Eikös se olekaan hyvä merkki, että pieni lapsi ikävöi vanhempiaan eikä halua olla heistä erossa?

[Huom]

Luin tuossa tuota 5 v ulkomaille viikoksi -ketjua ja suurin osa tuntuisi olevan sitä mieltä, että heidän 5 v:nsä eivät ikävöisi vanhempia viikon aikana ja ovat mielellään viikon vaikka ventovieraiden ihmisten keskellä.

Oman lapsen maksimiaika olla pois kotoa on 2 vrk ja sitten alkaa kova ikävä, vaikka olisi kuinka läheisten ihmisten kanssa. Ja kotiin tullessaan sanoo että oli ikävä eikä halua olla äidistä ja isistä erossa.

Tähän saakka olen kuvitellut ja mielestäni lukenutkin, että se on hyvä merkki, että lapsi ikävöi vanhempiaan.

Mitä mieltä muut?

 

[?]

Miten pitkään on hyvä, että lapsi ikävöi vanhempiaan? Siis kovasti?

 

[äftsicä]

no joo ja ei. ei se ole hyvä jos lapsi kiintyy vanhempiinsa niin paljon että vanhemmat ei voi viedä lasta mihkään hoitoon. kyllä se on hyvä et lapset on kiintyny vanhempiinsa mut rajansa silläkin.

 

[Huom]

Miten pitkään on hyvä, että lapsi ikävöi vanhempiaan? Siis kovasti?

Mitä tarkoitat? mihin ikään saakkako?

 

[Huom]

no joo ja ei. ei se ole hyvä jos lapsi kiintyy vanhempiinsa niin paljon että vanhemmat ei voi viedä lasta mihkään hoitoon. kyllä se on hyvä et lapset on kiintyny vanhempiinsa mut rajansa silläkin.

Mutta onko se raja sinusta viikko hoidossa? Minusta se on aika pitkä aika noin pienelle lapselle olla vanhemmista erossa.

 

[?]

Miten pitkään on hyvä, että lapsi ikävöi vanhempiaan? Siis kovasti?

Mitä tarkoitat? mihin ikään saakkako?

NIin, siis kysyn siis ihan sun mielipidettä tai jos olet asiasta lukenutkin jotain...mietin vain omaa lapsuuttani..

 

[hmm]

Tottakai 5v viikon aikana ikävöi vanhempiaan, mutta ei kärsi siitä..ikävää on monen asteista..pikku itku esim nukkumaan mennessä on ihan normaalia, mutta jos 5v 2pv jälkeen hysteerisenä itkee 24/7 ikäväänsä, ei enää sitä ole.

 

[karvakorvakettu]

On se ihan hyvä, että osaa ikävöidä. Meillä on lasten kanssa keskusteltu ikävästä ja miltä se tuntuu, kun on muutaman yön mummolassa. 1-2 yötä menee tohinassa ja sitten tulee melkoisen varmasti ikävä. Eikä siinäkään toki mitään pahaa. Joskus saa olla ikäväkin.

 

[Kowalski]

Mun lapset ikävöi, mutta eivät itke tai kärsi, ja nauttivat silti olostaan vaikka välillä voi pikku haikeus tullakin.

Tyttö esim. oli viime kesänä isovanhempien kanssa 8 vrk veneilemässä, ja hänellä oli tosi hauskaa. Soiteltiin joka ilta - se on tärkeää molemmille lapsille että soitetaan illalla ennen nukkumaanmenoa ja toivotetaan hyvät yöt jos he ovat jossain muualla - ja joskus päivälläkin. Ei hän alkanut itkemään tauotta että "äitiiiii!" tms vaan piti hauskaa. Ja ikää oli viime kesänä 5½ vuotta.

Kun on terve kiintymyssuhde, voi olla myös poissa vanhempien luota ja nauttia olostaan silti.

Meille isovanhemmat ovat perhettä. Eivät hoitopaikka.

 

[Molleri]

No kyllä mä oletan 5-vuotiaan jo pärjäävän muutaman päivän ilman äitiään ilman hysteeristä itkua..

 

[Madicken04]

Jaa, en nyt tiedä. Jos siis se isovanhempi on lähienen ja kiinteä osa lapsen elämää ja arkea ja lapsi on tottunut yökyläilemään isovanhemman luona jne niin minusta on ihan hienokin ajatus että lapsi pystyisi lähtemään tämän kanssa vähän pidemmällekin reissulle.

Ikävää on toki montaa tasoa ja varmaan jonain iltana lapsi kaipaisikin vanhempiaan ja on kiva palata kotiin, mutta kuitenkin niin että matka menee mukavasti ja lapsi nauttii reissusta. Siskon poika taisi olla sen 4v kun lähti yhteiseltä ulkomaanmatkalta kotiin sen viikon etukäteen isovanhempien ja isän siskojen kanssa muun perheen jäädessä vielä Suomeen. Minusta tuo on vain hienoa ja omalla tavallani kadehdinkin siskon tilannetta kun heidän lapsillaan on lähellä asuvat ja aktiivisesti elämässään mukana olevat isovanhemmat. Toivoisin että meidänkin lapset olisivat yhtä onnekkaita.

:flower: siskon appivanhemmille. =)

 

[vieras]

Mä sanon, että kukin ikänsä mukaan. Muut saa tehdä tai ajatella miten vain, mutta musta nyrkkisääntönä on hyvä, että max 1 vrk erossa per ikävuosi, alle vuoden ikäistä en jättäisi kuin päiväksi yksin, 5-vuotiaalla max 5 vrk:tta. Meillä lapset on kylläkin sen verran vähän missään hoidossa (pari kertaa vuodessa 1-max 2 yötä), että varmasti ikävöisivät jo 5-vuotiaskin sen kahden päivän jälkeen, vaikka olis kuin tutut hoitajat.

 

[Huom]

Tottakai 5v viikon aikana ikävöi vanhempiaan, mutta ei kärsi siitä..ikävää on monen asteista..pikku itku esim nukkumaan mennessä on ihan normaalia, mutta jos 5v 2pv jälkeen hysteerisenä itkee 24/7 ikäväänsä, ei enää sitä ole.

Olenko sanonut, että lapseni itkee 24/7 hysteerisesti ikäväänsä?
On vaan alakuloinen ja haluaa kotiin. Ja minusta hänen ei tarvitse olla meistä sen kauempaa erossa jos ei halua olla.
Minusta "pieni itku" nukkumaan mennessä ei ole sellainen asia, jonka edes haluaisin lapselleni aiheuttaa.

 

[vieras]

Mä sanon, että kukin ikänsä mukaan. Muut saa tehdä tai ajatella miten vain, mutta musta nyrkkisääntönä on hyvä, että max 1 vrk erossa per ikävuosi, alle vuoden ikäistä en jättäisi kuin päiväksi yksin, 5-vuotiaalla max 5 vrk:tta. Meillä lapset on kylläkin sen verran vähän missään hoidossa (pari kertaa vuodessa 1-max 2 yötä), että varmasti ikävöisivät jo 5-vuotiaskin sen kahden päivän jälkeen, vaikka olis kuin tutut hoitajat.

Kirjoitin tossa väärin, siis vuoden ikäistä en jättäis kuin vuorokaudeksi ilman mua tai miestä!
Ja alle vuoden ikäistä en kuin muutamaksi tunniksi maksimissaan.

 

[Kowalski]

Ja hei, lapsia on tosi erilaisia.

Sen näki esim. meidän tytön yöeskarissa. Osa lapsista tuli riemusta hihkuen, osa ei uskaltanut jäädä yöksi vaan heidät haettiin kotiin kesken illan.

Eikä se nyt niin voi mennä, että on hyvä merkki jos lapsi ei uskalla jäädä eskariin yöksi & päinvastoin

 

[Kowalski]

Minusta "pieni itku" nukkumaan mennessä ei ole sellainen asia, jonka edes haluaisin lapselleni aiheuttaa.

En minäkään. Kumpikaan ei sellaista kyllä koskaan harrastakaan...

 

[VanillaVanilla]

Kyllä mä uskon että on ihan tervettä että 5v pystyy olemaan erossa vanhemmista muutaman päivän.

 

[OmaKokemus]

Mä olin itse pienenä niin kauhee itkupilli, että ehkä olisi ollut syytä totuttaa mut yksinoloon eikä sitten lätkäistä heti viikoksi jonnekin korpeen telttaan lastenleirille (kauheita leikkejä ja armeijameininki).
Mulla meni itkiessä leirit vielä aika "vanhanakin".

 

[sama]

Mä olin itse pienenä niin kauhee itkupilli, että ehkä olisi ollut syytä totuttaa mut yksinoloon eikä sitten lätkäistä heti viikoksi jonnekin korpeen telttaan lastenleirille (kauheita leikkejä ja armeijameininki).
Mulla meni itkiessä leirit vielä aika "vanhanakin".

Tarkoitin yksinololla olemista ilman äiti/isää.

 

[äftsicä]

no joo ja ei. ei se ole hyvä jos lapsi kiintyy vanhempiinsa niin paljon että vanhemmat ei voi viedä lasta mihkään hoitoon. kyllä se on hyvä et lapset on kiintyny vanhempiinsa mut rajansa silläkin.

Mutta onko se raja sinusta viikko hoidossa? Minusta se on aika pitkä aika noin pienelle lapselle olla vanhemmista erossa.

tarkoitin sitä että esim ei voi viedä lasta edes tunniks hoitoo ku rupee poraan ja parkuun jne. olen nähny monii tapauksii esim. äiti menee vessaan ja lapsi alkaa ulkopuolella parkuun. tätä tarkoitin.

 

[Huom]

no joo ja ei. ei se ole hyvä jos lapsi kiintyy vanhempiinsa niin paljon että vanhemmat ei voi viedä lasta mihkään hoitoon. kyllä se on hyvä et lapset on kiintyny vanhempiinsa mut rajansa silläkin.

Mutta onko se raja sinusta viikko hoidossa? Minusta se on aika pitkä aika noin pienelle lapselle olla vanhemmista erossa.

tarkoitin sitä että esim ei voi viedä lasta edes tunniks hoitoo ku rupee poraan ja parkuun jne. olen nähny monii tapauksii esim. äiti menee vessaan ja lapsi alkaa ulkopuolella parkuun. tätä tarkoitin.

No se on totta. Kyllä lapsia pitää totuttaa myös olemaan erossa vanhemmistaan.

 

[Ikävä]

Mielestäni lapsen luonne vaikuttaa paljon siihen, miten pitkään hän voi olla erossa vanhemmistaan. Toisille se on luontaisesti helpompaa, toiset luontaisesti ikävöivät enemmin. Mutta mielestäni vanhempana on tarkoitus tukea lasta oppimaan käsittelemään omia tunteitaan, myös niitä mieltä pahoittavia tunteita (ikävää, pettymyksiä, rajoja...).

Tällä tarkoitan sitä, että juuri tuo pieni ikävä ja haikeus kaiken kivan keskellä on ihan ok. Lapselle pitäisi jopa antaa mahdollisuus tuntea ikävää, tosin turvallisessa ympäristössä totta kai. Ikäväähän voi tuntea esim. toisen vanhemman ollessa poissa, joten pientä lasta ei tarvitse minnekään vieraille lykätä tämän takia. Hieman isompana sitten isovanhemmille tai muille läheisille yökylään.

Joskus vaan tuntuu, että nykyjään varotaan jo liikaakin tuottamasta lapselle sitä "pahaa mieltä". Pyritään tasoittamaan elämä pumpuliksi ja välttämään tunteet (varsinkin mieltä pahoittavat) hinnalla millä hyvänsä. Näin ollen lapsen "hyvän ja turvallisen kasvun" nimissä itse asiassa tukahdutetaan lapsen kyky käsitellä myös niitä hieman ikävempiäkin tunteita.

Eli mielestäni vanhempien vastuulla on itse tuntea lapsensa ja sen kuinka pitkään hän voi olla poissa ilman liian rankaa ikävöimistä. Sitä on aika vaikeaa vierestä sanoa. Meillä ainakin on selkeä ero omien lasten kohdalla. Ja tämä ero tulee lapsen luontaisesta rohkeudesta olla "vieraiden" ihmisten kanssa. En uskaltaisi mennä veikkaamaan muiden lapsista mitään.