Eilen kerroin ettei jaksaisi enää elää....

[tota]

Ai niin, pakko päästä pätemään! Tää on tolle vittuilijalle!

 

["Freefall"]

[QUOTE="Freefall";26349674]

Mitäs vittua sä nytkään tässä roikut, kun et osaa muuta kun paskaa vääntää?

se o semmoista, keskustelupalstalla.

 

["aapee"]

Mä ehdotin sitä sähköhoitoa eilen, ja ihmttelen että sulle ei ole stä ehdottettu? On tehokkaampi, kun lääkkeet. Ja vaikuttaa heti. Lähimuisti menee hoitojen aikana, mutta se on aika mielenkiintoista Itse olin sähköissä viimekuussa

Juu muistan kun eilen kerroit. Vastasinkin ettei mulle ole sellaista edes ehdotettu. Ne kun on sitä mieltä kaikista "testeistä" huolimatta ettei mua mikään sen kummemmin vaivaa....

 

[tota]

se o semmoista, keskustelupalstalla.

Eli et raukka itse osaa olla ketjuista pois, missä sulla ei ole mitään annettavaa Ei mee sullakaan hyvin

 

["aapee"]

se o semmoista, keskustelupalstalla.

Nii´i. Sellaista se täällä myös on että joku vitun mt-potilas täällä ruikuttaa. Deal with it. En vaan ymmärrä miksi pitää tulla vittuilemaan.

 

[tota]

[QUOTE="aapee";26349705]Juu muistan kun eilen kerroit. Vastasinkin ettei mulle ole sellaista edes ehdotettu. Ne kun on sitä mieltä kaikista "testeistä" huolimatta ettei mua mikään sen kummemmin vaivaa.... [/QUOTE]

Asutko pienellä paikkakunnalla? Kannattaa muuten osata "iskeä nyrkkiä pöytään" tässäkin asiassa..Kysyppäs siitä sähköhoidosta seuraavalla kerralla

 

[tota]

[QUOTE="aapee";26349712][QUOTE="Freefall";26349703]

Nii´i. Sellaista se täällä myös on että joku vitun mt-potilas täällä ruikuttaa. Deal with it. En vaan ymmärrä miksi pitää tulla vittuilemaan.[/QUOTE]

Täälläkin on näitä, keillä itsetunto kohoaa, kun saa ilkeillä muille.. Pahaa oloaan purkaa

 

["aapee"]

Asutko pienellä paikkakunnalla? Kannattaa muuten osata "iskeä nyrkkiä pöytään" tässäkin asiassa..Kysyppäs siitä sähköhoidosta seuraavalla kerralla

Espoo.... Eli ei pikkupaikka. Muuten kyllä olen saanut ihan ok hoitoa, siis päässyt terapiaan helpolla, osastolle helpolla jne, mutta sitten muu tökkii. Tai siis jorvissa minut otettiin tosissaan, mutta omalla psyk polilla missä käyn terapiassa ja psykiatrilla tuntuu että asiaani vähätellään. Kun mullahan on "kaikki ihan hyvin".

 

["Freefall"]

[QUOTE="aapee";26349712][QUOTE="Freefall";26349703]

Nii´i. Sellaista se täällä myös on että joku vitun mt-potilas täällä ruikuttaa. Deal with it. En vaan ymmärrä miksi pitää tulla vittuilemaan.[/QUOTE]

Mitä vittuilua on sua aikaisemmin tuntematta ehdottaa hoitoon menemistä? Tai sitä, ettei todellakaan ole aikaa täällä päivystää ja painaa muistiin jokaista, joka valitaa jostain?

 

[tota]

[QUOTE="aapee";26349730]Espoo.... Eli ei pikkupaikka. Muuten kyllä olen saanut ihan ok hoitoa, siis päässyt terapiaan helpolla, osastolle helpolla jne, mutta sitten muu tökkii. Tai siis jorvissa minut otettiin tosissaan, mutta omalla psyk polilla missä käyn terapiassa ja psykiatrilla tuntuu että asiaani vähätellään. Kun mullahan on "kaikki ihan hyvin".[/QUOTE]

Oletko sellainen "kiltti", joka ei hirveästi ota kantaa heidän sanomisiin, tai päätöksiin?

Mä oon aika tiukkaankin sanonut mielipiteeni, mutta olen sellainen muutenkin. Että se ei ole tässä vakavassa masennuskessa mihinkään onneksi kadonnut

Oliko niin että sua on kiusattu, vai muistanko väärin?

 

[Saabbi]

No, mulla on aivan samat fiilikset ja tilanne. Mutta mä yritän ja yritän pysyä hengissä, lapsen ja koiran takia. Käyn lenkillä vaikka miten vitussa tökkis, käyn kaupassa vaikka miten vitun tökkis, käyn koiraa kusettamassa vaikka miten tökkis jne.
Mitään hyvää mun elämässä ei tapahdu, päinvastoin. Mutta pakko on jaksaa. Vaikkei jaksa.

 

[tota]

No, mulla on aivan samat fiilikset ja tilanne. Mutta mä yritän ja yritän pysyä hengissä, lapsen ja koiran takia. Käyn lenkillä vaikka miten vitussa tökkis, käyn kaupassa vaikka miten vitun tökkis, käyn koiraa kusettamassa vaikka miten tökkis jne.
Mitään hyvää mun elämässä ei tapahdu, päinvastoin. Mutta pakko on jaksaa. Vaikkei jaksa.

Näin kävi mullekkin, että kaikkea paskaa sattui. Mutta en jäänyt asioita käsittelemään. Vaan puskin hulluna töitä, ja opiskelin kaikki illat, ja viikonloput.

Sitten vaan tuli se romahdus, eräänä työpäivänä. Ja mulle tuli puun takaa diagnoosi -vakava masennus- Työkyky meni, ja perustoimmot meni kuukausiksi.

Edelleen olen sairaslomalla, ja päivät ovat todella vaihtelevia

 

["aapee"]

Oletko sellainen "kiltti", joka ei hirveästi ota kantaa heidän sanomisiin, tai päätöksiin?

Mä oon aika tiukkaankin sanonut mielipiteeni, mutta olen sellainen muutenkin. Että se ei ole tässä vakavassa masennuskessa mihinkään onneksi kadonnut

Oliko niin että sua on kiusattu, vai muistanko väärin?

Joo, oon se kiltti kuka vaan kuuntelee siellä ammattilaisten mielipiteet. ainoa mihin oon sanonut tiukasti oli aikanaan se että tarttin rauhoittavia ja nukahtamislääkkeitä. ViimeKÄÄN yönä en nukkunut minuuttiakaan.... Eli unettomuus pahana ja sitten niihin sairaisiin ahdistuksiin tartten rauhoittavia (mitkä tällä hetkellä loppu ja nyt tyyliin hyperventiloin täällä)....

Mut ei, mua ei oo kiusattu. On ollut vaan muuten rankka elämä ennenkuin muutin pois lapsuudenkotoa. Väkivaltaa, alkoholisoituneita aikuisia, jotain seksuaalista häirintää isäpuolen ja serkun puolelta.... Tosi sairaita juttuja joita en halua sen enempää kertoa. Mutta siis SAIRASTA menoa.

 

["vieras"]

Oletko kokeillut D-vitamiinia? Jos ahdistaa ja masentaa, niin ei pidä heittää kirvestä kaivoon, ellei sitä ole kokeillut (ja joka tapauksessa muutenkin pitäisi käyttää). Todella monet ovat saaneet siitä avun tai edes selvää helpotusta.

 

["aapee"]

No, mulla on aivan samat fiilikset ja tilanne. Mutta mä yritän ja yritän pysyä hengissä, lapsen ja koiran takia. Käyn lenkillä vaikka miten vitussa tökkis, käyn kaupassa vaikka miten vitun tökkis, käyn koiraa kusettamassa vaikka miten tökkis jne.
Mitään hyvää mun elämässä ei tapahdu, päinvastoin. Mutta pakko on jaksaa. Vaikkei jaksa.

Mulla sama. Lauma erilaisia eläimiä kotona, myös koiria. Niitä pakko lenkittää, pakko pakko. Koitan jotenkin vaan tässä selvitä. Hymyillä lapsille, kysellä kuulumiset, ottaa osaa elämään.... Vaikeaa.

 

["jupe"]

Tahtoisin auttaa! Se vaikuttaa niin kylmältä ja itsekkäältä kun ihminen vaipuu jonnekin välinpitämättömyyteen. Teitä kuitenkin tarvitaan tässä pahassa maailmassa. Voitte olla puolustajia sille, mikä on hyvää ja arvokasta. En oo lukenu aiempaa ketjua. Tiiän etten osaa auttaa. Mut ne, jotka kiusanhenkenä potkivat potkittua pienilläkään sanoilla tai teoilla, eivät vaan tiedä mitä tekevät. Sinne ei saa jäädä alle, vaikka ne luulevatkin sitä, että nyt sai sanottua piikin niin se menikin sinne sanojan omaan perseeseen takaisin. Mikään mahti ei voi nitistää ihmisen arvoa. Älä oo hoitolaitosten, minkää armoilla. Ota vaan pieni juttu joka on sinua varten, sinä sanelet hoidossakin jotain, laita nyrkki pöytään ja kerro niille että oot ihminen. älä ota alentuvaa kohtelua itseesi, se ei ylety sinuun oikeesti. Maailma on täynnä päällepäsmäreitä, ne saa siitä jotain. Mut ne ei mahda itelleen ehkä minkään. Maailmassa on jotain sua varten, ja kukaan muu ei voi löytää sitä kuin sinä itse. Ajattele, mikä synti hukata elämän hyvät asiat! Se tuntuu pahalta, mutta.. sijansa masennuksellakin. Se on nyt sitten kumppanisi, jota ihmiset pelkää ja kaikkoaa. Se omii ihmisen kokonaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26349810]Oletko kokeillut D-vitamiinia? Jos ahdistaa ja masentaa, niin ei pidä heittää kirvestä kaivoon, ellei sitä ole kokeillut (ja joka tapauksessa muutenkin pitäisi käyttää). Todella monet ovat saaneet siitä avun tai edes selvää helpotusta.[/QUOTE]
Jestas, että kuulostin asiattoman kepeältä, mutta sisältö on silti näin.

 

["aapee"]

Näin kävi mullekkin, että kaikkea paskaa sattui. Mutta en jäänyt asioita käsittelemään. Vaan puskin hulluna töitä, ja opiskelin kaikki illat, ja viikonloput.

Sitten vaan tuli se romahdus, eräänä työpäivänä. Ja mulle tuli puun takaa diagnoosi -vakava masennus- Työkyky meni, ja perustoimmot meni kuukausiksi.

Edelleen olen sairaslomalla, ja päivät ovat todella vaihtelevia

Mulle kävi ihan samoin. Yksi päivä vaan hitto romahdin. Tai no se oli yötä kyllä. En saanut unta ja sitten sain elämäni ekan paniikkikohtauksen ja kaikki alkoi siitä. Olin silloin 25v, nyt päälle kolmikymppinen.

Pahimmillaan en pysty EDES peseytyä.

 

[tota]

Palaan takaisin myöhemmin tähän ketjuun..Pakko käydä asioilla välillä

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";26349810]Oletko kokeillut D-vitamiinia? Jos ahdistaa ja masentaa, niin ei pidä heittää kirvestä kaivoon, ellei sitä ole kokeillut (ja joka tapauksessa muutenkin pitäisi käyttää). Todella monet ovat saaneet siitä avun tai edes selvää helpotusta.[/QUOTE]

Jep, syöty erilaisia vitamiinilisiä jo vuosia...........

 

[Saabbi]

Mulla on kans paha unettomuus. Ollut kauan kauan aikaa. Puhutaan varmaan yli 20 vuodesta. Nykyisin on paljon kipuja koko kropassa, tuntuu että tämä ruho pettää aivan täysin. Kauheasti erilaisia fyysisiä vaivoja, mutta missään kokeissa ei ole mitään vikaa.

Paheneva paniikkihäiriö myös on. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on kauhea ajatus ja vähenemässä päin. Mutta se on päättänyt, että ulos koiran kanssa ja kaupoille on pakko uskaltaa. Vaikka huippaa jo rappukäytävässä niin, että pelkään tippuvani. ja tottakai olen yrjönyt ja ripuloinut ennen lähtöä. Jotain panikointia...

 

["aapee"]

nyt istun läheisessä metsässä koirien kanssa ja tasaan hengitystä- en halunnut että lapset näkee tämän.

 

[tota]

Palasin.. Koirat on siitä hyvä asia että pakko on ainakin ulos mennä.. Itse saan lähdettyä ulos, jos on terapia tms