Eikö minusta sitten ole välitetty?

[Hämmästynyt]

Ihmettelen, kun täällä kysellään tyyliin saako 11v. käydä yksin kaupassa jne. jne.
Minä olen ihan pienestä asti ulkona leikkinyt kavereiden kanssa ei meitä kukaan koskaan vahtinut, tulihan siinä haavereita ja murtumia, mutta nehän kuuluvat elämään. Olen myös ekasta luokasta lähtien kävellyt/pyöräillyt 3km koulumatkan yksin ja ollut kesät ilman valvontaa. Ei kenenkään vanhemmat seisseet pihalla katsomassa lasten leikkejä tai yli päätään, että olemmeko kodin lähettyvillä (emme olleet, mutta mitä se haittasi).
Olen aina ollut omatoiminen. Esim. 10v. lähtien varannut omat lääkäriajatkin (olisi äiti ne tehnyt, mutta kun osasin itse). Eli onko minut kasvatettu väärin, kun on luotettu, että kyllä pärjään? Vai eikö lapsen kuulu pärjätä itsekseen?
Ajattelin omani kyllä kasvattaa hyvin omatoimiseksi.

 

[wut]

Ajat ovat erit. Nykyään pelätään kaikenlaisia ihmisiä, jos he vilkaisevatkin lapsiin päin. Naapurit/kyylärit tekevät perättömiä LS-ilmoituksia, jos lapsi on pihalla ilman valvontaa jne.

 

["vieras"]

Sinä varmaan itse tiedät parhaiten onko sinusta välitetty. Minusta tuntuu, että nykyään lapsista huolehtiminen on mennyt joillakin jo vähän yli (ja joillakin se on silti yhä puutteellista). Ihan samoja vaaroja on ollut ennenkin, mutta niistä ei ehkä uutisoitu ja puhuttu yhtä paljon. Huolehtiminen on hyvä tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos lapset eivät saa vastuuta ja opi toimimaan yksin, he eivät kasva aikuisiksi. Ei aikuiseksi muututa yhdessä yössä 18-vuotiaana, vaan siihen kasvetaan hitaasti.