Eipä tarvi vähään aikaan mummolassa käydä

[joopa joo]

Olen opiskelija ja nyt asumuserossa miehestä, 2 lasta (2 ja 4v) ja oltiin viime viikko mummolassa, tarjouslennoilla joihin niihinkin säästin kauan, myin kirpparilla jne.. Mummola siis kaukana. Edellisen kerran käytiin viime maaliskuussa.

Olipa viikko. Odotin kyllä henkistä tukea, mutta vanhempani olivat tosi nuivia, haukkuivat mua kun oon muuttanut erilleenn miehestä. Muutin koska meillä oli valtavia riitoja, rahalla alistamista (mies oli töissä), mutta kun mua ei oo lyöty eikä mies juonut meidän kaikkia rahoja, niin ei ollut oikeutettua tai järkevää erota.

Kun pesin kerran kesken reissua vaatteita, niin siitäkin vinoiltiin, että olisit tuonut tarpeeksi vaatetta 5 päiväksi.

Aiemmin vanhemmat ovat myös auttaneet meitä, ostaneet esim. lapsille villapuvut. Nyt ei ehdotettukaan tällaista. Aiemmin aloite on siis tullut heiltä, on esim. kysytty tarvisko lapset uudet kengät tai villapuvut.

Tiesivät että mulla on nyt rahaa 40 e, puolet plus pari kolikkoa oli mulla käteisenä ja käytin niistä vajaan kympin, kun käytin lapsia uimahallissa ja mulla ei ole nyt muuta kuin sellainen kortti jolla voi nostaa rahaa, ei käyttää maksamiseen. Eli mulla oli rahaa 14 e, kun oltiin lähdössä eilen.

Sitten kun mentiin pois, niin eivät odottaneet, että lentokone lähtee vaan lähtivät heti (ilmeisesti katsomaan jotain hiihtokisoja), sanomatta. Kone olikin rikki ja tultiin pois koneesta, jouduttiin odottamaan uutta lentokonetta noin 3 tuntia. Ostin rahoilla lapsille sämpylät ja juotiin vettä vessasta. Kotona oltiin klo 18.00 ja aamulla lähdettiin matkaan 10.30 (vanhempien luo on noin 100 km lentokentältä). Oltiin syöty siis viimeksi aamiainen. Eväitä ei ollut koska koneeseen ei saa viedä esim. pillimehuja (eikä paljon muutakaan elintarviketta).

Entäs jos se olisi ollut päivän viimeinen lentokone? Vanhemmat olisivat joutuneet hakemaan meidät ja nytkin valittivat että menee paljon bensaa kun ajaa se 200 km. Heillä on kyllä omakotitalo, rahaa säästössä, osakkeita, lomailevat etelässä jne.

Ei taida mun vanhemmat paljon välittää musta eikä lapsenlapsistaan. En taida enää rahojani uuteen mummolakäyntiin säästää.

 

[?????]

Miks sä edes säästit vähistä rahoistas? Eiks isovanhemmilla olis ollu enemminki varaa tulla sun luo

 

[...]

Joo, jättäisin kyllä vastaisuudessa vierailut väliin, enkä tuhlaisi rahaa moisten luona käymiseen. Tulkoon itse tapaamaan lastaan ja lapsenlapsiaan, jos kiinnostaa.

 

["hhh"]

Kamalaa Älä mene sinne enää uudestaan.

 

[a.p.]

Miks sä edes säästit vähistä rahoistas? Eiks isovanhemmilla olis ollu enemminki varaa tulla sun luo

Olisi mutta isäni on niin jääräpää että ei syostu tulemaan muuta kuin omalla autolla ja se on nyt vähentynyt eli tänä vuonna kävivät heinäkuussa kun isoveljeni tyttö pääsi ripille, meille pääsivät peräti yhtenä aamupäivänä kahville. Olin jusat silloin muuttanut. Edellisenä vuonna eivät käyneet yhtään kertaa.

Meillä on 9 v ikäeroa.

Alkaisko isällä ikä painaa, ettei jaksaisi enää ajaa noin pitkää matkaa, vaikka yöpyvätkin jossain välillä.

 

[a.p.]

Joo, jättäisin kyllä vastaisuudessa vierailut väliin, enkä tuhlaisi rahaa moisten luona käymiseen. Tulkoon itse tapaamaan lastaan ja lapsenlapsiaan, jos kiinnostaa.

Joo, näin meinaan tehdä. Jos kysyvät sanon, ettei oo rahaa tulla. Mulla meni siis niillä tarjouslennoillakin yli 300 e tuohon. Toki ei sitten mennyt ruokaan rahaa mutta ei mulla ennenkään mee noin paljon vajaan viikon ruokiin.

Tämä mun ero pännii heitä. "Meidän suvussa ei erota", heppoiset oli syyt jne.

 

[a.p.]

[QUOTE="hhh";22502507]Kamalaa Älä mene sinne enää uudestaan.[/QUOTE]

Lasten takia menin nyt, kun he kuitenkin haluaa käydä mummolassa kuin muutkin lapset, ja lasten isän vanhemmista ei oo tuota vertaa isovanhemmiksi (ovat nuorempia mutta juovat tosi reippaasti).

 

[v]

Ilmeisestikin vanhempasi vastustavat eroasi ja haluavat sinun palaavan miehesi luokse. Sen vuoksi he eivät halua auttaa sinua rahallisesti eikä muutenkaan. He ajattelevat, että kieltämällä kaiken avun he pakottavat sinut palaamaan miehesi luoksi.

Monet isovanhemmat eivät syystä tai toisesta jaksa matkustella paljoa. Meillä esimerkiksi miehen vanhempien vierailut voi laskea yhden käden sormilla, vaikka olemme olleet yhdessä iät ja ajat. Omat vanhempani ovat kävivät aikoinaan hiukan useammin, mutta eivät varmastikaan useammin kuin korkeintaan kerran vuodessa. Eipä sinun kannnata vierailla vanhempiesi luona, kun sinulla ei ole siihen varaakaan. Pahoitat vain suotta mielesi.

 

[a.p,]

En mä niistä että ostiko ne nyt jonkun villapuvut tai kuomat lapsille, mutta järkytti kuunnella jotain kun äiti kysyi mikä on mun rahatilanne nyt ja sanoin sen, niin vastaus oli että "kannattiko erota työssäkäyvästä miehestä heppoisten syiden takia, niin sitä sitten makaa kuin petaa"...

 

[a.p.]

Ilmeisestikin vanhempasi vastustavat eroasi ja haluavat sinun palaavan miehesi luokse. Sen vuoksi he eivät halua auttaa sinua rahallisesti eikä muutenkaan. He ajattelevat, että kieltämällä kaiken avun he pakottavat sinut palaamaan miehesi luoksi.

Monet isovanhemmat eivät syystä tai toisesta jaksa matkustella paljoa. Meillä esimerkiksi miehen vanhempien vierailut voi laskea yhden käden sormilla, vaikka olemme olleet yhdessä iät ja ajat. Omat vanhempani ovat kävivät aikoinaan hiukan useammin, mutta eivät varmastikaan useammin kuin korkeintaan kerran vuodessa. Eipä sinun kannnata vierailla vanhempiesi luona, kun sinulla ei ole siihen varaakaan. Pahoitat vain suotta mielesi.

Joo, tämä se on se syy, luulen myös. Mutta järkyttävää se on silti.

 

["vieras"]

tiedän tasan mistä puhut. kun olimme vielä lapseni isän kanssa, vanhempani ostivat lapselleni varmasti kalleimpia vaatteita ja pukuja mitä kaupasta löytyy.. nyt eivät ole kahteen vuoteen ostaneet mitään, eivät soittele, eivät halaa lasta, eivät ole millään tavoin kiinnostuneita lapsestani.. muistan pienenä olleeni niin kateellinen kavereilla joilla oli ihanat isovanhemmat koska minulla ei niitä ollut koskaaan.. kaksi katkeroitunutta vanhaa alkoholisti käppänää. nyt näköjään omalla lapsellani sama kohtalo koska toiset isovanhemmat kuolivat tsunamissa, toiset ovat täysin välinpitämättömiä..

tuntuu etttä olin täydellinen tytär siihen asti, kun opiskelin, sain terveen lapsen, ostin miehen kanssa talon, elin niinkuin perheenäidin kuuluu.. nyt kun asun vuokralla, olen pienen lapsen yh äiti, eikä minulla oli miestä niin olen jotenkin "arvoton". vaikka meillä on lapsen kanssa asiat tosi hyvin. molemmat terveitä. lapsella hyvä päivähoito paikka, minä töissä arkisin jotta saamme elintason pidettyä yllä. on uusi auto, kaunis koti (mutta vuokra-asunto)..
itse olen tyytyväinen näin ja jos en kelpaa niin aivan sama - no hard feelings.. minä kyllä pärjään ilman heitä - harmittaa vaan koska aina ajattelin että vanhemmistani tulisi maailman ihanimmat isovanhemmat jotka ottaisivat lasta yökylään, olisivat läsnä, kiinnostuneita, avoimia, rakastavia, lämpimiä. isäni pojalle täydellinen vaari, äitini pullantuoksuinen mummo. paskat! pitäkööt tunkkinsa. Onneksi tämä on meidän elämä lapseni kanssa.

 

["vieras"]

En mä niistä että ostiko ne nyt jonkun villapuvut tai kuomat lapsille, mutta järkytti kuunnella jotain kun äiti kysyi mikä on mun rahatilanne nyt ja sanoin sen, niin vastaus oli että "kannattiko erota työssäkäyvästä miehestä heppoisten syiden takia, niin sitä sitten makaa kuin petaa"...

törkeää käytöstä äidiltäsi. Jää sinä asian yläpuolelle ja unohda moiset kommentit. minä tokaisin omalle äidilleni kerran että "mielummin yksin kuin jatkuvana roskakuppina ikuisesti miehellesi"

 

["Vieras"]

En mä niistä että ostiko ne nyt jonkun villapuvut tai kuomat lapsille, mutta järkytti kuunnella jotain kun äiti kysyi mikä on mun rahatilanne nyt ja sanoin sen, niin vastaus oli että "kannattiko erota työssäkäyvästä miehestä heppoisten syiden takia, niin sitä sitten makaa kuin petaa"...

Grrr. Ärsyttäisi, alentavia kommentteja. En enää sinuna menisi sinne.

 

[Madicken04]

Juu, en menisi minäkään...

 

["minävaan"]

Yksi vastaus tähän: se taitaa olla aika keventää opiskelua ja aloittaa työtä tekemään, niin ei tarvitse laskea ihan jokaista penniä.

Tosin harmi että vanhemmat ovat noin nuivia, mutta sinä olet jo aikuinen.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22502624]tiedän tasan mistä puhut. kun olimme vielä lapseni isän kanssa, vanhempani ostivat lapselleni varmasti kalleimpia vaatteita ja pukuja mitä kaupasta löytyy.. nyt eivät ole kahteen vuoteen ostaneet mitään, eivät soittele, eivät halaa lasta, eivät ole millään tavoin kiinnostuneita lapsestani.. muistan pienenä olleeni niin kateellinen kavereilla joilla oli ihanat isovanhemmat koska minulla ei niitä ollut koskaaan.. kaksi katkeroitunutta vanhaa alkoholisti käppänää. nyt näköjään omalla lapsellani sama kohtalo koska toiset isovanhemmat kuolivat tsunamissa, toiset ovat täysin välinpitämättömiä..

tuntuu etttä olin täydellinen tytär siihen asti, kun opiskelin, sain terveen lapsen, ostin miehen kanssa talon, elin niinkuin perheenäidin kuuluu.. nyt kun asun vuokralla, olen pienen lapsen yh äiti, eikä minulla oli miestä niin olen jotenkin "arvoton". vaikka meillä on lapsen kanssa asiat tosi hyvin. molemmat terveitä. lapsella hyvä päivähoito paikka, minä töissä arkisin jotta saamme elintason pidettyä yllä. on uusi auto, kaunis koti (mutta vuokra-asunto)..
itse olen tyytyväinen näin ja jos en kelpaa niin aivan sama - no hard feelings.. minä kyllä pärjään ilman heitä - harmittaa vaan koska aina ajattelin että vanhemmistani tulisi maailman ihanimmat isovanhemmat jotka ottaisivat lasta yökylään, olisivat läsnä, kiinnostuneita, avoimia, rakastavia, lämpimiä. isäni pojalle täydellinen vaari, äitini pullantuoksuinen mummo. paskat! pitäkööt tunkkinsa. Onneksi tämä on meidän elämä lapseni kanssa.[/QUOTE]

Joo, tutulta kuulostaa.. mutta turha odottaa mua käymään sittenkään kun ovat jossain hoitokodissa. Niin makaa kuin petaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="minävaan";22502655]Yksi vastaus tähän: se taitaa olla aika keventää opiskelua ja aloittaa työtä tekemään, niin ei tarvitse laskea ihan jokaista penniä.

Tosin harmi että vanhemmat ovat noin nuivia, mutta sinä olet jo aikuinen.[/QUOTE]

No kyllä minäkin olettaisin omien vanhempieni joskus auttavan minua. Olen kahden pienen (kaksoset) yh äiti, opiskelen lääketieteellisessä, en tee töitä opiskelun ohessa. Vanhemmat tienaavat yhteensä lähemmäs 100 000eur vuodessa, omistavat kaksi sijoitusasuntoa, myivät juuri oman talon josta tekivät voittoa 200 000eur - mutta kun ei niin ei..
Piheys on sairaus - sen olen joutunut valitettavasti oppimaan. lapseni ovat nyt 3 vuotiaita eivätkä tähän päivään mennessä ole saaneet vanhemmiltani MITÄÄN!!!! lukuunottamatta syntymäpäivä villasukkia jotka saavat joka vuosi. Äitini itse tekee ne... noh, mutta. säästö alkaa ässällä.. jouluksi pyysivät meitä heille - kuten joka vuosi. edeltävinä vuosina olemme siellä olleet, tänä vuonna emme mene.. en yksinkertaisesti jaksa sitä ainaista puhetta RAHASTA - jouluaattona. varsinkin kun vanhemmat tietävät ettei minulla sitä mielinmäärin ole.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22502638]törkeää käytöstä äidiltäsi. Jää sinä asian yläpuolelle ja unohda moiset kommentit. minä tokaisin omalle äidilleni kerran että "mielummin yksin kuin jatkuvana roskakuppina ikuisesti miehellesi"[/QUOTE]

Mä kyllä sanoin että mielummin yksin kun kerjäämässä rahaa omalta mieheltä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="minävaan";22502655]Yksi vastaus tähän: se taitaa olla aika keventää opiskelua ja aloittaa työtä tekemään, niin ei tarvitse laskea ihan jokaista penniä.

Tosin harmi että vanhemmat ovat noin nuivia, mutta sinä olet jo aikuinen.[/QUOTE]

Uskoisin että ap olisi kaivannut vanhemmiltaan vähän muutakin tukea kuin sitä taloudellista. Eli vaikka sitten jättäisivät ne lastenvaatteet ostamatta, niin tuollaisella hetkellä voisivat muuten seistä tyttärensä takana. Sellaista henkistä tukea lähimmiltään kaipaa varmasti monikin aikuinen.

 

["vieras"]

Joo, tutulta kuulostaa.. mutta turha odottaa mua käymään sittenkään kun ovat jossain hoitokodissa. Niin makaa kuin petaa.

Juurikin näin.. minä olen ottanut nyt saman asenteen - en soittele turhasta. en kutsu itseäni kylään. en kerro lapsen oppimista asioista, en taidoista, mitoista, en yhtikäs mistään ja kas kummaa - äitini on alkanut soittelemaan minulle. tarkoituksellakaan en vastaa, vaan saatan soittaa vasta seuraavana päivänä takaisin "soitit eilen enkä ehtinyt puhumaan ja nytkin on vähän kiire".. todella - niin makaa kuin petaa.

 

["minävaan"]

Uskoisin että ap olisi kaivannut vanhemmiltaan vähän muutakin tukea kuin sitä taloudellista. Eli vaikka sitten jättäisivät ne lastenvaatteet ostamatta, niin tuollaisella hetkellä voisivat muuten seistä tyttärensä takana. Sellaista henkistä tukea lähimmiltään kaipaa varmasti monikin aikuinen.

Kylläkyllä, mutta ap:n kirjoitus on yhtä rahan laskemista ja rahasta puhumista.

 

[Madicken04]

[QUOTE="minävaan";22502712]Kylläkyllä, mutta ap:n kirjoitus on yhtä rahan laskemista ja rahasta puhumista.[/QUOTE]

Veikkaan että yksi ja toinen saisi tuossa tilanteessa laskeskella rahojaan.

 

[a.p.]

[QUOTE="minävaan";22502655]Yksi vastaus tähän: se taitaa olla aika keventää opiskelua ja aloittaa työtä tekemään, niin ei tarvitse laskea ihan jokaista penniä.

Tosin harmi että vanhemmat ovat noin nuivia, mutta sinä olet jo aikuinen.[/QUOTE]

Mäkin olen jo lähes 30 v, ja vasta vuosi sitten aloin yliopisto-opinnot. Aiemmmin mulla oli opistotason tutkinto ja tein sillä töitä. Ei ollut vakkaripaikkaa kun jäin äitiyslomalle ja mietin silloin kovasti, mitä haluan. Mutta nyt tiedän, että haluan tälle alalle ja on hyvät työnäkymät kun valmistun. Osasyy eroonkin oli nämä opinnot, kun mies duunarina ei niitä suvainnut.

Teen kyllä työn ohessa työtä sen verran, minkä pystyn.

 

[hjhjhj]

Tämä mun ero pännii heitä. "Meidän suvussa ei erota", heppoiset oli syyt jne.

Ärsyttävää. Ihan sama, miten kielteisesti suhtautuu yleisellä tasolla eroon, kuuluu mielestäni vanhempien osoittaa tukea ja sympatiaa omaa lastaan kohtaan... vaikka siis aikuinen olisikin jo.

 

[a.p.,]

[QUOTE="minävaan";22502712]Kylläkyllä, mutta ap:n kirjoitus on yhtä rahan laskemista ja rahasta puhumista.[/QUOTE]

Mulle yli 300 e on paljon rahaa. Jolle olisi paljon muutakin käyttöä.

Ja on kyllä ikävää jättää meidät kentälle 14 euron kanssa, kun ei edes viitsi oottaa että lähtikö se kone jo.

Ja kirjoitin kyllä että sama se ostaako villapuvun tai kuomat, mutta se asenne oli järkyttävä. Ei jollain villapuvulla niin väliä jos ei olisi sitä asennetta että ei olla yhtään tukena.