S
Suru puserossa
Vieras
Mulla oli eilen aika sydänlääkärille,vihdoin ja viimein..Sitä aikaa odotettiin todella pitkään.Meillä on jo pitkään ollut vauvahaave.Nuorempana mä haaveilin isosta perheestä,useammasta vipeltäjästä..kunnes karu totuus tuli mulle ilmi sairaudestani.Mulle ei suositella kovin montaa lasta kannettavaksi ja jo ensimmäinenkin synnytys on riski.Me kuitenkin saatiin jotain ihanempaa mitä kuvitella saattoi,niin kiltti ja suloinen,TERVE tyttö!Mä olen kyllä ikuisesti kiitollinen siitä,mutta uskoin itse kuitenkin että meille voisi toinenkin lapsi siunaantua.Kun ensimmäisen kanssa kaikki meni niin hyvin.Mua seurattiin ja tutkittiin raskausaikana tosi tiuhaan,mutta mitään ongelmia ei ollut.Pieni prinsessamme syntyi maailmaan sectiolla ja kaikki meni loistavasti,näin mulle kerrottiin.Kuitenkin jo ennen sectiota gynekologi ehdotti että leikkauksen yhteydessä mut voisi sterilisoida!Se oli mulle iso järkytys ja se että se noin vaan heitti sen ilmoille,tyyliin vaikka viisaudenhampaan poistossa:-voisin samalla paikata yhden hampaan.Tai v.ittu jotain.Mä olin niin suivaantunut ja ehdottomasti kieltäydyin "tarjouksesta"..hitto mä olin 22v ja ensisynnyttäjä!Sit raskauden jälkeen mua on tähän asti seurattu sydänultrilla..Nyt enää vuoden välein.Tätä eilistä aikaa siis mä odotin keväästä asti kuin kuuta nousevaa.Otin puheeksi vauvahaaveen ja lääkäri tyrmäsi sen,mun sydämeni takia.Tähän sairauteen kuuluu raskauden aikana aortan tyven repeämisriski.jos se laajenee n.4-5cm,on repeämisen riski todella suuri ja mulla se on laajentunut 38milliä ja tästä syystä eivät missään nimessä suosittele toisen lapsen hankintaa.Ei ainakaan nyt,enkä jaksa oikein uskoa että tulevaisuudessakaan.Lääkäri laittaa mulle lähetteen röntgeniin jossa näkee kokonaiskuvan,mut hän sanoi ettei se tee kuitenkaan asiaa paremmaksi,vaan pikemminkin siitä näkee vain tarkemmin kuinka suuri riski on.Hän lupasi myös soitella helsinkiin päin,kun siellä tietävät vähän paremmin.Mä alkasin vaan jälkeenpäin miettiä että koska?Ja ilmoittaako hän kenties mullekin,mitä sanoivat helsingissä?Vai kuulenko asiasta vasta vuoden päästä kun on uusi aika??Hitto kun piti mennä niin shokkiin,etten osannut kysyä tai vaatia yhtään mitään.Tämän asian takia olisin valmis lähtemään vaikka tutkimuksiin helsinkiin.Josko jonain päivänä saisin selkeän vastauksen siihen,onko minulla mitään edes pienen pientä mahdollisuutta edes joskus hamassa tulevaisuudessa saada toista lasta.Oli se vastaus mikä tahansa,mä haluaisin kuulla sen ja niin että se on oikeaa tietoa.Jotenkin vaan tuli nyt sellainen olo et tuo pikku-neiti joka leikkii tuolla taitaa jäädä meidän ainokaiseksi.Luojan kiitos että saimme hänet!
Mä vielä haaveilin joskus rupeavani hälle sijaiskantajaksi.On tää niin väärin.Mutta onnellinen tosiaan täytyy silti olla,kun meillä on meidän oma pieni tyttömme.
Mut harmittaa vaan..oma pikkusiskoni 15v asuu laitoksessa ja pieni veljeni 8v sijaisperheessä..Ja edelliselle kirjoittajalle..juu,olisin itse halukas adoptoimaan lapsen,mutta me ei olla naimisissa ja luulen että mieheni on vähemmän innokas.. 