Muistaako joku kun kerroin 12v pikkusiskostani?
Eilen oli toinen kokous perusturvassa ja siellä tehtiin päätös että pikkusisko saa jäädä asumaan meille minun ja mieheni luokse.
Keskiviikkona äiti sanoi kokouksessa että tytön tavarat täytyy hakea heti ja jättää avaimet saman tein. Tytöllä ei ole enää mitään asiaa äidin luo eikä halua pitää yhteyttä koskaan enää.
Haimme tavarat ja se meni miten meni jne..
Tv:tä tai digiboxia ei äiti antanut vaikka ne on tytölle annettu, myöskään sänkyä ei antanut ei edes sanonut että haluatko sängyn? Antoi kyllä ohuen patjan.
Perusturvassa siis päätettiin että jo 24päivää meidän luona ollut tyttö saa virallisesti muuttaa meille. Saamme tytöstä ensimmäisen lapsen lapsilisän ja kaksi kertaa elatustuen joka tulee vanhemmilta.
Isä maksaa 56e ja kaupunki loput, tosin tämän kuun isän osuuden loppuosa on äidillä jota ei maksa minulle, vaikka perusturvassa niin sanottiin ja annoin siellä pankkitilinumeron. Eikä aio maksaa omaa osuuttaa joka on 136e plus sen piti muuttaa lapsilisä tulemaan minun tililleni vaan eipä muuttanutkaan vaan sanoi että annetaan ajan kulua eli toisin sanoen haluaa vielä yrittää hyötyä yhden kuun lapsesta jota ei tarvitse elättää.. Se on aina ollut kiero ja tulee aina olemaan. Tosin itse en enää aio edes moikata jos satutaan kaupungilla tai muualla nokakkain. Teki varsin selväksi ettei halua nähdä ketään omista lapsistaan ja meitä on viisi, neljä yli 18v.
Ajattelin huomenna soittaa lastenvalvojalle ja pyytää tarkistuttamaan äidin maksukyky koska ei ole enää huollettavia kotona ja kunnollisessa vakityössä kaupungin virassa ja palkka ei ole alle 2000e.
Isä on sairaseläkkeellä joten hänen tulot eivät ole muuttuneet, toki myönnän että hänelläkin olisi varaa maksaa se 136e tuon 56e sijaan koska on aiemminkin maksanut 50e per lapsi ja silloin aikoinaan maksoi siis pienemmillä tuloilla 200e kuussa neljästä lapsesta.
On tosi sekava olo mutta onnellinen että sain pikkusiskon meille ja voimme yhdessä rakentaa hänen tulevaisuutta. Helppoa ei varmasti aina ole mutta kaikesta selviää puhumalla, tavalla jota äitimme ei osaa eikä kykene lasten kanssa tai muidenkaan kanssa tekemään.
Mietin vaan että miksi äidillemme jäi huoltajuus jos kokouksessa sanoi että huostaanottakaa, häntä ei vois kiinnostaa lapsen elämä???
Ei puhuttu mitään että olisimme mieheni kanssa sijaisperhe tai sijaishuoltajat.
Äiti myös sanoi sos. työntekijälle ettei halua kuulla lapsestaan koskaan mitään, eikä allekirjoita mitään, edes koulupapereita!!
Ja toinen mikä mietityttää on se että kokouksessa puhuttiin vain siitä että pikkusisko muuttaa isosiskon luokse ja elatus on lapslisä ja elatusmaksu, ei asumiskuluja eikä muitakaan kuluja.
Miten asia pitäisi ottaa esille ettei tule sellaista oloa etten haluaisikaan huolehtia siskostani?
Minulle kun ei kuitenkaan kuulu rahallinen elatus, ja henkinen puoli on raskaampaa kun pitää olla vastuussa 24/7, mutta me selviämme siitä ja varmasti osaan ja pyydän apuja jos on jotain mihin apua tarvitsee.
Muuton vuoksi ostoslistalla on myös:
sänky (löysin tänään käytettynä mutta kuin uutena) 50e
petari (luultavimmin uutena ) n.30e
lakanoita, tyynyliinoja,pussipeittoja, peitto, tyynyt ??????
syksy ja talvivaatteita ?????
(syyskengät löytyy mutta jos loskakeli tai lumi niin kengät ei kestä, talvitakki löytyy jo)
Olen myös hieman pahoillani siskoni puolesta koska huostaanotetulla on "paremmat" olot mitä vanhemmaksi tulee.
Pikkuveljeni on huostaanotettu saman ikäisenä kuin nyt sisko on ja hän sai mopokortin, ajokortin, vaatteita, huonekaluja, jne!
En pysty tarjoamaan siskolleni niitä etuja mitä kotona EHKÄ olisi saanut tai huostaanotettuna.
Voi olla aika sekavaa tekstiä taas kerran mutta niin paljon ajatuksia päässä ja kuumetta eikä uni tule
|O