Eikö vois olettaa että 5v. laittaa itse sukat jalkaan

Vai pitääkö mun nyt alkaa pukemaan tuota lasta kun kerta ei itse halua laittaa?
Päiväkodilla puhuin kun nyt alkanu sellanen vaihe tuolla että ei haluais laittaa itse vaan odottaa että puetaan, huutaa tietysti ja vaikka mitä nitinää pitää mutta kyllä ne itse laitetaan kun tähänki asti laittanu.

hoitaja sano sitte että kyllä se täällä laittaa hyvin, no tietysti kun näkee että muutki tekee niin :/
Että vois olla hyvä jos pukis sen kun haluaa.

pitää alkaa syöttämäänki se kun ei aina itse halua syödä.

 

Kyllä ne penskat pompotella osaa kun sen oikein keksivät. Se on totta, että hoidossa pukemiset ja muut hommat käy kätevästi ja purnaamatta, mutta äitihän se on, jolle näytetään mistä kana k.usee! Eikö ne voi laittaa lasta pukemaan siellä päiväkodissa vähän ennen kuin sinä tulet hakemaan? Vai tuletko 'miten sattuu' ettei sitä voi ennakoida?

 

Taisin lukea aloituksen hiukkasen hätiköiden :ashamed:

 

Samaan aikaan haen, huutaen nykyään lähdetään pois.
Kotona sitten taistellaan vielä enemmän kun mikään ei enään onnistu, joka asia on huutoo ja rääkymistä.
Luonnetta tuolta lapselta löytyy ja niin kova päinen ettei mitään rajaa.

Ulkona olo on yhtä taistelua, en ymmärrä mikä vaihe tämä nyt on.
Luulin että nyt jo alkaa helpottaa tää kun ikää tulee mutta ei kun taas. :/
jos joku ei onnistu niin sillon alkaa se karjuminen ja komentelu.
mitään kun ei enään itse voi tehdä, edes leikkiautoo hakee. \|O

Siitä vasta riemu syntyy kun en ole kuulevinaan ja lähen pois, lyön sua ja heitän jollain alkaa kuulumaan, ei kyllä lyö mutta kaikki käyttää mikä mahdollista. Hävettää kun karjuu nykyään joka päivä tuolla pihalla. :headwall:

 

Tärekintä lapselle on, että sinä olet aikuinen joka päättää ja pysyy päätöksissään. Jämäkkä aikuinen luo turvaa. Sano vain mitä tarkoitat. Älä päästä sammakoita suustasi esim. Jos et laita sukkia jalkaan niin saat kävellä kotiin.
Lapselle kehu on todella tärkeää, sillä se kohottaa itsetuntoa ja saa lapsen olon tuntumaan arvokkaalta.
Eli JOKA KERTA kun lapsi tekee jotain (pientäkin) oikein sitä tulisi kehua.
Raivoaminen ja taistelu ei auta.
Tehkää kompromisseja. Sanot, että sinä puet toisen sukan ja lapsi toisen.
Tai tehkää tähtilista seinään ja jokaisesta ITSE laitetusta sukasta saa tähden ja jos on vaikka 20 tähteä viet lapsen Heseen tms.
Palkkio kannustaa aina. Mutta en tarkoita lahjomista. Vaan yhdessä tehtyä sopimusta.

 

Mahtasko se olla jo sitä "kuoluunlähtöuhmaa" ?? Meillä on samanlaisia ongelmia ton reilu 6 v:n kanssa.. Välillä tuntuu ettei se edes kuule..

 

uhmaa likalla...