Hieman haikea olo joten pakko purkaa tunteita jonnekin päin, vaikka oma kulta onkin lähellä. Yritimme esikoistamme, heti lykästi ja raskaus lähti hyvin käyntiin. Liiankin hyvin omasta mielestä, oireita ei oikein ollut alkuunkaan. Pieni pelko kyti mielessä koko ajan, ei näin helpolla mun elämässä mennä.
Neuvolassa löydettiin vauvan alku. Viikkoja piti siinä vaiheessa olla jo 8 koossa, sydämmen liikettä ei vain vielä havaittu, mutta hoitaja rauhoitteli. Viikot jatkuivat rauhalliseen tahtiin, edelleenkään ei mitään näitä "normi" alkuraskauden oireita. Lääkäri koitti löytää sydänäänet rv 12. Minuutteja kului, mutta mitään ei löytynyt ja pelkoni kasvoi. Sitten lekuri kuitenkin löysi sykkeen, jonka hän hyväksyi. Itse kuitenkin kummastelin kuinka se kuulosti samanlaiselta kuin oma sykkeeni, ja mieheni kanssa puhuessa jälkeenpäin, hänkin myönsi ihmetelleensä vauvan sykettä.
Tuli rv13 ja np ultra. Sanoin hoitajalle jo heti alkuun, että pelkäsin pahinta ja parin minuutin sisällä pelkoni vihdoin saivat vahvistuksen. Pikkuinen alku oli vain noin 7 viikon ikäinen.. ei liikettä, ei sykettä. Siitä hetkestä alkoivat kyyneleet virrata. :'( Sitä tiesi ettei kaikki ollut hyvin, mutta silti kun lopullinen tuomio tuli, oli se surullista todeta. Oudosti myös helpottavaa. En ollut ollut vain vainoharhainen vaan jotakin oli ollut pielessä jo viikkojen ajan.
Lääkäri antoi lääkkeet jolla saisin kohdun toivottavasti tyhjäksi. Kaapimiseen en halua. Huomenna aamulla pitäisi ottaa ne 4 cytotec pilleriä, hieman pelottaa millaiset kivut ovat. Nyt jo oli kohtuullista kipua alavatsassa, kun eilen otin mifegynen sairaalassa. Toivon vaan, että kaikki hoituisi nopeasti. Mutta jos kerran 5 viikkoa pidin keskenmennyttä pienokaista sisälläni, en usko että tämä hoituu nopeasti pois alta...
Joka tapauksessa nyt tuntuu, että tulevaisuus on valoisampi. Itsellä kaikki vain on elämässä mennyt hieman mutkien kautta, joten kai tämä kuului asiaan. Odotan jo mahdollisuutta yrittää uudestaan. Kyllä me vielä meidän pikkuinen saadaan tähän maailmaan. Toivottavasti jo tänä vuonna. Ainoa mikä mietityttää on kuinka helppoa on tulla uudestaan raskaaksi. Voiko meitä lykästää yhtä nopeasti kuin ensimmäisellä yrityskerralla? Vai muutuiko kaikki nyt vaikeammaksi?
Neuvolassa löydettiin vauvan alku. Viikkoja piti siinä vaiheessa olla jo 8 koossa, sydämmen liikettä ei vain vielä havaittu, mutta hoitaja rauhoitteli. Viikot jatkuivat rauhalliseen tahtiin, edelleenkään ei mitään näitä "normi" alkuraskauden oireita. Lääkäri koitti löytää sydänäänet rv 12. Minuutteja kului, mutta mitään ei löytynyt ja pelkoni kasvoi. Sitten lekuri kuitenkin löysi sykkeen, jonka hän hyväksyi. Itse kuitenkin kummastelin kuinka se kuulosti samanlaiselta kuin oma sykkeeni, ja mieheni kanssa puhuessa jälkeenpäin, hänkin myönsi ihmetelleensä vauvan sykettä.
Tuli rv13 ja np ultra. Sanoin hoitajalle jo heti alkuun, että pelkäsin pahinta ja parin minuutin sisällä pelkoni vihdoin saivat vahvistuksen. Pikkuinen alku oli vain noin 7 viikon ikäinen.. ei liikettä, ei sykettä. Siitä hetkestä alkoivat kyyneleet virrata. :'( Sitä tiesi ettei kaikki ollut hyvin, mutta silti kun lopullinen tuomio tuli, oli se surullista todeta. Oudosti myös helpottavaa. En ollut ollut vain vainoharhainen vaan jotakin oli ollut pielessä jo viikkojen ajan.
Lääkäri antoi lääkkeet jolla saisin kohdun toivottavasti tyhjäksi. Kaapimiseen en halua. Huomenna aamulla pitäisi ottaa ne 4 cytotec pilleriä, hieman pelottaa millaiset kivut ovat. Nyt jo oli kohtuullista kipua alavatsassa, kun eilen otin mifegynen sairaalassa. Toivon vaan, että kaikki hoituisi nopeasti. Mutta jos kerran 5 viikkoa pidin keskenmennyttä pienokaista sisälläni, en usko että tämä hoituu nopeasti pois alta...
Joka tapauksessa nyt tuntuu, että tulevaisuus on valoisampi. Itsellä kaikki vain on elämässä mennyt hieman mutkien kautta, joten kai tämä kuului asiaan. Odotan jo mahdollisuutta yrittää uudestaan. Kyllä me vielä meidän pikkuinen saadaan tähän maailmaan. Toivottavasti jo tänä vuonna. Ainoa mikä mietityttää on kuinka helppoa on tulla uudestaan raskaaksi. Voiko meitä lykästää yhtä nopeasti kuin ensimmäisellä yrityskerralla? Vai muutuiko kaikki nyt vaikeammaksi?