eikö synnytystä tarvitse pelätä?

Ehkä kertaan itseäni,mutta kerronpas vielä tässäkin kokemukseni toisesta synnytyksestäni.Alku sujui mukavasti sairaalaan tulon jälkeen. Kätilö oli mitä mainioin ja kivut hallinnassa.Sitten vaihtui vuoro ja alkoi helvetti.Kätilö ei ottanut todesta mitään,mitä sanoin ja vähätteli kaiken,mitä koin.Minulla ei supistellut oikealla lailla,kivut eivät tuntuneet oikeassa paikassa,flunssaa minulla ei ollut,vaikka räkä tukki nenän ja ilokaasun hengittäminen oli hankalaa.Lapsivesi ei mennyt,vaikka sitä valui pitkin jalkoja, ja hänen mielestään koko synnytys ei ollut edes käynnissä,vaikka supisteli 4 min välein ja tyttö syntyi 1 1/2 tunnin kuluttua tästä kommentista.Itkin ja rukoilin epiduraalia kaksi tuntia;kivut olivat viedä tajun.Viimein sain puudutuksen,kun mies meni sitä käytävälle isoon ääneen vaatimaan.Tosin siinä vaiheessa oltiin jo niin pitkällä,että tyttö syntyi puolen tunnin kuluttua puudutuksen laitosta. Kaikki,jotka ovat synnyttäneet,varmaan tietävät mihin sen hyöty jäi.Oikeasti tunsin kuolevani sinne saliin.Ikinä minua ei ole alistettu niin kuin silloin ja, kun se tehtiin herkimmällä hetkellä naisen elämässä,en tule unohtamaan sitä ikinä.Asia pyörii mielessä vieläkin lähes päivittäin jossain määrin,vaikka synnytyksestä on kulunut jo kahdeksan kuukautta.Vannon ja vakuutan,että ikinä minä en tule enää alakautta synnyttämään,en ikinä.Enää en ota sitä riskiä,että kätilöksi sattuu henkilö,jolla ei tulisi olla mitään asiaa koko synnytystapahtumaan.Seuraava mahdollinen lapseni tullaa sectoimaan.
Asiasta saatte olla,mitä mieltä haluatte.Kiitos,jos jaksoitte lukea.

 

En halua arvostella ratkaisuasi, jos et enää alakautta halua synnyttää, mutta ihan oikeasti, sektioonkin voi saada inhottavan henkilökunnan. ´Henkilökunta voi esim. vähätellä kipuja jälkeenpäin tyyliin "sähän sait helpon synnytyksen, mitäs enää valitat" ja joudut kokemaan vastaavaa kurjuutta vielä synnytyksen jälkeen. Oli toimenpide mikä tahansa, ja kuinka pieni tahansa, koskaan ei tiedä, millainen henkilkunta siaraalassa vastassa on ja yllättävän usein siellä törmää vastavalmistuneisiin puupäihin, jotka ovat kirjasta lukeneet että näin on ja silloinhan se on, ihan sama mitä potilas sanoo.

Anopille sanottiin, että vika on päässä, kun hän meni hakemaan vaihdevuosi oireisiin helpotusta, ei kuulema voi tulla oireet takaisin, jos ovat kerran loppuneet. Yhtä "asiallisia" lääkäreitä löytyy jokapuolelta, mutta kun on kyse tavalla tai toisella "naisten vaivoista" vaihdevuosista, synnytyksestä tms. ne henkiökunnan tölväykset jää ehkä kaivelemaan vielä tavallista helpomminkin.

Itse kävin pitkään tutkimuksissa huimauksen takia, koska lääkäri ei uskonut, että multa tulee korvasta verta! Hän nälki jonkun pienen naarmun ulokorvassa ja sanoi kiven kovaan että veri tulee siitä. Seurauksena krooninen korvatulehdus ja jatkuva huimaus, joka parani kun toimem lääkäri sattumalta vilkaisi korvaan ja snoi että täällähän muhii tulehduskin. iinävaiheessa se oli rauhassa muhinut siellä jo vuoden... POintti siis oli, että samallatavalla niitä lääkäreitä jotka eivät ota potilasta vakavasti löytyy muualtakin kun synnytyssalista ja voi osua hoitamaan myös sitä sektiota tai olla sielä sairaalassa sen sektion jälkeen.

Itse olen päättänyt, että jos vielä törmään aivan selviin virheisiin terveydenhuoltohenkilökunnan taholta vien kyllä asiaa eteenpäin, on jääny tuo korvatulehdus-juttu sen verran pahasti kaivelemaan. Kun enasimmäinen lääkäri olis heti uskonu, että korvasta tulee verta, olis jääny noin 5 käyntiä yksityisellä pois! Sama juttu synnytyksessä, jos kätilö sanoo (kuten ekassa synnytyksessä minulle sanoi) että ei saa nousta sängystä ylös, vaadin paikalle toisen kätilön tai lääkärin, mutta usko lääkärien ja hoitajien erehtymättömyyteen on kyllä saanu senverran kolhuja, että en usko sektion ratkaisevan mahdollisia ongelmia synnytyksessä, muuta kun siinbätapauksessa, että on joku lääketieteellinen syy. Henkilkunta voi olla jokatapuksessa ihan ***no, sieltä.

 

mulla oli hyvät kätilöt, mutta lapsilääkäri oli suoraan sieltä jostain mihin ei päivän valo paista. kun olin synnytyksen jälkeen tikattavana tuli tää lastenlääkäri sanomaan meijän esikoisesta semmoisia asioita jotka ei pitänyt paikkaansa esim et meijän vauva olisi kärsinyt hapenpuutteesta, onneksi mulla oli niin ihanat kätilöt ja synnytyslääkärit että sanoivat lääkärin olevan väärässä ja niin hän oli.
tein hänestä valituksen ja vasta syntyneitten teholta mulle sitten soitti ylilääkäri ja pahoitteli tilannetta ja kiitti et olin jaksanut paneutua asiaan ja että ehkä ne nyt tämän valituksen myötä saavat teholle lisää lääkäreitä koska siellä oli vajaa miehitys lääkäreistä. Joten aina kannattaa asioihin ottaa kantaa, vaikkakin se tuntuu raskaalta. Toiseen synnytykseen mulla olisi noin 2 kk aikaa ja todella toivon että kaikki menee hyvin kaikilta osin!

 

Tässähän ap. esittää ensin kysymyksen että eikö synnytystä tarvitse pelätä? mun mielestä ei, sehän on luonnollisin tapahtuma mitä on olemassa. Toinen asia sitten on tää henkilökunta sairaalassa, sitä voi pelätä. Näin ei kyllä sais olla ja jokaisen pitäis voida uskaltaa synnyttää perinteisesti ilman kamalan kätilön pelkoa. Mutta näitä mulkvisteja on joka paikassa henkilökunnassa...busseissa, ravintoloissa ym.. Ja jokainenhan saa pyytää toisen kätilön itselleen jos tuntuu ettei synkkaa oman kanssa.

 

Voi,olen tosi pahoillani,että sinulla jäi tuollaiset muistot ihanimmasta tapahtumasta naisen elämässä.. Ja kaikki vain töykeän kätilön takia..Me kaikkihan,myös kätilöt olemme vain ihmisiä ja meillä on huonot päivämme,mutta ei sitä todellakaan saa purkaa synnyttävään äitiin!Itse opiskelen kätilötyötä ja pyrin siihen,että äidin toiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon siitten,kun olen työelämässä.Siinä on todellakin kätilön laitettava omat kiukunaiheensa sivuun ja keskityttävä äidin hyvinvointiin.En käsitä,miten joku on voinut noin töykeästi käyttäytyä...!Toivon vain,että ikävät muistot hänestä haalistuu ja uskallat vielä heittäytyä mukaan synnytykseen,alakautta.Ainahan voi tietysti myös valittaa tuollaisesta käytöksestä ylemmille,mutta se, poistaako se sinun pelkoasi,on eri juttu.Kuitenkin hän on ilmeisesti aiheuttanut sinulle henkisiä vammoja,joten olisi vastuussa teostaan..Kaikki eivät näköjään omaksu rooliaan ammatissaan..Olen pahoillani puolestasi ja toivotan voimia! :flower:

 

Periaatteessahan mitään ei tarvitse pelätä, jos asian ottaa siltä kantilta. Ja välillä tuntuu että tieto vaan lisää tuskaa Mutta loppujen lopuksi, ainakin omalla kohdalla olen huomannut, että kun itse etsii tietoa ja kyselee niin omakin varmuus kasvaa. Ihan asiassa kuin asiassa. Ja kun uskaltaa luottaa omaan arvostelukykyynsä niin puolet peloistakin katoaa.

Ja miksi tehdä asiat itselleen vaikeammiksi kuin on tarpeen. Jos alatiesynnytys pelottaa niin sitten sektio on varmasti se järkevämpi ratkaisu. Kaiken kaikkiaan siihen liittyy riskejä ehkä hieman enemmän kuin alatiesynnytykseen mutta ei kumpikaan ole autuaaksi tekevä. Itse pyrin viimeiseen asti välttämään sektiota mutta se on minun ratkaisuni. Ja kyllä se alatiesynnytyskin vähän pelottaa vaikka ei olla enää ekaa kertaa pappia kyydissä.

 

Ei ollut tietenkään kiva juttu mitä alkup. kirjoittajalle synnytyksessä kävi, tai siis millainen kätilö sattui vuoroon...
Mutta, synnytystä ei tarvitse minun mielestäni pelätä etukäteen, koska tuollaiset asiat näkee/tapahtuu vasta synnytyssalissa ja sitä ei voi ennakoida... eli ei kannata alkaa sen takia pelkäämään synnytystä "jos vuoroon sattuu hirveä kätilö..." -alkuperäisellä viestiketjun aloittajalla tämä on ehkä niin hirveänä asiana muistissa, että hän sitä pelkää. Ehkä ihan syystäkin. :hug:

 

Hei! Kurja kokemus sinulla; oli ikävä lukea siitä. Mielestäni olisi hyvä käydä ko. sairaalan kätilön / neuvolan terkkarin kanssa läpi synnytyskokemuksesi; se voisi auttaa siihen, ettet päivittäin ajattelisi asiaa.

Myös sektioon voi sattua huono kätilö. Minulla oli itse sektiossa ihana kätilö, mutta osastolla muutama inha kätilö vähätteli leikkauskipuja ja käski vain olla reipas!!

Synnytystä ei tarvitse pelätä, vaikka mielestäni tuollaisen kokemuksen jälkeen pelko on ihan luonnollista. Kyllä minä ainakin pelkäisin seur. synnytystä; siksi ehkä viisainta käydä asia läpi perusteellisesti.

Hyvää jatkoa!

 

\

Tässähän ap. esittää ensin kysymyksen että eikö synnytystä tarvitse pelätä? mun mielestä ei, sehän on luonnollisin tapahtuma mitä on olemassa. Toinen asia sitten on tää henkilökunta sairaalassa, sitä voi pelätä. Näin ei kyllä sais olla ja jokaisen pitäis voida uskaltaa synnyttää perinteisesti ilman kamalan kätilön pelkoa. Mutta näitä mulkvisteja on joka paikassa henkilökunnassa...busseissa, ravintoloissa ym.. Ja jokainenhan saa pyytää toisen kätilön itselleen jos tuntuu ettei synkkaa oman kanssa.

Ihan pakko kyllä sanoa, että jopa Suomessa 1-2 äitiä kuolee vuodessa synnytykseen...että kaipa sitä hieman pelätäkkin voi? Itsellä olisi tuo koettelemus taas maaliskuussa edessä, jo kuudennen kerran.Lähinnä pelkään synnytyksen jälkeistä veren vuotoa, vaikka tuskimpa siihenkään kuolee. Ainahan voi vaaratilnteessa esim. kohdun poistaa.Silti olo on hetken (n. vuorokauden) aika hirveä, kun veren tulo on joka synnytyksen jälkeen vaan lisääntynyt.Onkohan täällä muita joita kyseinen asia pelottaa?

 

Eipä tuo niin ihmeelliseltä ja erikoiselta kuullostanut. Ei se synnyttäminen kivotonta ole muillekaan.
Kokeilitko ns. luonnonmukaisia kivunlievitysmenetelmiä? Myös oma rauhallisuus kummasti helpottaa synnytystä.
Ikävää on se että äiti synnyttäessään kokee että häntä kohdellaan huonosti, mutta pitää myös muistaa, että synnytyksessä kaikki aistit ovat herkimmillään, joten ärsytyskynnyskin pienenee valtavasti. Asia mikä ei normaalitilanteessa tuntuisi mitenkään kummalliselta voi silloin olla kauheaa.

 

Jos sairaalan yms. henkilokunta tekee selvän virheen niin miksi ette vie asiaa oikeuteen? Kyllä minun mielstäni tuollaisissa asioissa tulee ajatella hieman pidemmälle ja hakea apua sieltä mistä sitä saa. :kieh:

 

Ei sitä silti pelätä tarvitse!
Tai no, mä ottaisin vaikka kolminkertaiset kivut, jos se takaisi, että kaikki menee muuten hyvin... :/
Kipua mä en pelkää, paitsi hammaslääkärissä.

 

\

Eipä tuo niin ihmeelliseltä ja erikoiselta kuullostanut. Ei se synnyttäminen kivotonta ole muillekaan.
Kokeilitko ns. luonnonmukaisia kivunlievitysmenetelmiä? Myös oma rauhallisuus kummasti helpottaa synnytystä.
Ikävää on se että äiti synnyttäessään kokee että häntä kohdellaan huonosti, mutta pitää myös muistaa, että synnytyksessä kaikki aistit ovat herkimmillään, joten ärsytyskynnyskin pienenee valtavasti. Asia mikä ei normaalitilanteessa tuntuisi mitenkään kummalliselta voi silloin olla kauheaa.

Heippa. Tuosta yo. kommentissa löytyy yksi syy synnytyspelkooni ja siihen että yritän pelkosektiota.. En voi ymmärtää kun vallalla tuntuu olevan käsitys että synnytyksen KUULUU sattua.. Nykyään kun on kivunlievitystä olemassa jos jonkinmoista.. Ihan liikaa kuulee juttuja kätilöistä jotka eivät kuuntele synnyttäjää ja vähättelevät tämän kipuja, heillä lienee iskostunut päähän ajatus siitä että ei vanhaan hyvään aikaankaan ollut mitään kivunlievityksiä tarjolla ja on sitä synnytetty kautta aikojen ilmankin..

 

Mun mielestä synnytystä saa pelätä, mutta ei tarvitse
Kätilön voi sitäpaitsi aina vaihtaa, jos ei tykkää. Tai ainakin suuremmissa sairaaloissa voi. Senkun sanoo vaan että haluaa toisen kätilön.
Sen kaikkien tulisi kyllä ymmärtää, että tottakai synnytys sattuu, ainakin jonkin verran. Sellaista kivunlievitystä kun ei olekaan, joka toimisi kuin unelma heti ekasta supistuksesta lähtien aina siihen asti kun lapsi on syntynyt. Suurimmat kivut toki saa pois (tai ainakin siedettäviksi) oikeaan aikaan annetulla kivunlievityksellä, mutta jonkin verran kipua on myös siedettävä. Ja turha rähistä kätilölle että haluaa epiduraalin nyt heti, jos kohdunsuu on vasta vajaan sentin auki, sellaisiakin tapauksia kuulemma on, ja sitten haukkuvat kätilöä kun se ei ymmärrä heitä.
Sektion jälkeiset kivut sitäpaitsi olivat ainakin minulla moninkertaisesti kamalammat kuin synnytyskivut (kokemusta on molemmista).

 

\

\

Tässähän ap. esittää ensin kysymyksen että eikö synnytystä tarvitse pelätä? mun mielestä ei, sehän on luonnollisin tapahtuma mitä on olemassa. Toinen asia sitten on tää henkilökunta sairaalassa, sitä voi pelätä. Näin ei kyllä sais olla ja jokaisen pitäis voida uskaltaa synnyttää perinteisesti ilman kamalan kätilön pelkoa. Mutta näitä mulkvisteja on joka paikassa henkilökunnassa...busseissa, ravintoloissa ym.. Ja jokainenhan saa pyytää toisen kätilön itselleen jos tuntuu ettei synkkaa oman kanssa.

Ihan pakko kyllä sanoa, että jopa Suomessa 1-2 äitiä kuolee vuodessa synnytykseen...että kaipa sitä hieman pelätäkkin voi? Itsellä olisi tuo koettelemus taas maaliskuussa edessä, jo kuudennen kerran.Lähinnä pelkään synnytyksen jälkeistä veren vuotoa, vaikka tuskimpa siihenkään kuolee. Ainahan voi vaaratilnteessa esim. kohdun poistaa.Silti olo on hetken (n. vuorokauden) aika hirveä, kun veren tulo on joka synnytyksen jälkeen vaan lisääntynyt.Onkohan täällä muita joita kyseinen asia pelottaa?

Kyllä juu, ihan totta. Mutta oletko ajatellut että kuinka monta ihmistä kuolee liikenteessä. Autossa istumista olisi siis järjellä ajatellen pelättävä vielä enemmän. Usein nämä synnytyksessä kuolemiset kuitenkin johtuvat äidin sairaudesta, esim. aivoinfarktista tms. Ei siis aina synnytyksestä johtuvista syistä. Tuttavani oli lähellä kuolla viikkoa ennen synnytystä keuhkoemboliaan, jos se olisi tullut silloin synnytyksen kanssa samaan aikaan olisi hän saattanut kuolla synnytyksen aikana ja taas ollut yhtenä tilastossa. Siis kuolla voi todennäköisemmin monella muulla tavalla. Näitä asioita kuitenkin kannatta miettiä ja antaa itselleen aikaa, hakea tietoa ja kysellä asiantuntijoilta. Ymmärrän kuitenkin että jotain asiaa voi todella pelätä, mutta asian kanssa voi opettelemalla päästä sinuiksi. Itselläni on ollu suljetun paikan kammo josta olen opetellut eroon, tyttäreni oppi eroon pahasta korkean paikan kammosta ym. Mutta siihen tarvitsee aikaa ja tietoa ja jonkun joka tukee. Yritän parhaillaan opettaa anopilleni että ei ole syytä pelätä salaman iskuun kuolemista mutta hän ei ole edes halukas oppimaan vaan yrittää siirtää pelkoaan minun lapsiini. Siis todellakin kannustan teitä opettelemaan eroon synnytyspelosta. Hankkikaa tietoa ja asiantuntijoita jotka kertovat teille asioista niiden oikeilla nimillä. Jos pelko kohdistuu henkilökuntaan, pitää siis ottaa yhteyttä synnytyspolille ja sopia etukäteen käytännöistä ja vaikka käydä tapaamassa mahdollisia kätilöitä jotka saattaisivat osua synnytykseen. Henkilökunta tekee varmasti kaikkensa ettei huono kohtelu toistu. Itse olen hoito alalla joten tiedän että suurimmalle osalle meistä on erittäin tärkeää mitä meistä ajatellaan ja teemme kaikkemme että saamme kunniamme takaisin jos joku törppö on sen tahrannut. Tsemppiä teille kaikille synnytystä pelkääville!

 

Ne synnytyskivut on kyllä ihan samat tai ne supistukset.Itsekkään en viimeksi saanut mitään kivunlievitystä ja olen synnyttänyt neljä kertaa

 

Mulle sattui kuopuksen synnytyksessä semmonen kätilö että PERRRRRKELE.....
Makasin tuskissani siellä YKSIN koko yön,kun supistukset tuli parin minuutin välein ja sillon ku se kätilö vaivautu paikalle niin se vaan ilmotti että et oo vielä sen näkönen että sattuis tarpeeks siihen nähden että syntyis kohta vauva....JEES...
No vuorovaihto tuli aamulla joskus kuuden jälkeen (tai jotenkin niin) ja vaihtu kyllä IHANA kätilö joka ei jättäny mua sinne enää hetkeksikään yksin...Mua ei siis pelottanu olla yksin,synnyttäminen ei pelottanu ollenkaan...Mua vaan otti päähän se että se kätilö ei ottanu mua todesta...
Noita sattuu aina kohdalle...mut kun vaan kehtais niin sanois että haluaa toisen kätilön ja that's it....ei kannata alistuu siihen mitä on.
Mä oon käyny myös section läpi,..enkä ikimaailmassa haluu kokea toista samanlaista....usko pois...se voi olla HEMMETIN paljon kamalempaa kuin tuo toinen tapa....

 

"Hankkikaa tietoa ja asiantuntijoita jotka kertovat teille asioista niiden oikeilla nimillä. "

Itse olen alalla ja tietoa on todella sektiosta ja alatiesynnytyksestä, mutta se ei pelkoa ole lievittänyt. Ja keskusteltukin on eri ammattialojen edustajien kanssa (sh, psykologi, lääkäri).

 

\

Mun mielestä synnytystä saa pelätä, mutta ei tarvitse
Kätilön voi sitäpaitsi aina vaihtaa, jos ei tykkää. Tai ainakin suuremmissa sairaaloissa voi. Senkun sanoo vaan että haluaa toisen kätilön.
Sen kaikkien tulisi kyllä ymmärtää, että tottakai synnytys sattuu, ainakin jonkin verran. Sellaista kivunlievitystä kun ei olekaan, joka toimisi kuin unelma heti ekasta supistuksesta lähtien aina siihen asti kun lapsi on syntynyt. Suurimmat kivut toki saa pois (tai ainakin siedettäviksi) oikeaan aikaan annetulla kivunlievityksellä, mutta jonkin verran kipua on myös siedettävä. Ja turha rähistä kätilölle että haluaa epiduraalin nyt heti, jos kohdunsuu on vasta vajaan sentin auki, sellaisiakin tapauksia kuulemma on, ja sitten haukkuvat kätilöä kun se ei ymmärrä heitä.
Sektion jälkeiset kivut sitäpaitsi olivat ainakin minulla moninkertaisesti kamalammat kuin synnytyskivut (kokemusta on molemmista).

Tähän on nyt pakko vastata.. Kyllä, tiedän, että synnytys sattuu, enkä sitä kivuttomaksi halunnutkaan. Halusin asian mukaisen kivunlievityksen, joka minulta evättiin kätilön toimesta. Mainittava on nyt sekin, että olen myös itse kätilö. Tiedän milloin voi saada epiduraalin milloin ei. Kyse oli vain kätilön epäammatillisesta toiminnasta etten sitä saanut. Kun on puoli tajuton kivuista ei pysty "vaatimaan" kaikkia itselle kuuluvia oikeuksia. Ja mainittakoon vielä, että se kätilön vaihtaminen ei aina ole niin yksinkertaista.. (niillä muillakin kätilöillä on synnyttäjiä,sectioita,tarkkailussa olevia hoidettavanaan). Tämä oli vielä sanottava, mutta nyt asian käsittely loppuu minun puolestani.

 

Harmi,että sinulle on näin käynyt.
Minulla on ollut 2vuoden sisällä kaksi synnytystä. Molemmat samassa paikassa. Ja molemmat pelkällä ilokaasulla sinnittelin. Olin kotona mahdollisimman pitkään. Esikoista ku olin synnyttämässä niin lääkäri kysyi haluanko puudutuksen olin jo siinä pisteessä,että otetaan,mut nyt näin jälkeenpäin olen tyytyväinen,koska se oli silloin enää myöhäistä. Kun nukutuslääkäri pääsi synnytyssaliin tarkisti lääkäri kohdunduun tilanteen ja totesi,että on jo liian auki. Minä itse kun en piikeistä tykkää. Ja hyvin ovat menneet.
Esikoinen ku syntyi ehdin sairaalassa olla vähän yli kuusi tuntia ja vuorokin lääkäreillä vaihtui. Vaikka seuraava lääkäri vaikuttikin nyrpeältä niin silti ajatteli muutakin kuin omaa napaansa.
Ja kuopus kun syntyi kerkesin sairaalassa olemaan juuri ja juuri 2tuntia.
Mutta tyytyväinen olen etten ottanut puudutuksia loppujen lopuksi. Koska eihän siitä muutenkaan olisi apua enää ollut ponnistuvaiheessa koska silloin ei sitä enää saa antaa.
Mutta kaikille ie näköjään voi hyvä tuuri käydä. Turhaan sinä sitä pelkäät. Se on vaan osattava vaatia ei pyytää. Ja jos ei auta niin sitten täytyy karjuu,et kumpi on synnyttämässä.