Toggle sidebar

Eikö vanhempia haittaa, että sisarukset aloittavat päivähoidon eri ikäisinä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Utelen tälläistä :) Eikö vanhempia haittaa, ettei lapset saa olla yhtä pitkään kotihoidossa ennen päiväkotielämään siirtymistä?

Tai kun itse olen ajatellut asiaa siltä kannalta (oma 3v vielä kotona), että jos meille _joskus_ (ehkä sitten kun esikoinen koulussa) toinen lapsi tulee, saisi hän viettää saman aikaa kotihoidossa kuin esikoinenkin aikanaan. Useimmitenhan koko sisarusremmi aloittaa hoidon kuitenkin samaan aikaan, eli p-kodin aloittajat voi olla vaikka 5v, 3v ja 1v. Ja siis ymmärrän, että kun lapsia tulee niin tiheään ja ollaan "kerralla kotona", niin näinhän se vääjäämättä menee. Mutta miettiikö kukaan muu tätä asiaa nimenomaan sisarusten välisen tasa-arvon kannalta :) Että annetaanko kaikille edes suunnilleen samat eväät?
 
Ja siis toki sama niin päin, että jos esikoinen olisi ollut vaikka vuoden kotona, niin se toinenkin lapsi olisi sitten vuoden kotona tasapuolisuuden nimissä. Oli se kotona olo sitten hyvä tai huono :D
 
No ei haittaa yhtään. Meillä esikoinen aloitti pph:lla 11,5 kk ikäisenä. Kuopus aloitti päiväkodissa 2 vuotiaana. Kuopus sai olla esikoisen ansiosta kotona ikävuodet 2-4 v. Ihan hyvä oli näin.
 
Ei sitä ikinä pysty sisaruksille antamaan "yhtä hyvää" aloitusta. Se on täysi mahdottomuus.
Esikoinen saa joka tapauksessa "paremman" alun, kun saa viettää varhaisimmat kuukaudet/vuodet ainoana lapsena.
 
Meillä toinen oli vähän yli 2, toinen vähän alle 2. Se kaks vuotta oli itselleni sellainen raja, että sitä pienempää en tahtonut päiväkotiin laittaa. Tuossa iässä osaa jo syödä ja pukea itse enimmät, on päiväkuiva jne.

Muuten olen sitä mieltä että kuopukselle on helpompi aloittaa päikky, kun isoveli/sisko on mukana tukena ja turvana.
 
No olen minä tätä asiaa joskus tasa-arvon kannaltakin miettinyt, mutta en aio asiaa sen kummemmin miettiä. Olen ollut kotona kuitenkin kahden lapsen verran putkeen, ikäeroa siis n.1,5-vuotta, ja kyllä vuoden vaihteessa on jo aika palata töihin. Pienempi on silloin kaksi vuotias eli ei nyt ihan kuitenkaan rääpäle.
 
No, meillä ikäerot ovat 5.5v ja vähän alle 4v, joten kaikki ovat saaneet/saavat olla 3-vuotiaiksi kotona, mutta mietimme kyllä kakkosen ja kolmosen välillä tuota asiaa vähän toiselta kannalta. Esikoiselle pk on tehnyt todella hyvää ja mietimme, että jos kolmas lapsi tulisikin vaikka n. 2v ikäerolla, niin kakkonen ei "pääsisi" tarhaan ennen kuin liki 5-vuotiaana. Itse en ole ollut lainkaan ennen koulua missään hoidossa, ja se on ollut todella huonoksi sosiaalisille taidoilleni. Esikoinen on todella samanlainen kuin minä, ja kauhulla ajattele sitä, että hän olisi mennyt vasta 5-vuotiaana tarhaan...3 vuotta (hyvää) päiväkotia ennen esikoulua sopeutti hänet muihin lapsiin, teki hänestä ylpeän ryhmän jäsenen ja opetti itsehillintää ja jakamista jne.
 
Siis mahdotontahan se on, jos lapset ovat suhteellisenkin pienillä ikäeroilla, eikä vaikka esikoinen ole ehtinyt jo kouluikään kun toinen syntyy. Kunhan ihmettelen :D

ap
 
En ajattele. Meillä tulee lapsille isommat ikäerot, joten tuo ei sinänsä tule vaikuttamaan. Mutta lapsi syntyy siihen elämäntilanteeseen, joka perheessä sattuu sillä hetkellä olemaan. Ei ole mahdollista saada kaikille aina samoja eväitä. Joudutaan tekemään kompromisseja ja sumplimaan kaikkien yhteisen hyvän vuoksi.

Joku sisaruksista saattaa olla kotihoidossa pidempään kuin toinen, toinen saattaa saada paremman hoitopaikan. Yksi syntyy vääjäämättömästi nuoremmille ja kokemattomammille vanhemmille kuin toinen. Yksi saa enemmän huomiota, toinen taas saa elää pienestä saakka sisarusparvessa. Yhden lapsuudessa voi olla, että vanhemmat pystyvät tekemään lyhyttä työpäivää, toisen kohdalla voi ollakin, että toinen vanhempi joutuu matkatöihin. Varsinkin isoilla ikäeroilla nuorimmat lapset elävät saavat usein materiaalisesti enemmän lapsina ja nuorina kuin ensimmäiset.

Olen itse sisarussarjasta, jossa nuorimman ja vanhimman välillä on 16 vuotta. Ensimmäisen syntyessä äitiyslomat eivät olleet montaa kuukautta, vaan äidin oli pakko mennä töihin ja vauvalle hoitaja jo kuukausien iässä. Nuorimman syntyessä tunnettiin jo pitkät hoitovapaat. Olisi minusta ollut enemmänkin kummallista, jos vanhempani olisivat miettineet, että äiti ei voi olla iltatähden kanssa kotona, kun ei ekankaan kanssa voinut. Minun teini-ikääni osui lama ja työttömyys, nuorin taas ei kokenut ekaan pariin kymmeneen vuoteensa muuta kuin nousukautta. Vanhin taas eli teini-ikänsä kuuminta 80-luvun juppikautta, jolloin ei oltu köyhiä tai kipeitä. Ei kaikille lapsille vaan voi antaa kaikkea ihan samoja eväitä, vaikka yrittäisi. Jos ei muuten, niin maailma muuttuu ympärillä.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
En mieti noin tasa-arvon kannalta ollenkaan. Toisaalta ollaan yksilöllisesti mietitty jokaisen neljän kohdalta heidän tarpeisiinsa liittyen (ts päivähoito on aina aloitettu siksi että se on todettu vastaavan lapsen silloisia tarpeita, ei siksi että vanhemman on pitänyt palata töihin).

Tosin, kaikki neljä ovat aloittaneet/aloittavat päivähoidon ikävälillä 1,5v - 2v8kk. Eli mitään hirveän pitkiä eroja noissa ei ole ollut.
 
[QUOTE="vieras";29147948]Ok, siis suurin osa ei ajattele näitä asioita tasa-arvon kannalta. Kaikkea sitä oppii :)

ap[/QUOTE]

Minä ajattelen, vaikka kuten tuossa joku jo mainitsikin, että täydellinen tasa-arvo ei ole koskaan mahdollista. Eli et ole ainoa, meikä "kitkuttaa" kotona vielä parisen vuotta, jotta kuopuskin (kolmas) ehtii tuohon maagiseen kolmen vuoden ikään. :D
 
Mitä ihmettä sä meinasit tehdä sitten kun saat sen toisen lapsen ja oot sen kanssa kotona? Pidät sitä 4-5vuotiasta esikoista hoidossa täysiä päiviä ihan vaan sen takia että kuopuskin tulee sen ikäisenä oleman hoidossa?

kai siitä kotonaolosta otetaan kaikki hyöty irti kaikkienlasten kannalta silloin kun kotona ollaan, jos isommat on välillä olleet hoidossa niin sitä paremmilla mielin taas pidän niitä kotona jos jokatapaulsessa vauvan kanssa taas olen kotona.
Enkä aio yhtään potea huonoa omaatuntoa siitä että vauva ei saa jakamatonta huomiotani kun kotona on muitakin lapsia. kyllä sen kuopuksen etu on ne rakastavat isosisarukset.
 
[QUOTE="vieras";29147948]Ok, siis suurin osa ei ajattele näitä asioita tasa-arvon kannalta. Kaikkea sitä oppii :)

ap[/QUOTE]

Kerrotko minulle miten näitä ihan oikeassa elämässä edes pystyisi ajattelemaan aina lasten tasa-arvon kannalta? Teoriassa helppoa, mutta miten käytännössä toimisit esim. antamassasi tilanteessa, jossa lapset ovat pienellä ikäerolla. Hoidettaisiinko kaikkia "väkisin" sama määrä vuosia kotona? Ja entä jos äiti on vaikka ilman työpaikkaa ja hankaluuksia työllistyä, mutta saisikin loistavan työn kuopuksen ollessa 1 v? Pitäisikö kieltäytyä työstä ja jäädä kotiin perheen taloudellisten ongelmien uhalla, jotta kaikki lapset saavat olla varmasti kotona yhtä paljon?

Tai pitäisikö se esikoinenkin varmuuden vuoksi pistää 1-vuotiaana hoitoon, kun ei vielä siinä vaiheessa tiedä, montako lasta hankkii ja mikä tilanne ehkä vuosien kuluttua on kuopuksen ollessa 1 v?

Tai miten käytännössä ratkaisisit tilanteen, jossa lapsien välillä on isot ikäerot ja ekan aikana ei esim. opiskelijavanhemmat ole voineet jäädä kotiin, mutta 15 vuotta myöhemmin iltatähden kanssa voisikin? Ja miten muutenkaan voit saada näille samat lähtökohdat, kun esim. lähes 40-vuotiaana vanhempana olette erilaisia kuin parikymppisinä? Jos esikoiselle ei ollut varaa ostaa tietokonetta yläasteella, eikö kuopuksellekaan voi ostaa, vaikka hänen ollessaan samassa iässä se olisi jo aivan tavallinen tavara ja hyvin olisi varaa.

Vaikka miten ajattelisin tasa-arvoa, en tiedä miten sitä pystyisi kovinkaan täydellisesti toteuttamaan sisarusten välillä aina tai miksi edes pitäisi kyetä.
 
[QUOTE="Vieras";29147979]Mitä ihmettä sä meinasit tehdä sitten kun saat sen toisen lapsen ja oot sen kanssa kotona? Pidät sitä 4-5vuotiasta esikoista hoidossa täysiä päiviä ihan vaan sen takia että kuopuskin tulee sen ikäisenä oleman hoidossa?

kai siitä kotonaolosta otetaan kaikki hyöty irti kaikkienlasten kannalta silloin kun kotona ollaan, jos isommat on välillä olleet hoidossa niin sitä paremmilla mielin taas pidän niitä kotona jos jokatapaulsessa vauvan kanssa taas olen kotona.
Enkä aio yhtään potea huonoa omaatuntoa siitä että vauva ei saa jakamatonta huomiotani kun kotona on muitakin lapsia. kyllä sen kuopuksen etu on ne rakastavat isosisarukset.[/QUOTE]

Minusta lapsen on hyvä aloittaa hoito viimeistään kolmen vuoden ikäisenä, joten meillä esikoinen aloitti 3-vuotiaana osa-aikahoidon. Ja kuopus aloittanee 2.5-vuotiaana hoidon.
 
Sinällään ei tasa-arvoa suoranaisesti, mutta esim minulle olisi vaikeaa laittaa alle vuosikasta hoitoon. Siksi siis olen halunnut pitää kaikki kotihoidossa vähintään sen 1,5v. Jotkut sitten tilanteen mukaan pidempäänkin.

Joillain kavereilla taas tuo ikäraja on vedetty sinne 3v asti, eli hoitavat kaikkia lapsia kotona vähintään sen 3v. Käytännössä siis tasa-arvoisesti kenenkään ei tarvitse aloittaa päivähoitoa tuon nuorempana. Kuitenkaan ei tunnu mielekkäältä tuossa tilanteessa kun on vauvan kanssa kotona haluten ja pystyen hoitamaan isommatkin kotona pistää sitä 3v isoveljeä täyspäiväisesti hoitoon vain siksi että nuorempikin aloittaa hoidon tuossa iässä.
 
[QUOTE="vieras";29147998]Nimenomaan, siis mahdotontahan se olisi, sen totesinkin! Mietin, että pohtiiko vanhemmat näitä asioita vai ei :)

ap[/QUOTE]

Minä pohdin! Ja minusta se on hieman hassua, mutta hyvä kun huomaan etten ole ainoa vähän hassu! :D
Minua harmittaa hirveästi että joudun lähtemään töihin kun kuopus on n.1,5v ja esikoinen 3v. Eli nuorempi on aika pieni vielä ja vanhempi taas hyvässä iässä hoidon aloitukseen.. Mut elämä on.. :(
 
Tilanteen mukaan. Esikoinen aloitti hoidossa 1 vuotiaana ja kuopus aloittaa kaiketi 3 vuotiaana. Esikoinen toki jäi kotiin kun sisar syntyi, eli laskennallisesti saavat olla kotona yhtä kauan. Tai no esikoinen vuoden enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 2xäiti;29148036:
Minä pohdin! Ja minusta se on hieman hassua, mutta hyvä kun huomaan etten ole ainoa vähän hassu! :D
Minua harmittaa hirveästi että joudun lähtemään töihin kun kuopus on n.1,5v ja esikoinen 3v. Eli nuorempi on aika pieni vielä ja vanhempi taas hyvässä iässä hoidon aloitukseen.. Mut elämä on.. :(
Click to expand...

Tästäkin voi olla montaa mieltä. Se 1,5 v. voi sopeutua hoitoon hyvinkin nopeasti ja paremminkin kuin se 3 v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Tästäkin voi olla montaa mieltä. Se 1,5 v. voi sopeutua hoitoon hyvinkin nopeasti ja paremminkin kuin se 3 v.
Click to expand...

Niin, mutta minusta on pieni. Ja tasa-arvoisessa asemassahan nämä pikkuiset eivät ainakaan sitten ole.. Tämä lie olikin tämän aloituksen pointti?! :D Voihan se toki noin mennäkin että isommalla tulee ne ongelmat sopeutumisessa hoitoon eikä pienemmällä.
 
Meillä lapset meni hoitoon 3v ja 1v4kk ikäisinä. En ole kyllä koskaan edes ajatellut, että se tekisi lapsista jotenkin eri arvoisia... En myöskään usko, että lapset ovat myöhemmin katkeria siitä, että toinen sai kotihoitoa 3.v asti ja toinen "joutui" päiväkotiin jo 1v4kk iässä.. nyt kolmannen kerran äikkärillä ja esikko on jo koulussa. kakkonen nyt 5.v on päiväkodissa 3pv/vko, joten nyt meillä esikko välillä kiukuttelee, kun toinen saa olla kotona enemmän, kun hän...
 
Jotkuthan pitää jopa 2-3-vuotiasta isosisarusta hoidossa vauvan syntyessä, ja joiltain olen kuullut perusteluksi, että vauvalla on "oikeus" samaan huomioon kuin mitä esikoinen sai vauvana. Tuossa on sitä tasa-arvo-ajatusta, mutta minusta se on aina kuulostanut todella oudolta perustelulta. Kuten moni jo sanoi, lapset syntyvät perheen sisällä erilaisiin tilanteisiin.

Itse olen enemmän miettinyt tasa-arvon kannalta sitä, että esikoinen tulee pääsemään "isommille" matkoille vasta paljon vanhempana kuin 2 nuorempaa, ja mahdollisesti myös vähemmän kuin nuoremmat. Se tuntuu vähän kurjalta.
 
[QUOTE="Vieras";29147979]
kai siitä kotonaolosta otetaan kaikki hyöty irti kaikkienlasten kannalta silloin kun kotona ollaan, jos isommat on välillä olleet hoidossa niin sitä paremmilla mielin taas pidän niitä kotona jos jokatapaulsessa vauvan kanssa taas olen kotona.
Enkä aio yhtään potea huonoa omaatuntoa siitä että vauva ei saa jakamatonta huomiotani kun kotona on muitakin lapsia. kyllä sen kuopuksen etu on ne rakastavat isosisarukset.[/QUOTE]

Meidän uhmis isosisarus heittää tavaroita turhautuneena päin pikkusisarusta tai käy huutamassa saadakseen pienemmän hereille. Rajua on rakkaus. Tämä johtaa siihen, että isompaa ollaan alati komentamassa (ei mukavaa kenellekään) tai huomio suunnataan isommalle, jotta tämä mustasukkaisuus tasoittuisi. Joten kuopus saa kovin vähän hyvää huomiota keneltäkään verrattuna esikoisen saamaan vauva-aikahuomioon.

Isompi saa paljon huomiota, otetaan mukaan kodin askareisiin, saa auttaa pienemmän hoidossa jne. Vauva on esikoiselle tärkeä ja mielenkiintoinen, mutta silti se välillä iskee tämä turhautuminen pelkän pienemmän ja äidin seuraan.

Tasa-arvoisuus olisi hieno asia, mutta ei sitä käytännössä saa toteutumaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa