Eilen uimarannalla nähtyä! (sis purkausta!)

["torsti"]

1. Isä kahden alle 3v:n kanssa "uimassa". Lapset oli järvessä ilman kellukkeita ja muita apuja. Isä istui ja juorusi jonkun naikkosen kanssa n. 7m päässä rannalla.

2. Perhe lapsineen uimarannalla. Kaikki aikuiset n. 10-12m päässä rantaviivasta. Lasten ikähaitari 1,5-10v. Tuo puolitoista vuotias sai siis olla ihan oman onnensa nojassa ÄKKISYVÄSSÄ JÄRVESSÄ!

MIKÄ AIKUISTEN PÄÄSSÄ ON NIIN PAHASTI VIALLA, ETTEI VOI MENNÄ SINNE JÄRVEEN LASTEN KANSSA?! Viimekesänä täällä hukkuin 4v. lapsi.

Voin sanoa vain että minun ei ainakaan tarvitse koskaan itkeä että lapsi hukkui uimaretkellä! Minä olen aina lapsen vieressä vedessä ja järvenpuolella, ettei hän mene liian syvälle. Ja nyt varsinkin kun lapset on pieniä niin jokaisella on oma aikuinen "rantavahti". Yksin en lasten kanssa rannelle mene.

VALVOKAA NIITÄ LAPSIA UIMARANNOILLA! Se ei auta mitään, jos olet siellä 10 metrin päässä löhöilemässä viltillä!

 

[häh]

[QUOTE="torsti";23949393] minun ei ainakaan tarvitse koskaanQUOTE]

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...mitä vain voi sattua...

 

[ikävää]

Niin, näitä on paljon. Kaikki ajattelee, ettei se satu omalle kohdalle

 

[ev]

Ja minusta taas liikaa vouhkoaminenkin on jotenkin hölmöä. Eilen äiti tosi matalassa rantavedessä oli pienen lapsensa (jotain 2-3v) kanssa ja vöyhkösi tenavalle koko ajan, että älä mene syvemmälle, takaisin rantaan päin. Jos et usko niin lähdetään takaisin rantaan. Ja vettä oli korkeitaan lapsen nilkoissa asti rannassa. Ranta oli myös hyvin matala ja loiva. Miksi pieni lapsi ei voinut mennä vähän pidemmälle ja olisi voinutkin uida paremmin? Eihän tuossa "nilkkasyvyisessä" vedessä mitään uida pystynyt. Sitten äiti vain kehotti lasta istumaan matalaan veteen. Mutta silti lapsi olisi halunnut mennä pidemmälle.

 

["heh"]

Ja minusta taas liikaa vouhkoaminenkin on jotenkin hölmöä. Eilen äiti tosi matalassa rantavedessä oli pienen lapsensa (jotain 2-3v) kanssa ja vöyhkösi tenavalle koko ajan, että älä mene syvemmälle, takaisin rantaan päin. Jos et usko niin lähdetään takaisin rantaan. Ja vettä oli korkeitaan lapsen nilkoissa asti rannassa. Ranta oli myös hyvin matala ja loiva. Miksi pieni lapsi ei voinut mennä vähän pidemmälle ja olisi voinutkin uida paremmin? Eihän tuossa "nilkkasyvyisessä" vedessä mitään uida pystynyt. Sitten äiti vain kehotti lasta istumaan matalaan veteen. Mutta silti lapsi olisi halunnut mennä pidemmälle.

Ehkei ap tarkoittanut ihan tuollaista...

 

["torsti"]

Toki voi sattua omalle kohdalle, mutta siksi minimoin riskin olemalla lapsen kanssa vedessä. En löhöile metrien päässä!

 

[alkuperäinen]

Mutta tuokin tapaus minusta passasi tähän ketjuun oikein mainiosti. Tuolla konstillahan saadaan lapsi oikein kunnolla pelkäämään vettä.

Minä taas olen vapaammin antanut lapsen olla vedessä, enkä ole vöyhkönnyt. Eikä lapselle ole vesipelkoa tullutkaan. Hän on nauttinut vedestä pienestä pitäen. Viime kesänä ( 5v) hän oppi itse uimaan. Ja aiemmin hän oppi itse sukeltamaan (olikohan jotain 3v silloin)

 

[yllä oleva ap]

Minä taasen, jos en ui, niin olen viltillä lähellä vettä ja katselen siitä lapsen menoa vedessä. Mutta kun vesi on tarpeeksi lämmintä uin yhdessä lapseni kanssa.

 

["torsti"]

[QUOTE="heh";23949435]Ehkei ap tarkoittanut ihan tuollaista...[/QUOTE]

Ehei, en tarkoittanut.

Kyllä lapsen kanssa voi syvemmällä käydä, mutta minun lapsilla ei ole mitään asiaa yksin järveen, eikä syvälle. Meillä on lapset alle 3v, eivätkä todellakaan osaa uida niin vahdittavahan niitä on!
Kuten kirjoitin: Ranta on äkkisyvä ja viimekesänä hukkui lapsi, mikä oli mielestäni liikaa jo se.

 

["vieras"]

Hukkuminen käy yllättävän nopeasti ja hiljaa, ei sieltä rannalta minnekkään ehdi jos hätä tulee. Mulla meinasi lapsi hukkua vaikka olin aika vieresä, rannalta en olisi ehtinyt. Paras vahtia niitä lapsia ja tietenkin opettaa uimaan. Niin kauan kun meillä ei joku osaa kunnolla uida niin menen itse järveen vaikka kelluisi jääpaloja, ei pidä rannalle lähteä jos ei sen vertaa ole valmis vahtimaan lapsiaan.

 

[yllä oleva ap]

torsti, no tuo on sitten eri asia. Täällä päin rannat ovat matalia ja äkkisyvä on kauempana. Mutta äkkisyvä ranta ei kuulosta hyvältä. Onko kyseessä se ranta missä meni se ählämitenava viime kesänä? Se Oittaan uimaranta?

 

["torsti"]

torsti, no tuo on sitten eri asia. Täällä päin rannat ovat matalia ja äkkisyvä on kauempana. Mutta äkkisyvä ranta ei kuulosta hyvältä. Onko kyseessä se ranta missä meni se ählämitenava viime kesänä? Se Oittaan uimaranta?

Ei ole sama ranta. Lapsi oli suomalainen. En voi sanoin kuvata sitä tilannetta. Muistan loppuelämäni vanhemman tuskanhuudon kun lasta elvytettiin.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="vieras";23949494]Hukkuminen käy yllättävän nopeasti ja hiljaa, ei sieltä rannalta minnekkään ehdi jos hätä tulee. Mulla meinasi lapsi hukkua vaikka olin aika vieresä, rannalta en olisi ehtinyt. Paras vahtia niitä lapsia ja tietenkin opettaa uimaan. Niin kauan kun meillä ei joku osaa kunnolla uida niin menen itse järveen vaikka kelluisi jääpaloja, ei pidä rannalle lähteä jos ei sen vertaa ole valmis vahtimaan lapsiaan.[/QUOTE]

Niin ja jos vesi on sameaa ja virtaavaa niin ei sitä lasta edes näe heti napata ylös.

 

["vierailija"]

mikä "naikkonen"? mistä tiedät ettei ollut lasten äiti?

 

[yllä oleva ap]

MorbidMama, minä kai olen sitten täysi tööt, mutta olen ainakin tähän asti luottanut, että kaikki menee rannalla ihan hyvin. Vaikka olenkin siis peiton päällä rannalla lähellä vettä istumassa, niin silti koko ajan tarkkailen ja katson missä päin lapsi vedessä viipottaa. Ja tähän asti on kaikki mennyt ihan hyvin. Jotenkin on tullut vain luottavaisempi olotilakin, kun lapsi oppi viime kesänä (5v) uimaan ja pysymään pinnalla. Tosin siitä en toki tykkää kun lapsi tykkää sukellella vedessä.

 

[MorbidMama]

MorbidMama, minä kai olen sitten täysi tööt, mutta olen ainakin tähän asti luottanut, että kaikki menee rannalla ihan hyvin. Vaikka olenkin siis peiton päällä rannalla lähellä vettä istumassa, niin silti koko ajan tarkkailen ja katson missä päin lapsi vedessä viipottaa. Ja tähän asti on kaikki mennyt ihan hyvin. Jotenkin on tullut vain luottavaisempi olotilakin, kun lapsi oppi viime kesänä (5v) uimaan ja pysymään pinnalla. Tosin siitä en toki tykkää kun lapsi tykkää sukellella vedessä.

No, jokainen vanhempi arvioi tilanteen itse. Mulla oli pari päivää sitten vahdittavana omat nuorimmaiseni matalassa, ei niin tutussa rantsussa, jossa oli tosi sameaa vettä...siinä sitten aattelin, että eihän tässä muuten mitään mutta kun ei tuosta vedestä erota omia jalkojakaan 50cm syvyydestä niin miten mä sen kolmevuotiaan sieltä nappaan jos se joutuu uppeluksiin..? Eli aika vieressä mä seurailin, mutta yritin olla hössöttämättä sen asian kanssa. Onneksi ne uimatouhut olivat sellaisia rauhallisia...
Kauheesti varmaan riippuu tilanteesta ja rantsusta ja lapsista, et miten lähellä vanhemman tulee olla...mutta mä en halua ottaa kauhiast riskiä joten pidän liean suht tiukalla rantsussa, etenkin.

 

[yllä oleva ap]

MorbidMama, ja viime kesänä lapsi ui myös liivien kanssa syvemmällä vedessä. Hänestä kun oli mukavaa hyppiä laiturilta veteen ja eihän sitä iloa voinut hänelle suoda, muuten kuin, että hänellä oli pelastusliivit päällä. Eikä minua silloinkaan pelottanut, että hän tulisi liiveistä läpite, koska hänelle laitoin kiinni, ne "nivusremmit".

 

["vieras"]

Musta ois paljon vastuuttomampaa pukea alle 3- vuotiaalle niitä kellukkeita, kun lapsi ei pysty niiden kanssa tekemään mitään itse. Jos kaatuu ne ei estä päätä menemästä veden alle jos niikseen tulee, mutta estävät kyllä lapsen ottamaan tukea pohjasta ja nousemaan ylös.

 

["kitty"]

[QUOTE="torsti";23949393] minun ei ainakaan tarvitse koskaanQUOTE]

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...mitä vain voi sattua...

vahinko ei tule kello kaulassa....

 

[kampanisu]

tämä ei ehkä ihan suoranaisesti liity tähän, mutta olen työkseni opettanut laspsia uimaan kuusi vuotta ja voin ihan suoraan sanoa että ne lapset jotka ovat käyttäneet kellukkeita ja kellutuspukuja niin oppivat hitaammin ja huonommin uimaan oikein (oikeat tekniikat) kuin ne jotka eivät ole kellukeita käyttäneet. lapset oppivat luottamaan liikaa kellukeisiin eivätkä luota pysyvänsä itse pinnalla. uikaa mielummin itse lapsen vierellä ja opettakaa luottamaan itseensä entä kellukeisiin. ainakin uimahallilla, rannalla tämä ei tietenkään ole aina mahdollista

tämä taas liittyy ehkä hieman asiaan
silloin kun olen itse ollut pieni niin eivät vanhempani ole olleet mukanani vedessä, itsekseni olen siellä touhunnut. meillä oli sääntönä että vyötäröä syvemmälle ei saanut mennä ja rannan suuntaisesti piti uida ja jos ei toteltu niin vanhemmat hakivat pois ja seuraavalla kerralla yritetään uudestaan. silloin kun olen ollut ihan pieni n.2v niin olen myöskin touhunnut itse vedessä, äiti oli itse nilkkojaan myöten vedessä. ja keskenäni kavereiden kanssa olen ollut ranna 10-vuotiaasta asti. vaikka ranta oli äkkisyvä ja kovasti virtaava. ikinä ei kavereiden kanssa menty narun yli jossa alkoi äkkisyvä ja hyvin meni

 

["minä"]

Joo tää on taas näitä minä olen maailman paras ihminen ja minun lapsille ei koskaan tapahdu mitään pahaa koska minä olen minä....minä minä minä...

 

[Kaksin]

Turhaa vauhkoamista. Meillä ranta tuossa 150m päässä. Vanhempi tyttöni on 7v ja nuorempi 3 (täyttää syksyllä 4). Kahden aina uimaan menevät. Itse en oo rannalla olija. Jos uimaan tahtovat niin saavat kahden mennä.

 

[samaa ihmetellyt]

Aiemmin tällä viikolla olin kahden lapseni kanssa uimarannalla ja tuota samaa kuin aloittaja ihmettelin. Rannalla oli paljon pieniä lapsia, parista vuodesta ylöspäin. Mutta itse olin sillä hetkellä ainut vanhempi joka lastensa kanssa oli vedessä. Muut istuskelivat ja makoilivat rannalla, jopa selkä rantaan päin. Sieltä välillä huutelivat lapsellensa että tuuppas takasin päin. Erityistä huomiota kiinnitti poika joka oli samaa ikäluokkaa tyttöni kanssa, noin kolmevuotias. Ilman mitään kellukkeita tai muuta meni välillä syvällekin.
Itse en ikinä uskaltaisi omaa kolmevuotiastani (enkä kyllä tota viisveetäkään) päästää yksin veteen niin että ite vaikka vaan istuisin rannalla ja vaikka vahtisin koko ajan. Sellanen ryhmä rämäpää kyseessä, että nytkin likka mulahti pariin otteeseen niin että jos en siinä puolen metrin päässä olis ollut heti nostamassa ylös niin olis voinu käydä ikävästikin. Tietty kait jokainen oman lapsensa tuntee, mutta niin minäkin tunnen omani enkä heitä voi laskea ilman vanhempaa veteen ollenkaan...

 

[dfdf]

Ja minusta taas liikaa vouhkoaminenkin on jotenkin hölmöä. Eilen äiti tosi matalassa rantavedessä oli pienen lapsensa (jotain 2-3v) kanssa ja vöyhkösi tenavalle koko ajan, että älä mene syvemmälle, takaisin rantaan päin. Jos et usko niin lähdetään takaisin rantaan. Ja vettä oli korkeitaan lapsen nilkoissa asti rannassa. Ranta oli myös hyvin matala ja loiva. Miksi pieni lapsi ei voinut mennä vähän pidemmälle ja olisi voinutkin uida paremmin? Eihän tuossa "nilkkasyvyisessä" vedessä mitään uida pystynyt. Sitten äiti vain kehotti lasta istumaan matalaan veteen. Mutta silti lapsi olisi halunnut mennä pidemmälle.

Totta tällä tyylillä kasvatetaan vesipelkoisia ja uimataidottomia aikuisia.

Kyllä olisi mammat kauhuissaa, jos olisi nähneet meidän lapsuutemme vesileikit. Äitini otti rannalla kaikessa rauhassa aurinkoa ja me lapset mentiin uimapatjoilla keskelle järveä. Uimapatjoilta sitten sukelleltiin veteen. Eipä olisi äiti päässyt ihan heti hätiin, jos jotain olisi sattunut. Saimme kuitenkin hyvän uimataidot ja vahvan itseluottamuksen.

 

[Samaa katselin viime kesänä.]

Melko huolettomasti antavat jotkut vanhemmat todella pienienkin lasten touhuta yksistään vedessä. Hukkua voi ihan matalallakin ja se voi käydä nopeasti. Meidän kohta 3veetä en päästäisi missään nimessä yksin veteen. Viime kesänäkin lähti ihan päättömästi aina rannalta juoksemaan kohti järvenselkää. Ei tajunnut ollenkaan, että voi olla vaarallista. Sitä piti vahtia ihan melkein iholla kiinni koko ajan. Tälle kesälle emme ole vielä järvessä käynytkään. Toivottavasti lapsellekin on kuitenkin tullut jo vähän enemmän järkeä päähän.