Alkuperäinen kirjoittaja mies:
"Parisuhde on parin ihmisen suhde, kuten sen nimikin sanoo. Siinä ei kerrota seksisuhteesta mitään. Parilla ihmisellä vain on suhde toisiinsa."
Ei muuten pidä paikkaansa. No, tarkennetaan: parisuhteessa elävät kunnioittavat toistensa haluja ja mielipiteitä. Jos yhteisesti sovitaan asioita, niin ollaan parisuhteessa, mutta jos mennään vain toisen ehdoilla, toista alisten, niin vaikea sitä on parisuhteeksi kutsua.
Tätä asiaa ei ole pohdittu Ellien palstoilla perusteellisesti muistini mukaan.
Jotain Elliä ärsyttää tässä viestiketjussa, että miesnäkökulma vatvoo samaa asiaa vuositolkulla.
Niin minäkin teen vaikka en ole enää parisuhteessa. Käyn myös avioeropalstoilla vaikka erostani on jo aikaa. Suomi24 palstalta totesin aamulla saavani kicksejä.
Siellä on erittäin herkullisia viestiketjuja. Jossakin joku mies kirjoitti viimeiseksi lauseeksi "toivottavasti helvetti on olemassa". Ex-anoppiaan hän sanoi paholaisen kanuunaksi tai jotain sinne päin. Netissä on ihana tuulettaa tunteita.
Olen nimimerkki sitkeäsissin kanssa samaa rotua. Minäkin haluaisin seksittömän suhteen. Joskus kahvilla käyntiä ja kävelyä puistossa käsikädessä. Se riittäisi minulle.
Samaan talouteen en enää menisi miehen kanssa. Olen nykyään laiskansorttinen.
Tässäkin kokoonpanossa on tarpeeksi tekemistä.
Sain aikoinaan seksistä yliannostuksen. Se on kuin rokotus, jota ei enää tarvitse uusia. Vaikutus kestää lopun ikää.
Miksi te Elllit otatte nämä seksikeskustelut niin vakavasti. Eikö tästäkin asiasta voi laskea hyvätahtoista huumoria?
Olen viettänyt kohta viikon lomaa ja teen samalla iltatyötä. Tykkään olla kotona omissa oloissani. Kun astun ihmisten ilmoille niin minulle alkaa tapahtua aina kummallisia asioita. Joudun tragikoomisiin tilanteisiin.
Tänään ei ole vielä tapahtunut mitään erikoista. Postiluukku syyti paljon luettavaa.
Lehden kannen mukaan Karita Mattila on pahoittanut mielensä ooppera-arvostelusta. Pakkohan tuokin juttu oli lukea.
En välitä oopperasta. Miksi menisin kokemaan samoja tunteita mitä olen kokenut jo omassa elämässä?
Olen aina saanut huonot arvostelut jutuistani Elleissä. Vielä huonommat kuin Karita Toscastaan. En minä osaa kirjoittaa selibaatista niin hyvin, että se saisi kannatusta.
Yritetään kuitenkin. Selibaatti on kuin eilinen päivä. Tulet kahden tunnin kampaamosessiosta, yrität ehtiä kangaskauppaan ja ovi vedetään nenän edestä kiinni. Liike on jo kiinni ja siellä on erityistilaisuus kansalaisopiston ompeluryhmälle.
Sitten hoiput puolitokkurassa Sokoksen kahvioon. Tilaat yhden kahvin ja torjut houkuttelevat viinerit. Ostat kuitenkin kaksi Fazerin sinistä konfehtia ja toinen tipahtaa tiskin alle. Noukit sen ja katsot viereiseen pöytään. Onneksi ihan tavallisen näköinen keski-ikäinen mies. Ei mikään naistennielijä, joka kohta tulee tekemään tikusta asiaa pöytääni.
Ihanaa kahvia. Olo alkaa virkistyä. Sitten lähden alakerran osaston kautta kotiin ja suihkautan Inspiration parfyymiä. Samaa parfyymiä jota jo testasin edelllisenä päivänä Stockalla.
Inspiraation saa muualtakin kuin miehen kanssa lakanoiden välistä. Tuoksuu hyvälle.
Paremmalle kuin valkosipulin höystämälle vanhalle viinalle, sukkamehu Saharalle ja hikiselle kainalolle. Hyvässä lykyssä ykkösvaivon parfyymille.
Rakastan inhorealismia. Romantiikkaa on elämässäni niin paljon, että sitä pitää karsia lujalla kädellä.
Toivottavasti jutuistani on edes jollekin iloa. Jotkut Ellit tykkäävät kovastikin.
Jatka miesnäkökulma aiheesta. Ehkä joku päivä luen Alastaron salissa kirjan kannesta kanteen. Suurin haaveeni on lukea ääneen kirjoja näkövammaisille.
Mutta kun ei pyydetä niin antaa asian olla.