lukea tuota ketjua jossa on sikiöseuloissa todettu todella ikäviä sairauksia. Itseä ainakin alkoi pelottamaan ja ahdistamaan kun luin sitä. Tokihan se on hyvä että on vertaistukea en sitä tarkoita enkä muutenkaan pahalla ajattele ketjusta. Alkoi vaan pelottamaan että mitä jos minun lapsi ei olekaan terve.
Eikö teitä odottajat pelota..
- Viestiketjun aloittaja nannu
- Ensimmäinen viesti
No eihän semmoista ole sitten pakko lukea, jos kokee sen ahdistavana tai alkaa pelottamaan! 
Aina raskaaksi tullessa on se riski, että sikiöllä saattaa olla jotakin poikkeavaa, vaikka se onkin harvinaista. Se on vaan tiedostettava ja sen asian kanssa elettävä siihen asti, kunnes toisin todistetaan.. Turha kai sitä on itseään kiusata lukemalla semmoisia, kun voi sittenkin vasta murehtia, jos sellainen omalle kohdalle sattuu. :/
Aina raskaaksi tullessa on se riski, että sikiöllä saattaa olla jotakin poikkeavaa, vaikka se onkin harvinaista. Se on vaan tiedostettava ja sen asian kanssa elettävä siihen asti, kunnes toisin todistetaan.. Turha kai sitä on itseään kiusata lukemalla semmoisia, kun voi sittenkin vasta murehtia, jos sellainen omalle kohdalle sattuu. :/
Alkuperäinen kirjoittaja pieniananas:No eihän semmoista ole sitten pakko lukea, jos kokee sen ahdistavana tai alkaa pelottamaan!
Aina raskaaksi tullessa on se riski, että sikiöllä saattaa olla jotakin poikkeavaa, vaikka se onkin harvinaista. Se on vaan tiedostettava ja sen asian kanssa elettävä siihen asti, kunnes toisin todistetaan.. Turha kai sitä on itseään kiusata lukemalla semmoisia, kun voi sittenkin vasta murehtia, jos sellainen omalle kohdalle sattuu. :/
Peesaan tätä. Itse en odotusaikana viitsinyt tosiaan edes lukea tietynlaisilla otsikoilla varustettuja ketjuja, enkä esim. todellakaan lukenut noita synnytysketjuja. Niinhän se yleensä on, että tieto lisää tuskaa... :/ Tsemppiä odotukseen, ja koitahan olla ahdistumatta ihan hirveästi. Ihan kaikkea jos alkaa pelkäämään, niin eihän sitä silloin voi kotoaan edes poistua. :hug:
totuushan on se että jokainen odottaja pelkää että lapsi on sairas tms.
mutta en suosittele kyllä odottajalle kaikenmaailman "kauhutarinoiden" lukemista jos on herkkä.
ihan sama pätee synnytystarinoiden lukemiseen.parempi vaan olla ja nauttia raskaudesta
mutta en suosittele kyllä odottajalle kaikenmaailman "kauhutarinoiden" lukemista jos on herkkä.
ihan sama pätee synnytystarinoiden lukemiseen.parempi vaan olla ja nauttia raskaudesta
Tietenkin tuollaistakin tulee mietittyä raskauden aikana..Nyt enään tasan 2viikkoa laskettuunaikaan, enkä viitsi tressata itseäni näitä viimeisiä viikkoja tuollaisella.
Jos lapsi on sairas, niin se on vaan otettava vastaan mitä annetaan.Tietysti se on iskuvasten kasvoja aluksi, kun ultrat lupailleet tervettä lasta, mutta ei se maailmaa kaada.
Onnea kaikille odotukseen :heart:
Tkt + masukki rv38+0
Jos lapsi on sairas, niin se on vaan otettava vastaan mitä annetaan.Tietysti se on iskuvasten kasvoja aluksi, kun ultrat lupailleet tervettä lasta, mutta ei se maailmaa kaada.
Onnea kaikille odotukseen :heart:
Tkt + masukki rv38+0
Kyllä pelottaa!! Pelotti esikon odotusaikana ja myös tässä toisessa raskaudessa, mutta se ei kyllä johdu ko.ketjusta. Pelkään että vauvalla on joku niin vakava vamma, että toinen joutuu taistelemaan hengestään tai jopa kuolee :'( Mutta voin kertoa omasta kokemuksesta, että se pelko ei helpota synnytyksen jälkeenkään, vaikka tietenkään pelko ei enää elä hysterisenä jokahetkessä. Mutta esim. teini-ikä pelottaa, kun lehdistä saa joka päivä lukea mitä karmeampia juttuja :/ Se että lapsi syntyy terveenä ei todellakaan tarkoita, että hän saisi koko ikänsä elää terveenä..
Nämä taitaa olla näitä pelkoja, mitkä kuuluvat siihen iki-ihanaan äitiyteen niiden onnenhetkien rinnalla..
nelly ja "iitu" 17+5 ja isoveikka 1v1kk
Nämä taitaa olla näitä pelkoja, mitkä kuuluvat siihen iki-ihanaan äitiyteen niiden onnenhetkien rinnalla..
nelly ja "iitu" 17+5 ja isoveikka 1v1kk
Aina on jotain mitä saa pelätä jos sille linjalla lähtee!
Kannattais mielummin suhtautua positiivisesti mutta tietysti realistisesti ja nauttia siitä mahdollisuudesta mikä itselle on raskautumisen myötä annettu.
Varmasti jokaisella odottajalla käy mielessä pahimmat kauhukuvat mutta jos varsinkin olet kovin herkkä niin turha ehkä etsiä sitä 'pahaa' tietoa ja vielä entisestään lietsoa pelkoa..
Koko elämä on yhtä keinottelua sairauksien ja terveyden rajamailla joten turha hukata aikaa siihen murehtimiseen vaan elää täysillä ja sitten sopeutua tilanteeseen jos jotain ikävää tulee vastaan!
Tini+Pingu rv 11+1
Kannattais mielummin suhtautua positiivisesti mutta tietysti realistisesti ja nauttia siitä mahdollisuudesta mikä itselle on raskautumisen myötä annettu.
Varmasti jokaisella odottajalla käy mielessä pahimmat kauhukuvat mutta jos varsinkin olet kovin herkkä niin turha ehkä etsiä sitä 'pahaa' tietoa ja vielä entisestään lietsoa pelkoa..
Koko elämä on yhtä keinottelua sairauksien ja terveyden rajamailla joten turha hukata aikaa siihen murehtimiseen vaan elää täysillä ja sitten sopeutua tilanteeseen jos jotain ikävää tulee vastaan!
Tini+Pingu rv 11+1
Mä oon pelännyt tässä toisessa raskaudessa vaikka mitä..Ensimmäisen kohdalla en osannut pelätä mitään ja aika menikin hujahtamalla. Tämä raskaus tuntuu etenevän kauhean hitaasti, joka päivä odotan että vauva antaa itsestään merkkejä että on elossa, vammaisuutta en pelkää minusta jokainen lapsi on arvokas sellaisena kun hän on ja varmasti rakastaisin vammaista lasta yhtä paljon kuin tervettäkin. Mutta lapsen kuoleminen, esim. napanuoraan kuristumminen yms pelottaa tosi paljon.
poika04 tuollaisia minäkin kyllä olen pelännyt..
varsinkin keskenmenoa tässä toisessa yrityksessä saada esikkoa maailmaan!
Itse lähinnä tarkoitin sitä että kaiken maailman kauhu juttuja on turha lueskella kun niitä pelkoja varmasti omasta takaakin löytyy ihan tarpeeksi!
varsinkin keskenmenoa tässä toisessa yrityksessä saada esikkoa maailmaan!
Itse lähinnä tarkoitin sitä että kaiken maailman kauhu juttuja on turha lueskella kun niitä pelkoja varmasti omasta takaakin löytyy ihan tarpeeksi!
silloin se on pelastus -vetaistukea parhaimmillaan ja lohduttavia sanoja kun on ihan rikki. todella ikäviä on monelle tapahtunut -mutta älä turhaan pelkää kyllä sulla varmasti kaikki mukavasti siellä mahassa.
Ainahan joku asia jossain kohtaa pelottaa.
Itsellä kävi onnellisesti ja pikkunen tyttö masussa voi hyvin!
m ja maha-asukas 25 :heart:
Ainahan joku asia jossain kohtaa pelottaa.
Itsellä kävi onnellisesti ja pikkunen tyttö masussa voi hyvin!
m ja maha-asukas 25 :heart:
kaiken kaikkiaan uskon siihen että jokaista tulevaa äitiä pelottaa jokin asia raskaudessa..Mutta sekin on aika pelottavaa miten moni kohtukuoleman kokenut kirjoittaa et musta tuntui heti alusta että kaikki ei ole hyvin vaikka kohtukuoleman syy jää tosi usein arvoitukseksi ja eihän esim. napanuoraan kuristumista voi tietää.
Josku mietityttää et onko omillakin peloilla sit oikeesti jokin syy et tietää alitajunnassa ettei tätä pientä syliin saa. Mulla itselläni pelot on välillä pelottavan kovat ja mulla ei ole sellaista ystävää jolle asiasta voisi edes puhua eikä mies halua puhua joten joskus pelko tuntuu vievän voiton ja neuvolassa en osaa ottaa asiaa puheeksi kun jotenkin vierasta vieraaalle puhumista. Mutta hartaasti toivon ettei pelot käy toteen ja toukokuussa meillä tuhisee pienen pieni tyttö tai poika. Mutta on hyvä että meille odottaville on palstoja jossa purkaa tunteita jos ei ole muita jolle puhua..Olo vähän helpottuu kun sen oman mielipahan saa vaikka edes kirjoittaa jollekkin toiselle ihmiselle tai ihmisille. Kiitos vaan jos jaksoitte loppuun lukea tämän =)
Josku mietityttää et onko omillakin peloilla sit oikeesti jokin syy et tietää alitajunnassa ettei tätä pientä syliin saa. Mulla itselläni pelot on välillä pelottavan kovat ja mulla ei ole sellaista ystävää jolle asiasta voisi edes puhua eikä mies halua puhua joten joskus pelko tuntuu vievän voiton ja neuvolassa en osaa ottaa asiaa puheeksi kun jotenkin vierasta vieraaalle puhumista. Mutta hartaasti toivon ettei pelot käy toteen ja toukokuussa meillä tuhisee pienen pieni tyttö tai poika. Mutta on hyvä että meille odottaville on palstoja jossa purkaa tunteita jos ei ole muita jolle puhua..Olo vähän helpottuu kun sen oman mielipahan saa vaikka edes kirjoittaa jollekkin toiselle ihmiselle tai ihmisille. Kiitos vaan jos jaksoitte loppuun lukea tämän =)
Poika 04: Nää palstat on tosiaan loistavia ja virtuaali ystävät korvaamattomia. Aina saa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen -mikä usein helpottaa vaikka se ei olisikaan tietoa vaan ihmisten kokemaa. Meille tulossa myös toukokuussa pikkuinen. Mä pelkäsin ihan hirveesti, et tällä ei olis kaikki kunnossa ja joutuisin tekemään jotain päätöksiä tän pikku elämän suhteen(jäin kiinni seulassa)-kun uskon kuitenkin siihen et luontoäiti hoitaa ja ottaa omansa pois. Totta mitä sanoit et niitä pelkoja voi olla muiden vaikea ymmärtää, jos eivät koe niitä. Kohtukuolema on kamalaa samoin kätkytkuolema yms. mutta niihin me ei pystytä itse vaikuttamaan vaikka tehtäis mitä. Mutta toki niitä kaikkia voi pelätä, mutta ei liikaa koska asiaan ei voi vaikuttaa itse. Synnytystäkään ei tarvii pelätä esikoistaodottaessa kun ei tietä millasta se on, nyt kun toista odotan -hiipii se pelko varmaan jossain kohtaa viimeistään kun menee sinne. Ei niinkään pelkää itsensä puolesta tai sitä kipuakaan vaan miettii selkeemmin sitä pientä kun tietää miten sen synnytyksen pitäs edetä. Mikään ei siis ole ihanampaa kun kuulla se ensimmäinen parkaisu, silloin tuntuu taatusti helpottavalta. :heart:
Kyllä pelottaa. Nyt huomaan, kuinka onnellinen olen ollut odottaessani kolmea ensimmäistä lasta. Silloin ei ollut nettiä ja vauvalehtien palstoja. Ei ollut oikeestaan mitään tietoa siitä, että kaikki ei välttämättä sujukkaan hyvin.
Tässäkin asiassa tieto lisää tuskaa. Kun lukee toisten kokemuksia, sitä alkaa pelätä kaikkea mahdollista omalle kohdalle. Edellisessä raskaudessa meitä kohtasi kohtukuolema rv 40+1. Syynä oli vauvan kuristuminen napanuoraan. Vaikka kävin useissa ultrissa, vauva todettu kaikinpuolin normaaliksi, ei sekään auttanut. Meillä oli vain huono onni, että napanuoralla oli niin paljon pituutta, että vauva siihen sotkeutui.
Nyt tässä uudessa raskaudessa ei voi muuta kuin elää päivän kerrallaan. Lääkärin mukaan vain vetää syvään henkeä, kun oikein alkaa ahdistaa. Tämä on vain elettävä läpi, jos sitä vauvan tuoksua haluaa vielä haistella, ja toivoa, että yhtä huono tuuri ei osu meidän kohdalle uudestaan.
Tässäkin asiassa tieto lisää tuskaa. Kun lukee toisten kokemuksia, sitä alkaa pelätä kaikkea mahdollista omalle kohdalle. Edellisessä raskaudessa meitä kohtasi kohtukuolema rv 40+1. Syynä oli vauvan kuristuminen napanuoraan. Vaikka kävin useissa ultrissa, vauva todettu kaikinpuolin normaaliksi, ei sekään auttanut. Meillä oli vain huono onni, että napanuoralla oli niin paljon pituutta, että vauva siihen sotkeutui.
Nyt tässä uudessa raskaudessa ei voi muuta kuin elää päivän kerrallaan. Lääkärin mukaan vain vetää syvään henkeä, kun oikein alkaa ahdistaa. Tämä on vain elettävä läpi, jos sitä vauvan tuoksua haluaa vielä haistella, ja toivoa, että yhtä huono tuuri ei osu meidän kohdalle uudestaan.
Scala: :hug: olen kauhean pahoillani menetyksesi johdosta. Oman lapsen menettäminen on aina mailman kauhein asia.
Merika: Onnea sinulle toukonyytin odottamisesta ja onnellisia vauvan odotus hetkiä ilman stressiä ja pelkoja. olet varmasti jo osasi peloista kokenut kun jäitte seulassa kiinni mutta onneksi ppikkuinen on kuitenkin terve. Nyt odotellaan vaan sitä ihmeellistä ensi parkausta sitten toukokuussa.
Merika: Onnea sinulle toukonyytin odottamisesta ja onnellisia vauvan odotus hetkiä ilman stressiä ja pelkoja. olet varmasti jo osasi peloista kokenut kun jäitte seulassa kiinni mutta onneksi ppikkuinen on kuitenkin terve. Nyt odotellaan vaan sitä ihmeellistä ensi parkausta sitten toukokuussa.