemuli72]

Mutta älä sitten vuoden tai kahden kuluttua tee aloitusta "lapsellani ei ole yhtään kavereita"

No enpä usko että tuon takia lapselta kaikki kaverit kaikkoavat jos äiti haluaa sopia kyläilyistä eikä aina ota kylään.
Ja kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa että yleensä nämä sitkeimmät ovella ramppaajat ja kylään tuppaajat ovat niitä lapsia joita ei välttämättä lapsilleen parhaiksi kavereiksi toivoisi...
Ainakin meillä kyllä sopiminen kaverien vanhempien kesken on sujunut ihan hyvin ja lapset ymmärtävät mielestäni hienosti että perheissä on erilaisia sääntöjä ja käytäntöjä, toisilla kaverit saa käydä useammin ja vapammin kuin toisilla eikä sitä ihmetellä.

 

["vieras"]

Eiköhän kouluikäisellä saa jo kavereita käydä ilman, että äiti valvoo. Normaaliaikojen rajoissa tietysti.

 

["vieras"]

Kun olin itse noin pieni, niin muistan, että meille sai aina tulla ja minä sain aina mennä kavereille. Omat lapset ei ole vielä tuon ikäisiä, joten en oikein osaa sanoa, miten aion itse tehdä... Riippuu tietenkin silloin vähän meidän elämäntilanteestakin. Jos se nyt muuten tulee sopimaan, niin en näe syytä miksei meille voisi tulla. Nykyäänhän monella lapsella on jo kännykätkin, toisin kuin meidän nuoruudessa, joten heidän vanhemmat saa kyllä heihin yhteyttä. Jos ei ole kännykkää, niin minä pyydän numeron ja ilmoitan näiden lasten vanhemmille, että heidän lapsensa on sitten meillä, että tietävät.

itsellä sama periaate, ei ollut meidän lapsuudessa kännyjä joista tavoittaa, silti ei suuremmassa hukassa koskaan oltu. Nykyään helppoa kun voi lapsi itse ilmoittaa tai sitten aikuinen voi lapsen puolesta ilmoittaa vanhemmille. Itselläni oli iso kaveri/ystävä piiri lapsena, esikoulusta yläasteelle kasvettiin yhdessä ja samaa toivoisin omille lapsilleni.

 

["Jonna"]

Mun tokaluokaklaisella on yksi hyvä ystävä jolle ovi on aina auki. En ole kamalasti muitakaan kieltänyt tulemasta, paitsi montaa en ota yhtaikaa meille.