Eipä olis moni mun miehestä uskonut

10 vuotta sitten mun mies oli opinnot kesken lopettanut puoliksi alkoholisoitunut työtön ihminen vailla mitään päämäärää. Silloin en vielä tuntenut miestä. Nyt mies on hommannut korkeakoulututkinnon ja käynyt säännöllisesti töisssä 5 vuotta. On kahden lapsen hyvä isä ja alkoholi maistuu harvoin ja hillitysti.

Täällä aina kuvataan miehet semmosina, että jos ne on tietynlaisia, niin ei ne muutu. Mutta kyllä mun mies on muuttunut ihan hirveesti. Tosin kyllä mä siinä sen potentiaalin tai jonkun näin jo sillon. Kai se on niin, että jos ei oo koskaan mennyt elämässä eteenpäin eikä ees halunnut niin ei sitä sitten tuukkaan.

Miksikö kerron? No kenties siksi, että täällä niin usein kirjoitetaan siihen tyyliin, että miehet ovat ihan kehityskelvottomia. Tai sitten jos on ok-tapauksia, niin ovat aina olleet sitä...

 

Kuulostaa siltä tavalliselta tarinalta, mies on alistunut kohtaloonsa, heittäytynyt oravanpyörään ja naisen tossun alle niinkuin "kunnon miehen" kuuluu.

Sitten tietyn ajan kuluttua pyörii unettomana hikisenä ryppyisissä lakanoissaan ja miettii että tässäkö tämä elämä nyt oli.

 

Samoin kävi mun miehelleni, hän vaan raitistui eikä ole tossun alla tms. höpölöpöjuttua..

 

[QUOTE="huoh";28571341]Kuulostaa siltä tavalliselta tarinalta, mies on alistunut kohtaloonsa, heittäytynyt oravanpyörään ja naisen tossun alle niinkuin "kunnon miehen" kuuluu.

Sitten tietyn ajan kuluttua pyörii unettomana hikisenä ryppyisissä lakanoissaan ja miettii että tässäkö tämä elämä nyt oli.[/QUOTE]

Tai sitten mies (taikka nainen!) toistuvasti ihmettelee mielessään miten ei koskaan olisi uskonut voivansa tuntea itseään niin onnelliseksi. Ei olisi uskonut selviävänsä veloistaan, pääsevänsä vakituisiin töihin, tuntevansa itseään rakastetuksi sellaisena kuin on.

 

10 vuotta sitten mun mies oli opinnot kesken lopettanut puoliksi alkoholisoitunut työtön ihminen vailla mitään päämäärää. Silloin en vielä tuntenut miestä. Nyt mies on hommannut korkeakoulututkinnon ja käynyt säännöllisesti töisssä 5 vuotta. On kahden lapsen hyvä isä ja alkoholi maistuu harvoin ja hillitysti.

Täällä aina kuvataan miehet semmosina, että jos ne on tietynlaisia, niin ei ne muutu. Mutta kyllä mun mies on muuttunut ihan hirveesti. Tosin kyllä mä siinä sen potentiaalin tai jonkun näin jo sillon. Kai se on niin, että jos ei oo koskaan mennyt elämässä eteenpäin eikä ees halunnut niin ei sitä sitten tuukkaan.

Miksikö kerron? No kenties siksi, että täällä niin usein kirjoitetaan siihen tyyliin, että miehet ovat ihan kehityskelvottomia. Tai sitten jos on ok-tapauksia, niin ovat aina olleet sitä...

Minäkin olen juurikin sen tapauksen kanssa naimisissa, josta ei monen mielestä olisi ikinä pitänyt tulla "kunnon kansalaista".
Niin siitä sitten kuitenkin tuli aivan ihana vastuullinen isä ja ihana aviomies.

Enkä kyllä sanois, että on alistunut naisen tahtoon... tai mitenkään tossunalla.

 

Ihmiset voivat muuttua, varsinkin tuollaiset. Nuoruus on monella etsikkoaikaa, niin naisilla kuin miehillä.

Tosin täällä palstalla vasta sanottiin, että pelimies ei muutu koskaan. Itse veikkaisin että hekin voivat vakiintua ja olla uskollisia.

 

[QUOTE="huoh";28571341]Kuulostaa siltä tavalliselta tarinalta, mies on alistunut kohtaloonsa, heittäytynyt oravanpyörään ja naisen tossun alle niinkuin "kunnon miehen" kuuluu.

Sitten tietyn ajan kuluttua pyörii unettomana hikisenä ryppyisissä lakanoissaan ja miettii että tässäkö tämä elämä nyt oli.[/QUOTE]

Sekin olisi parempi kuin pyöriä oksennuslakanoissa miettien tätäkö elämä on ja paeta päihteisiin. Uskon tosin että hän on onnellinen nykytilanteestaan ja kokee vihdoin löytäneensä paikan elämässään.

 

Ihmiset voivat muuttua, varsinkin tuollaiset. Nuoruus on monella etsikkoaikaa, niin naisilla kuin miehillä.

Tosin täällä palstalla vasta sanottiin, että pelimies ei muutu koskaan. Itse veikkaisin että hekin voivat vakiintua ja olla uskollisia.

Niin... ehkä juurikin noin. Virheitä saa tehdä ja ehkä pitääkin tehdä, mutta niistä pitää myös oppia. Yleensä näistä ihmisistä tulee niitä kaikkein "fiksuimpia"

Sitten on se surullisempi porukka, joka toistaa samat virheet kerta toisensa jälkeen...

 

Hieno juttu näemmä tämänkin asian saa käännettyä negatiiviseksi. Ei voi kun ihmetellä ihmisten katkeruutta.

 

Joo, kyllä ihminen voi muuttua jos itse haluaa. Mutta se että yrittää rakkauden avulla parantaa toisen on epätoivoista. Ja yleensähän nää palstan stoorit on just niitä missä nainen yrittää muuttaa miestä ilman miehen omaa halua muutokseen.

 

Sekin olisi parempi kuin pyöriä oksennuslakanoissa miettien tätäkö elämä on ja paeta päihteisiin. Uskon tosin että hän on onnellinen nykytilanteestaan ja kokee vihdoin löytäneensä paikan elämässään.

Mun mielestä on varsin idioottimaista spekuloida toisten ajatuksia, kun me ei niitä oikeasti tiedetä. Mies voi olla onnellinen nyt tai sitten ei.

 

En ole koskaan sanonut, etteikö vois ihminen muuttua ja oman pikkuveljen vuoksi toivon koko sydämmestä, että hänkin voisi. Itse en kuitenkaan koskaan olisi voinut ottaa sellaista riskiä, että olisin alkanut alkoholisoituneen ihmisen kanssa seurustelemaan ja perustamaan perhettä, odottaen että hän raitistuu ja muutttuu. Kun on kerran alkoholistien kanssa elänyt, ei enää halua ottaa sellaista riskiä, että sen joutuu uudelleen kokemaan.

 

Niin... ehkä juurikin noin. Virheitä saa tehdä ja ehkä pitääkin tehdä, mutta niistä pitää myös oppia. Yleensä näistä ihmisistä tulee niitä kaikkein "fiksuimpia"

Sitten on se surullisempi porukka, joka toistaa samat virheet kerta toisensa jälkeen...

Juuri näin. Se vain monesti on niin että kun on nähnyt sitä elämän nurjaakin puolta, sitä osaa katsoa elämää monelta kantilta ja arvostaa sitä hyvää minkä sitten loppujen lopuksi onkin saavuttanut. Sitä ei sitten hölmöilyillä pilata, koska se on suuressa arvossa.

 

Joo, kyllä ihminen voi muuttua jos itse haluaa. Mutta se että yrittää rakkauden avulla parantaa toisen on epätoivoista. Ja yleensähän nää palstan stoorit on just niitä missä nainen yrittää muuttaa miestä ilman miehen omaa halua muutokseen.

En nyt näkisi ihan noinkaan. Paljon siis on sitä rakkaudella parantamista, mutta yhtälailla sitä se rakastuminen ja hyvin kohdelluksi tuleminen parantaa aika paatuneenkin tyypin.
Jos ei onnesta tiedä niin kun se kohdalle sattuu niin se muutos lähtee juurikin itsestä. Usein jopa ihan ilman ponnisteluja.

 

Onhan sellaisiakin jotka muuttuvat, tai löytävät sittenkin elämästä ilon laillisin keinoin, ehkä paremmin sanottuna.

Ja nyt on pakko olla sen verran negatiivinen, että sekin on monta kertaa nähty, että nämä "ojasta pelastuneet" palaavat vanhoille raiteille kun elämä taas vähän kolhii. Haetaan siis se lohtu taas siitä pullosta. Nähty on.

Mutta paljon on myös niitä jotka jäävät hyville teille. Nähty sekin.

 

[QUOTE="vieras";28571406]Mun mielestä on varsin idioottimaista spekuloida toisten ajatuksia, kun me ei niitä oikeasti tiedetä. Mies voi olla onnellinen nyt tai sitten ei.[/QUOTE]

Spekuloinnit ovat hyvästä, kunhan niitä ei oleta ainoiksi totuuksiksi. Eikö ihmiset spekuloi melkein jatkuvasti mitä toiset ajattelevat ja usein osu vielä oikeaan? Tästä kyseisestä henkilöstä ap tietää meistä eniten, mutta me muut voimme keskustella parhaiten yleisellä tasolla.

Varsinkin tälä palstalla kuuluu spekuloida ja heitellä ajatuksia puoleen ja toiseen.

 

Hmm.. joo siis... en itse olisi koskaan hypännyt minkään ihan husvotin kelkaan. Mieheni oli ehkä jo vähän edistynyt kaikista nuoruuden hölmöilyistään ja alkanut päästä jyvälle siitä, miten homma kannattaa hoitaa... Eli tavallaan hän oli jo aloittanut prosessin ennenkuin minä pyyhälsin paikalle.

Uskon kyllä, että joissain tilanteissa rakkaus voi parantaa paatuneimmankin... mutta siinä se korttitalo romahtaa myös huomattavan helposti.

 

Hmm.. joo siis... en itse olisi koskaan hypännyt minkään ihan husvotin kelkaan. Mieheni oli ehkä jo vähän edistynyt kaikista nuoruuden hölmöilyistään ja alkanut päästä jyvälle siitä, miten homma kannattaa hoitaa... Eli tavallaan hän oli jo aloittanut prosessin ennenkuin minä pyyhälsin paikalle.

Uskon kyllä, että joissain tilanteissa rakkaus voi parantaa paatuneimmankin... mutta siinä se korttitalo romahtaa myös huomattavan helposti.

Kyllä, niitäkin tapahtuu. Mutta voi myös olla että silloin se elämä on rakennettu niin vakaasta kivijalasta ettei korttitalosta voi puhua ja siihen menneeseen ei palata suin surminkaan.

 

Kyllähän ihmiset voivat muuttua radikaalistikin, mutta muutos on aina itsestä kiinni. Monet naiset kuitenkin kuvittelevat, että he voivat muuttaa miestä. Tällöin on mielestäni ihan hyvä muistuttaa siitä, että toinen ei välttämättä muutu. Jos ihminen ei itse tahdo sydämestään muuttua, ei häntä kukaan toinen saa muuttumaan, vaikka olisi kuinka rakas ja ihana tahansa.

On siis erittäin mahtava asia, että ap:n kumppani on pystynyt muuttamaan elämänsä, sillä se ei todellakaan kaikilta onnistu! Mies on käynyt todellisen taistelun ja voittanut sen. Kaikilta tämä ei kuitenkaan onnistu ikinä, minkä vuoksi ei mielestäni kannata rohkaista naisia ajattelemaan, että miehet muuttuisivat, koska se ei ole mitenkään naisesta kiinni. Liian monta surullista tapausta on nähty ihan tuttavapiirissäkin.