eka keskustelu päiväkodissa...

[harmaana ...]

Sapettaa ja suututtaa ja toisaalta ihmetyttää .miksi lastentarhaopettaja voi 3 viikossa saada lapsesta käsityksen et hän ei osaa syödä siististi joka päivä ja tehtävissä tarvitsee paljon enemmän tukea kun muut .eikä sano mitään positiivista vaan sano sanottavansa ja kyseli onko sulla jotain kysyttävää ,siinähähän meikäläinen meni ihan lukkoon .
ja nyt olisi ajatuksia mielessä .
odotin rakentavaa keskustelua eskari vuodesta .
lapseni on ainokainen ja on ollut vain kotona 6 vuotiaaksi asti .
ja mielestäni olemme ihanan lapsuuden antaneet lapsellemme ja nyt 15 minuutissa tekemämmä työ kotona tyrmätään vanhempina .
on ollut ihan tarkoitus pitää lapsi pois päiväkodista ja nyt tulee tunne että nyky yhteyskunnassa kaikki lapset pitää viedä päiväkotiin viimeistään 3 vuotiaana .
lapsemme on avoin ja luottavainen .
kommentoikaa ihmeessä , ja kertokaa mulle miten ilmoittasin päiväkotiin nätisti ,millaisen mielipahan se keskustelu meissä vanhemmissa herätti .
Minä kyllä kestän rakentavaa kritiikkiä lapsesta mutt akun ne sanotaan ihan suoraan päin naamaa .
ps :sivuuttakaa kirjoitusvirheet ....

 

[vieras]

No, en tiedä mitä päiväkodin tädin mielessä liikkunu, aika erikoista et vaan negatiivista palautetta tullu..
Mut sen verran esim. siististi syömiseen et meidän lapsi on kotona syöny siististi jo monta vuotta (on nyt siis 5-v) mutta päiväkodista tulee aina puurot ja muut ruuat rinnuksilla kotiin.. Eli siellä syödään kiireemmin, kukaan aikuinen ei kehota syömään rauhallisemmin, on kiire leikkmään jne.. ja siksi ei onnistu niin hyvin kuin kotona.

Sama pätee muuhunkin, kotona pukee kaikki vaatteet hyvin, joko isänsä tai minä tsekataan että on hihat ja lahkeet ok, ja kengät kiinni. Mut päiväkodissa ei kukaan ilmeisesti jouda tarkistelee ja siksi onkin vaatteet miten sattuu pihallakin, tyyliin hanskat rutussa ranteissa puku puoliksi kiinni jne.. Ei ne siellä ehdi. Ja ihan hyvä päiväkoti (muihin alueen vastaaviin nähden ainakin) ja kiva henkilökunta siis, mutta sitä yritän sanoa, ettei se sun lapsesta todennäköisesti ole kiinni, eikä siitä ettei osais vaan siitä et päikkärissä pitää tehä kaikki tosi itsenäisesti ja paljon reippaamassa tahdissa kuin kotona..

 

[milli]

Elä ota ittees. Kieltämättä päiväkodin täti ei ole kauhean taitavasti sanotavaansa sulle sanonut, jos ei kerta mitään kaunista kerrottavaa löytänyt. Mutta ehkä hän vain halusi ilmaista havaintonsa. Ja voihan se hyvin olla, että lapsesi on päiväkotimaailmassa muita hitaampi -sehän on hänelle ihan uusi juttu! Saa siis tavallaan aluksi tarvitakin enemmän kuin ikäisensä.

Hyvää sekin täti on luultavasti tarkoittanut, ei vaan osannut sanoa sitä oikein päin. Rakentavasti keskustllen kannattais kyllä sunkin sanoa, miltä se tuntui tai miten sen ymmärsit.

 

[minä minä se vain olen]

Vaikuttaa ammattitaidon puutteelta... Kyllähän nyt jokaisesta lapsesta löytyy jotain positiivista, jos ei niin sit on katsojassa vika... Voitko ottaa johtajaan yhteyttä ja mainita hänelle jos ei muu auta...

 

[harmaana ...]

Vaikuttaa ammattitaidon puutteelta... Kyllähän nyt jokaisesta lapsesta löytyy jotain positiivista, jos ei niin sit on katsojassa vika... Voitko ottaa johtajaan yhteyttä ja mainita hänelle jos ei muu auta...

Sitä tässä olen miettinyt ,jäi niin pahat fiilikset ,kyllä ne maanpinnalle minut kyllä nostivat .
tyttöni ryhmän lastentarha opettaja on kyllä tosi korkeasti koulutettu tiedän sen muualta .mutta eihän se tietty tae käyttäytymisestä .
ja se rakentava keskustelu loppui siihen kun tältä äitiltä meni jauhot suuhun ,ei vaan löytynyt sanoja ,mutta nyt jälkikäteen niitä kyllä löytyisi .
asiaa en kyllä jätä tähän ,jäi niin kovasti vaivaamaan .

 

[saara]

AMMATTI - ihminen usein näkee sen mitä vanhemmat ei näe eikä myönnä!

 

[milli]

Musta olis hyvä koettaa puhua ensin sen asianomaisen tädin kanssa ja vasta sitten mennä johtajalle puhumaan, jos täti ei kuuntele. Ehkä hän ei tajunnut, mitä teki?

Joo, ei se korkea koulutus takaa aina sosiaalisia taitoja.....

 

[milli]

AMMATTI - ihminen usein näkee sen mitä vanhemmat ei näe eikä myönnä!

Mutta AMMATTITAITOA on osata ilmaista ne asiat ystävällisesti. Onhan tuo nyt kumma, jos ei mitään positiivista sanottavaa löydä lapsesta!

 

[kuule]

Koetappa keskustella vielä uudelleen tämän lto:n kanssa. Kerro ihan suoraan, miltä tuntuu kuulla lapsestaan pelkkää negatiivista. Jokaisesta lapsesta kun varmasti löytyy myös positiiviset puolensa. Toisekseen saattaapi olla, että tuo päiväkotimaailma on lapsellesi alkuun niin suuri mullistus, että aika menee ensin vähän ihmetellessä. Kolme viikkoa kumminkin on aika lyhyt aika.

Eli rohkeasti vaan uudelleen juttusille.

 

[XXS]

Varmasti päiväkodin täti helposti huomaa, josa jonkun lapsen syönti- ym. hommat eivät suju ihan niinkuin pitäisi, mutta kuulostaa aika tökerötä, jos ei mitään positiivista lapsestasi sanonut.

 

[keppälerttu]

Täti olisi voinut tietenkin kertoa ne positiivisetkin asiat, mut näin ulkopuolisena löydän tuostakin asiasta paljon poisitiivista..

Lapsella on vain kaksi asiaa josta on negatiivista palautetta, syöminen ja tehtävät, eli kavereiden kanssa menee hyvin, pukee hyvin, kuuntelee ohjeita, käyttäytyy hyvin yms jos näissä olisi ollut ongelmia, olisi niistä varmasti huomautettu, ja jos taas täti olisi ensin kehunut nämä positiiviset asiat ja maininnut lopuksi että syöminen ja tehtävät vielä hankalia, niin ne eivät olisi saaneet "huomiota" samalla tavalla kuin nyt.(itse en varmaan olisi edes muistanut niitä, kun niin paljon olisi tullut hyvää sanottavaa, enkä olisi kiinnittänyt niihin puutteisiin sitten huomiota )

Ei se täti sitä pahalla varmaankaan sanonut..

 

[Kowalski]

Jotain positiivistakin olisi varmasti löytynyt, ja olisi tottakai ollut aiheellista sanoa myös niitä positiivisia puolia lapsesta, ettei äidille jää paha maku suuhun. Korkea koulutus tai ei, empatiaa ja sosiaalisia taitoja pitäisi myös olla :hug:
Mutta on ne negatiivisetkin asiat sanottava. Yleensä kuusivuotiaat kai osaa jo syödä siististi itse. Ja se, että lapsi tarvitsee paljon enemmän tukea tehtävissä kuin muut, on tosiasia eikä tarkoitettu haukkumiseksi. Onhan se tärkeää, että vanhemmat saa realistisen kuvan lapsen taidoista ikäisiinsä verrattuna, ja siitä miten lapsi ryhmässä pärjää. Kun tietää missä mennään, osaa myös tukea lasta kotona oikealla tavalla, toimia lapsen parhaaksi niin että hän pärjäisi sitten ensi vuonna koulussa.

 

[Kowalski]

Semmoista vielä, että minä kyllä pyytäisin uutta keskustelutilaisuutta tämän tädin kanssa, ja sanoisin että onko asia nyt niin että lapsessamme ei ole mitään kehumisen aihetta, kun viimeeksi tuli vain sitä kielteistä palautetta, ja siitä jäi vähän kummastunut olo, kun olit itse kuvitellut että lapsi on hyvä siinä ja siinä, ja luonteeltaan sellainen ja sellainen...

 

[harmaana ...]

Jotain positiivistakin olisi varmasti löytynyt, ja olisi tottakai ollut aiheellista sanoa myös niitä positiivisia puolia lapsesta, ettei äidille jää paha maku suuhun. Korkea koulutus tai ei, empatiaa ja sosiaalisia taitoja pitäisi myös olla :hug:
Mutta on ne negatiivisetkin asiat sanottava. Yleensä kuusivuotiaat kai osaa jo syödä siististi itse. Ja se, että lapsi tarvitsee paljon enemmän tukea tehtävissä kuin muut, on tosiasia eikä tarkoitettu haukkumiseksi. Onhan se tärkeää, että vanhemmat saa realistisen kuvan lapsen taidoista ikäisiinsä verrattuna, ja siitä miten lapsi ryhmässä pärjää. Kun tietää missä mennään, osaa myös tukea lasta kotona oikealla tavalla, toimia lapsen parhaaksi niin että hän pärjäisi sitten ensi vuonna koulussa.

itsekkin olisin odottanut ohjeita etä kotona voisitte tehdä tehtäviä ,mutta toisaalta ehkä oman lapsen kohdalla ei näe puutteita ja itse yli kolme kymppisenä ei minulla ollut tietoa että vaatimukset ovat noin kovia tehtävissä riimittelyä ja kaikki kirjaimet opetellaan jo esikoulussa .
Nyt sitten tehdän tehtäviä ja opetellaan kirjaimia .

 

[vieras]

Itse taas arvostan ennenkaikkea rehellisyyttä. Eli olisin vain tyytyväinen, jos joku sanoisi kerrankin tässä maailmassa suoraan mitä on mieltä. Toki, olisi kiva, jos olisi miettinyt myös jonkun hyvän asian lapsesta.

Mutta kun yleensä omalla kohdalla lasteni ammattikasvattajien vastaukset ovat tähän saakka olleet aina ympäripyöreitä, eli en oikeasti tiedä missä mennään.myös esim. harrastuksen opettaja on enemmänkin kaveri, liian kiltti, ei vaadi tarpeeksi, eikä sano lapselleni, että on pakko harjoitella, jos haluaa oppia, niin sitten on kiva esityksessä huomata, että lapsi ei osaa...

Itse kaipaisin juuri tuota suoruutta ja jämäkkyyttä. Sitten tietäisi, missä mennään, ja mitä itse pitää tehdä, missä pitää petrata. Mutta kun ei tietoa saa, kun yleensä naiset eivät uskalla sanoa suoraan mitään. Ollaan kaikille mielinkielin, ja se ei ole hyvä asia.

Tosin, kai sinä jossakin olet lapsesi ikätovereita nähnyt, ja huomannut erot? Ei minunkaan lapsilla ole erityislahjakkuuksia, ja yleensä näkee heti, että joku toinen lapsi on tosi hyvä jossain. OMa lapseni keskinkertaisia kaikessa.

 

[vieras]

Eikö tuo opettaja sitten sanonut mitään muuta kuin nuo kaksi negatiivista asiaa lapsestasi? Vaikka et siitä pidä, niin kyllä nuo jutut pystyy havaitsemaan lyhyemmässäkin ajassa. Jos hän mainitsi muitakin juttuja, niin eivät ne varmaan olleet negatiivisia, et vaan osannut mieltää niitä positiivisiksi Pahaltahan se tuntuu, jos omaa lasta arvostellaan, mutta silti on parempi, että se sanotaan suoraan kuin kierrellään.

 

[vieras]

Olettekos käyneet kerhoissa lapsesi kanssa ennen tarhaan menoa?
Minun tyttöni päiväkodissa aloittivat jo kirjaimet neljä vuotiaana. Nyt tyttö on viisi ja osaa kirjaimia jo. Osaako tyttösi kirjoittaa tai lukea?

 

[Tugjyt]

Olettekos käyneet kerhoissa lapsesi kanssa ennen tarhaan menoa?
Minun tyttöni päiväkodissa aloittivat jo kirjaimet neljä vuotiaana. Nyt tyttö on viisi ja osaa kirjaimia jo. Osaako tyttösi kirjoittaa tai lukea?

Sen enempää nyt sanomatta, mutta tuota ei edes tarvitse kysyä, koska koulu on oppimista varten, ja 6vuotiaana ei tarvitse osata tuollaisia asioita..

 

[höö]

Semmoista vielä, että minä kyllä pyytäisin uutta keskustelutilaisuutta tämän tädin kanssa, ja sanoisin että onko asia nyt niin että lapsessamme ei ole mitään kehumisen aihetta, kun viimeeksi tuli vain sitä kielteistä palautetta, ja siitä jäi vähän kummastunut olo, kun olit itse kuvitellut että lapsi on hyvä siinä ja siinä, ja luonteeltaan sellainen ja sellainen...

no ei varmaan kannata alkaa tolle linjalle. Helposti vaan leimautuu päiväkodin henkilökunnan silmissä "kuinka kehtaatte moittia lastani"-äidiksi. Kyllähän ne sen jälkeen kehuu maasta taivaaseen mutta vaan sen takia että olisit hiljaa. Eikö se riitä että itse tietää mitä hyvää omassa lapsessa on, tarviiko siihen muiden pönkitystä?

 

[Anna-Emiilia]

Hmmm.. jäin tässä kuitenkin miettimään, että loukkaantuiko ap vaan niin pahasti että koki lastentarhanopettajan puheet negatiivisempina kuin olivatkaan?? Ehkäpä ammatti-ihminen hoiti hommansa ihan ok, mutta sitä ei kyetty ottamaan vastaan.. :/

Ja se vielä, että ammatti-ihminen näkee kyllä hetkessä (jopa päivässä saa usein varsin hyvän ensivaikutelman) jos joku lapsi on ikätasoaan heikompi jossain asiassa. Kolmessa viikossa he lapsesi esikoulussa ovat siis varsin hyvin jo huomioineet monia asioita.

 

[kultakatriina]

Joillakin lapsilla sopeutuminen päiväkotimaailmaan voi kestää kauemmin. Esikoiseni joutui vaihtamaan ykskaks pph:n päiväkotiin n. vuosi sitten ja tuntui, ettei hän millään löydä paikkaansa ryhmässä.
Meillä oli eka keskustelu hoitajan kanssa n.4kk paikanvaihdoksesta ja minä suorastaan järkytyin monesta asiasta.

Sen kyllä tiesin, että ikävä entisiä kavereita ja hoitajaa kohtaan oli kova, kun melkein päivittäin lapsi puheli, että menee xxxx:lle hoitoon, kun xxx ja xxx (parhaat kaverit) on siellä, eikä halua päiväkotiin.

Mutta yllätyin suuresti sitä, kun lasta kuvailtiin syrjään vetäytyväksi ja keskittymiskyvyttömäksikin. Sydän sykkyrällä murehdin viikkokaudet, että kuinka yksinäiseksi/ ulkopuoliseksi lapsi itsensä tuntee. Kovat moitteet tuli myös vaippojen käytöstä. Ja minä kun olin niin varma siitä, että meillä on ikäänsä nähden niiiiin taitava ja tomera tyttö.

Kaikki kuitenkin muuttui Touko-kesäkuussa, kun iso osa lapsista lähti lomille. Ryhmäkoko pieneni puolella ja johan alkoi tapahtua! Tyttö alkoi osallistua paremmin toimintaan, saada kavereita ja Heinäkuun aikana, kun olimme koko perhe lomilla, oppi kuivaksi.
Tuli vaan herkälle lapselle liian monta isoa muutosta kerralla elämään. Halusi kai olla vielä vähän aikaa vauva.

Tuli Elokuu, hoito alkoi taas ja iloksemme on saatu huomata, että kaverisiteet senkuin vahvistuvat ja kaikin puolin on tapahtunut huimaa edistystä.
Kaiken kaikkiaan prosessi vei n.puoli vuotta, mutta nyt meillä on erittäin innokas ja touhukas päiväkotilainen. :heart:

 

[minä vain]

Hmmm.. jäin tässä kuitenkin miettimään, että loukkaantuiko ap vaan niin pahasti että koki lastentarhanopettajan puheet negatiivisempina kuin olivatkaan?? Ehkäpä ammatti-ihminen hoiti hommansa ihan ok, mutta sitä ei kyetty ottamaan vastaan.. :/

Tämäkin voi olla totta. Joskus se pienikin negatiivisuus koetaan maailmaa suurempana asiana.

Asun itse espoossa ja täällä kaikille eskarilaisille tehdään koulukypsyystesti, jossa arvioidaan se tarvitseeko lapsi jotain erityistukea kouluun mennessä.