Eikö lapsen saannin jälkeen oikeasti ehdi

riippuu lapsesta ja äidistä. itse otin sen asenteen että keskityn vauvan hoitoon, imettämiseen, omaan syömiseen ja juomiseen sekä nukkumiseen. Kaikki muu oli toissijaista, kuten siivoaminen yms. Sitten kun muutakin sai päivällä aikaiseksi niin tuli hyvä mieli ja oli ylpeä itsestään, koska ei ollut mitään velvotteita. kun rutiiniin pääsee kiinni niin huomaa pienet vapaa hetket ja osaa hyödyntää niitä.

Toisen lapsen kohdalla tämä ei tietenkään onnistu koska pitää keskittyä myös esikoiseen ja arjen pyörittämiseen.

*muoks. Muistuipa mieleen ketjua lukiessa että oli kyllä kausia kun lapsella oli mahakipuja oli itkuinen. Eli huusi koko ajan. silloin en päässyt edes suihkuun, vessassa vain kävin. Lapsi nukkui vain vatsani päällä joten olin jumissa sängyssä miltei koko päivän. "Elämä" alkoi vasta kun mies tuli töistä kotiin iltapäivällä. Niin sitä aika kultaa muistot, koska tämänkin vaiheen olin ihan unohtanut.

 

Ehtii jos haluaa/viitsii.

 

Sehän riippuu ihan lapsesta ja äidistä. Noin yleensä ottaen, ei se yksi vauva sido äitiä ihan kokonaan, mutta toinen vauva sitoo enemmän ja toinen vähemmän.

 

Meillä poika huus yöt ja päivät. Söi kyllä koko ajan, mutta ei juuri nukkunut joten vastustan tosi paljon lausetta "vauvat vaan syö ja nukkuu". Kun ikää tuli 1,5v. niin silloin alkoi vähän helpottamaan. Nykyään kerkeän vaikka mitä vaikka olen töissäkin

 

Ensimmäiseen kolmeen kuukauteen en juuri kerennyt mitään.. 4kkn jälkeen tilanne alkoi rauhottua ja nyt 6kk kerkee jo jotain. Näin meillä. Kateeksi käy niitä jotka kerkee/pystyy enemmän.

 

Meillä poika huus yöt ja päivät. Söi kyllä koko ajan, mutta ei juuri nukkunut joten vastustan tosi paljon lausetta "vauvat vaan syö ja nukkuu".
peesaan.

 

Kyllä ehdin esikoisen kanssa siivota ja opiskella ja kaikenlaista, äitiyslomalla, vaikka nukkui lyhyitä pätkiä ja useimmiten vain sylissä, ainakin ensimmäiset 3 kk.

Toisen kanssa ei enää ehtinytkään, kun kaikki imettämiseltä liikenevä aika piti käyttää esikoisen viihdyttämiseen. Silti ei aika riittänyt, koska leikki-ikäiset sotkevat toisin kuin vauvat, niille pitää laittaa ruokaa, toisin kuin vauvoille, imettäessä voi lukea tenttiin, ruokaa laittaessa ja leikki-ikäistä vahtiessa ja hänen kysymyksiin vastatessa ei.

Esikoisen kanssa ehtii jos malttaa tehdä muutakin kuin ihailla vauvaa... mikä sekin on hyvää ajankäyttöä.

 

tehdä mitään muuta kun olla sen kanssa?

Olen kai ymmärtänyt jotain väärin, kun kuvittelen silloin tällöin ehtiväni siivota jotain puolen tunnin -ei vauvaan liittyviä- projekteja, käymään kaupassa tai käymään joskus jopa täällä palstalla.

Mua varoiteltiin, etten ehdi moneen vuoteen edes aukaista sanomalehteä ja ihan turha luulla, että ehtisin istua ruokapöytään syömismielessä. Noo, pitää sanoa, ettei yksikään lehti jäänyt selaamatta samalla kun aamukahvit join. Ja joka ainoa päivä ehdin oikein hyvin syödä...ja kunnolla. Ehdin myös lukea, kirjoittaa kirjeitä, leipoa, siivota, laiskotella....jne jne...

 

Yhden kanssa ehtii mitä vain. Vaikka olis koliikkikin, siinä sivussa puuhailemaan nyytti käsipuolessa.

 

Kyllähän sitä ehtii tehdä mitä vaan. Eri asia sit haluaako tai jaksaako tehdä.

 

No meillä poju alkoi nukkua päiväunia vasta 4-5-kuisena, eli silloin tein kaiken vauva mukana kiikkuen Nykyään, 9kk, poika nukkuu 1,5 tuntia päivällä, joten siinä ehtii jotakin. Tosin yleensä en malta tehdä kun on vapaahetki, vaan luen tai nökötän koneella.... päivittäiset askareet hoituu jo pojan hereillä ollessakin, kulkee imurin perässä tai leikkii omia juttujaan. Isommat jutut kuten vaatekaapin siivoukset hoituu kyllä sitten kun mies on kotona, eilenkin siivoilin koko päivän kaappeja.

 

Riippuu vauvasta. =) Itse en ehtinyt ekavauvan kanssa mitään muuta kun pysytellä hengissä, ja nyt kolmen kanssa ehdin ihan mitä haluan.

 

tehdä mitään muuta kun olla sen kanssa?

Olen kai ymmärtänyt jotain väärin, kun kuvittelen silloin tällöin ehtiväni siivota jotain puolen tunnin -ei vauvaan liittyviä- projekteja, käymään kaupassa tai käymään joskus jopa täällä palstalla.

Mua varoiteltiin, etten ehdi moneen vuoteen edes aukaista sanomalehteä ja ihan turha luulla, että ehtisin istua ruokapöytään syömismielessä. Noo, pitää sanoa, ettei yksikään lehti jäänyt selaamatta samalla kun aamukahvit join. Ja joka ainoa päivä ehdin oikein hyvin syödä...ja kunnolla. Ehdin myös lukea, kirjoittaa kirjeitä, leipoa, siivota, laiskotella....jne jne...

VAuvat on niin erilaisia. Nyt tämän uusiman vauvan kanssa mä ehdin tehdä ihan mitä vain, enkä ymmärtäis muunlaista vauva-arkea, jos en olisi sitä elänyt.

Esikon kanssa kuljin harmaassa sumussa ekan puolivuotta, kun lapsi ei nukkunut päiväunia kuin max. puolituntia ja söi läpi vuorokauden kahden tunnin välein. Se oli niin järkyttävää aikaa, että toivoin jo lapsen kuolemaa.

 

Kyllä mä ainakin ehdin näitä tämmösiä perushommia tekeen kolmenkin lapsen kans ihan hyvin. Mutta semmonen aika itselle tai parisuhteelle (et pääsis joskus johonkin) on kyllä jäänyt, koska tolle kolmikolle, ja kohta nelikolle on aikas vaikee hoitopaikkaa saada edes muutamaks tunniks.... Ja oon siihen sopeutunut, aikansa kutakin, ehkäpä sit kun lapset on isompia, saa taas käydä jossain...

 

No mä ainakin ton yhden kanssa ehdin tekeen ihan mitä vaan, sehän kulkee mun kanssa joka paikkaan, nukkuu kuitenkin vielä paljon, jolloin jää aikaa kodinhoitoon, palstailuun jne... Mulla on myös mies, jonka hoiviin voin hänet aika ajoin sysätä jos haluan mennä johonkin ihan vaan keskenäni.
Olen myös sitä mieltä että riippuu todella paljon ihmisestä. =)

 

No mä ainakin ton yhden kanssa ehdin tekeen ihan mitä vaan, sehän kulkee mun kanssa joka paikkaan, nukkuu kuitenkin vielä paljon, jolloin jää aikaa kodinhoitoon, palstailuun jne... Mulla on myös mies, jonka hoiviin voin hänet aika ajoin sysätä jos haluan mennä johonkin ihan vaan keskenäni.
Olen myös sitä mieltä että riippuu todella paljon ihmisestä. =)

Ja mä olen sitä mieltä, ettei riipu.

 

Kyllä ehtii, vaikka olis kaksikin lasta.

 

Ekan kanssa ehti hyvinkin, sen sai vielä helposti hoitoonkin. Tokan kanssa ei enää samalla tavalla. Kolmosen kanssa ehtisin, muttei enää ole hermoja alottaa kun en kestä sitä, et joutuu lopettamaan kesken.... :|

 

No mä ainakin ton yhden kanssa ehdin tekeen ihan mitä vaan, sehän kulkee mun kanssa joka paikkaan, nukkuu kuitenkin vielä paljon, jolloin jää aikaa kodinhoitoon, palstailuun jne... Mulla on myös mies, jonka hoiviin voin hänet aika ajoin sysätä jos haluan mennä johonkin ihan vaan keskenäni.
Olen myös sitä mieltä että riippuu todella paljon ihmisestä. =)

Ja mä olen sitä mieltä, ettei riipu.

Ai mistä sitten riippuu - vauvasta tietysti, mutta etteikö äidin omilla tavoilla ole mitään tekemistä asian kanssa?

Mulla on yksi kaveri, jolla on siis aina niin "kiire", ettei ehdi (jo ennen kuin meillä kummallakaan oli lapsia) esim. vastata tekstiviesteihin. Mä tein kuitenkin silloin esim. pidempää työpäivää ja hyvin ehdin silti pitää yhteyttä ystäviini ja vastaamaan tekstareihinkin saman päivän aikana, kun hän harvoin soitellessaan sitten kertoi ettei ole kerennyt taas vastaamaan, koska on niin kovin kovin kiireinen... Olenkin tässä ajan kuluessa tullu siihen lopputulokseen että tää "kiire" on jokaiselle suhteellinen käsite...

 

No ehtii toki, useammankin lapsen kanssa kaikkiin normaalipuuhiin. Tietysti jotkut käyttävät tekosyynä sitä ettei ehdi kun on lapsi/lapsia, mutta se on totisesti vaan tekosyy olla tekemättä asioita.

 

No mä ainakin ton yhden kanssa ehdin tekeen ihan mitä vaan, sehän kulkee mun kanssa joka paikkaan, nukkuu kuitenkin vielä paljon, jolloin jää aikaa kodinhoitoon, palstailuun jne... Mulla on myös mies, jonka hoiviin voin hänet aika ajoin sysätä jos haluan mennä johonkin ihan vaan keskenäni.
Olen myös sitä mieltä että riippuu todella paljon ihmisestä. =)

Ja mä olen sitä mieltä, ettei riipu.

Ai mistä sitten riippuu - vauvasta tietysti, mutta etteikö äidin omilla tavoilla ole mitään tekemistä asian kanssa?

Mulla on yksi kaveri, jolla on siis aina niin "kiire", ettei ehdi (jo ennen kuin meillä kummallakaan oli lapsia) esim. vastata tekstiviesteihin. Mä tein kuitenkin silloin esim. pidempää työpäivää ja hyvin ehdin silti pitää yhteyttä ystäviini ja vastaamaan tekstareihinkin saman päivän aikana, kun hän harvoin soitellessaan sitten kertoi ettei ole kerennyt taas vastaamaan, koska on niin kovin kovin kiireinen... Olenkin tässä ajan kuluessa tullu siihen lopputulokseen että tää "kiire" on jokaiselle suhteellinen käsite...

Ok, olemme ihan eri mieltä. Ja mä vetoan myös oma kokemukseen. Vauva voi viedä äidin niin piippuun, ettei jaksa mitään ylimääräristä kuin just hegittää ja hoitaa vauvan.

Toisaalta sitten useamman lapsen ja toisenlaisen vauvan kanssa elämä voi sujua paljon helpommin.

 

Kyl mie oon ainaki ehtiny

 

Ehtii todellakin. Varsinkin yhden tai kahden lapsen kanssa käy aika helposti pitkäksi, jos ei tapaa ystäviä ja jää vain neljän seinän sisään.

Tätä on pakko peesata.

 

Mun vauvani oli 4kk kun otin sen istuskelemaan kaukalossa marjapuskan alle kun halusin kerätä marjoja.. siitä asti olen tehnyt ihan mitä olen halunnut lapsen kanssa, kaikki on onnistunut.. Nykyään vauva on jo 8-vuotias..

 

kolmas lapsi kun syntyi,oli vaan pakko saada aikaiseksi,vaikka hän huusikin kaikki päivät vatsavaivojaan ekat 2kk.
eli ruokaa ja pyykkejä ,siivousta lapsi kainalossa.hän nukkui tuskin ollenkaan päivisin tuolloin.iltapäivisin iskä hoiteli ,ja sain levätä.illat olivat helpompia,kun masu ei niin silloin vaivannut.
nykyisin hommat menevät omalla painollaan..
ja kerkeää käydä työssä,ystävillä,ja palstalla