Meillä on luettu aina, 4-vuotias poika rakastaa runoja ja kuuntelisi satujakin useamman tunnin putkeen
. Tykkää mm. Teemu-kirjoista, Tatusta ja Patusta, Peppi Pitkätossusta, Muumeista, Pikku Pegasoksesta ym. runokirjoista...
Sellainen huomio nyt tähän heti, että minä ja mies olemme molemmat kasvaneet pelien maailmassa (lautapelit, tietokoneet, pelikonsolit) emmekä ole väkivaltaisia tai aivottomia hulluja! Pelit ovat parhaimmillaan erittäin hyvää hienomotoriikka-harjoitusta (mm. itselläni kokemusta tästä), niistä oppii englantia ja reagoimaan nopeasti jne. Osa peleistä on vaatii hyvää kielellistä taitoa, osa päättelykykyä. Osassa ei pärjää, jossei osaa tehdä nopeita ratkaisuja. Esim. Japanissahan pelejä käytetään vanhusten aivojen "huoltamiseen", eikä kyse ole nyt pelkästä shakista...