eikö mies oikeasti enää välitä minusta vai onko se vaan maailman isoin m****u?

[raivostunut,kin]

on aina ollut tosi huono puhumaan mistään,mutta joskus sentään osasi viestissä tunteensa ilmaista.yhdessä oltu 5 vuotta, 1 lapsi.

sain keskenmenon,jouduin kohduntyhjennykseen eilen. mies ei kysynyt vointia,ei puhunut mitään.koitin kysyä mitä hän ajattelee ja kerroin millainen olo itsellä. suuttui vain kun luuli että lapsemme hoitaja tiesi mitä on tapahtunut kun lapsi vietiin hoitoon siksi päiväksi.
suuttui tosiaan autossa kun luuli hoitajan tietävän, aloin itkemään kun muutenkin oli paha olo.mies ei noteerannut minua koko iltana.

lähetin aamulla viestin että minulla on paha olo, ja että eikö hän välitä ja että olisi voinut asian paremminkin hoitaa. vastaus oli vain "olis voinut"

ei sen jälkeen enää vastannut kun kysyin haluaako olla kanssani ja jos ei halua niin sanoisi sitten edes. Sanoin sen jälkeen että haluan erota, en jaksa tällaista enää kun hän selvästikkään ei enää minusta piittaa.

mies ei jatkossakaan suostu asioista puhumaan vaikka yrittäisin, onko siis parempi antaa tuollaisen ihmisen olla?

 

[:(]

no huh huh Miehes on tollo, onko sillä empatia kykyä? Kuulostaa oudolta...
Kannattais puhua miehes kans tosissaan, sillä kyllä mies joka vaimoaan rakastaa jne, todellakin puhuis ja kyselis sulta nyt miltä tuntuu ja lohduttais...

 

["Tiina"]

on aina ollut tosi huono puhumaan mistään,mutta joskus sentään osasi viestissä tunteensa ilmaista.yhdessä oltu 5 vuotta, 1 lapsi.

sain keskenmenon,jouduin kohduntyhjennykseen eilen. mies ei kysynyt vointia,ei puhunut mitään.koitin kysyä mitä hän ajattelee ja kerroin millainen olo itsellä. suuttui vain kun luuli että lapsemme hoitaja tiesi mitä on tapahtunut kun lapsi vietiin hoitoon siksi päiväksi.
suuttui tosiaan autossa kun luuli hoitajan tietävän, aloin itkemään kun muutenkin oli paha olo.mies ei noteerannut minua koko iltana.

lähetin aamulla viestin että minulla on paha olo, ja että eikö hän välitä ja että olisi voinut asian paremminkin hoitaa. vastaus oli vain "olis voinut"

ei sen jälkeen enää vastannut kun kysyin haluaako olla kanssani ja jos ei halua niin sanoisi sitten edes. Sanoin sen jälkeen että haluan erota, en jaksa tällaista enää kun hän selvästikkään ei enää minusta piittaa.

mies ei jatkossakaan suostu asioista puhumaan vaikka yrittäisin, onko siis parempi antaa tuollaisen ihmisen olla?

No, tuli vain ekana mieleen, että oletko ajatellut, että miehesikin voi surra menetettyä lasta. Ja häntä voi jonkun verran ahdistaa, ku puret omaa suruasi ottamatta huomioon hänen suruaan ja tapaansa käsitellä tällaisia asioita. Ja vielä lätkäset erokortin pöytään...ajattelehan vähän sinäkin, äläkä vaadi vain mieheltäsi moista.

Mutta jos miehesti on tunteeton pässi, oikeasti, niin olet valinnut lapsillesi huonon isän. Onko näin?

Voimia sinulle kovasti! Samoin miehellesi. Anna miehellesi etäisyyttä ja puhukaa asiasta molempien ehdoilla eli sitten ku molemmat ovat valmiita siihen.

 

["Vaimo"]

Jos lapsi oli toivottu, on miehelläsi varmasti yhtä suuri mielipaha asiasta kuin sinulla. Sen sijaan että lohduttaisit miestäsi uhkailet häntä erolla ja käyttäydyt kuin kiukkuinen lapsi? Varsinkin tällaisissa kriisitilanteissa pitää muistaa että ihmiset reagoivat hyvinkin eri tavalla. Meillä tilanne on aina sama kuin sinulla ja miehelläsi paitsi että minä olen se joka menee kuoreensa ja on hiljaa. Ja siitäkös se mies innostuu.. Laske sataan, viekää lapsi hoitoon ja lähtekää ulos illalliselle ihan kaksin. Anna miehellesi aikaa ja aikaasi, tarvitseehan hänkin tukea ja rakkautta?

 

[raivostunut,kin]

no huh huh Miehes on tollo, onko sillä empatia kykyä? Kuulostaa oudolta...
Kannattais puhua miehes kans tosissaan, sillä kyllä mies joka vaimoaan rakastaa jne, todellakin puhuis ja kyselis sulta nyt miltä tuntuu ja lohduttais...

olen koittanut puhua mutta jos ihminen ei halua niin ei sitä pakottaakkaan voi. ei ole aikoihin suostunut puhumaan kanssani kunnolla.

minua loukattu ja odotan että toinen edes jotenkin näyttäisi että välittäisi,muttei näytä.ilmoitin että muutamme pois kun joulut ja muut menee,ei vastausta. olen sanonut noin monta kertaa aiemminkin,ei ole noteerannut ja minulla ei ole ollut rahkeita lähteä, kun olen opiskelija, rahaton, ja on tuo lapsikin,kaiken järjestäminen tuntuu niin vaikealta. hän taitaa pitää minua itsestäänselvyytenä, mutta miksi ei itse sitten jätä minua jos tunteita ei ole?

 

[Aet]

Kuullostaa melkein samanlaiselta kuin meillä oli muutama vuosi sitten vk:lla 22 huomatun sikiön kuoleman jälkeen. Mies kyllä huomioi minua jotenkin, mutta omista tuntemuksistaan ei osannut puhua. Ei kyllä puhu juuri muutenkaan, rakkauden tunnustuksistakin on sanonu, että ilmottaa sitte ko ei enää rakasta, joten siihen saakka voin tuntea itseni rakastetuksi.

Ajan kuluessa puhuttiin asiasta ja hän sanoi, että oma suru ja se ettei tiennyt miten minua lohduttaa lamautti jollain lailla ja tuntui välillä kylmältä.

Muista oman surusi keskellä, että mieskin suree. Minultakin se aluksi unohtui, joka täytyy häpeäkseni myöntää.

 

[Sapfo]

Kuten tuohon toiseen ketjun kirjoitin, ihme miehiä teillä joillain!

 

[Ärrimiau]

Miestä hävettää. Hän ei halua että muut käsittelevät asiaa hänen selkänsä takana, varsinkin kun hän itse ei vielä ole selvillä menetyksen tunteistaan. Miehet märehtii tuollaisia juttuja aikansa ja vetäytyvät joksikin aikaa kuoreensa.

 

[mieti ny vähän]

Miksi juuri sinua pitäisi huomioida? Miksi et itse huomioi miehen tunteita vaan tykität omia tunteitasi miehelle kysymättä miltä hänestä tuntuu.

 

[raivostunut,kin]

en edes tiedä halusiko mies lasta.jätimme yhteisymmärryksessä ehkäisyn pois,mutta kun tulin raskaaksi ei hän ole asiasta halunnut juuri puhua.kysyin eilen miltä hänestä tuntuu,ei sanonut mitään. kysyin että eikö tunnu missään, ilmeili vain jotain. innoissaan touhusi lapsen kanssa koko illan ja puheli kavereidensa kanssa, ei todellakaan näyttänyt surevalta iihmiseltä. sairaalaan tuli mukaan vain koska sanoin etten saa ketään muuta mukaan.

minusta tuo ei ainakaan vaikuta ihmiseltä joka välittäisi. ei halunnut edes kertoa raskaudesta kenellekkään, sanoi että kai ne sen sitten näkee kun syntyy.

 

[mamii]

olla että miehes on surullinen ja purkaa sen tuollaa.MUTTA,hän tekee erittäin väärin sua kohtaan.vaikka on paha olla,niin sua ei sais kohdella noin koska säkin olet surullinen ja teidän pitäis yhdessä pystyä suremaan menetystänne.

 

[raivostunut,kin]

siis olen yrittänyt kysyä miltä hänestä tuntuu,meillä oli aikaa kuitenkin 2 päivää ennen tuota tyhjennystä kun keskenmeno todettiin. ei puhu, virnuilee ja hymyilee vain. jotenkin olemuksesta sai sen olon ettei tämä häntä niin hetkauttanut, mutta jos se minua hetkautti niin eikö toista vois sen verran edes huomioida ettei ala turhaan syyttelemään että miksi olen jollekkin mennyt kertomaan että edes olin raskaana.

 

["Just"]

Mun mies on samanlainen, käyttäytyi keskenmenon yhteydessä juuri noin. Jälkeepäin selitti olleensa paniikissa ja ahdistunut ja huolissaan mun tunteista. Pistää pään piloon pensaaseen kun tulee suruja. Silti rakastaa mua vaikka käyttätyy kuin tunnevammainen, on vaan jotenkin niin arka, huono äitisuhde myös joten se tunne-elämä on jäänyt vähän (aika paljon) kehittymättömäksi. Joo en usko että sullakaan syytä huoleen, miehet on tolloja... Varmaan korvaa käytöksensä myöhemmin..?

 

[Blue]

en edes tiedä halusiko mies lasta.jätimme yhteisymmärryksessä ehkäisyn pois,mutta kun tulin raskaaksi ei hän ole asiasta halunnut juuri puhua.kysyin eilen miltä hänestä tuntuu,ei sanonut mitään. kysyin että eikö tunnu missään, ilmeili vain jotain. innoissaan touhusi lapsen kanssa koko illan ja puheli kavereidensa kanssa, ei todellakaan näyttänyt surevalta iihmiseltä. sairaalaan tuli mukaan vain koska sanoin etten saa ketään muuta mukaan.

minusta tuo ei ainakaan vaikuta ihmiseltä joka välittäisi. ei halunnut edes kertoa raskaudesta kenellekkään, sanoi että kai ne sen sitten näkee kun syntyy.

Vaikka ei näyttänyt surevalta niin se ei tarkoita etteikö sure. Miehet käyttäytyvät hyvin usein kriisitilanteessa noin. Eivät osaa käsitella suruaan, eivätkä osaa heti lohdutaakaan vaan sulkeutuvat totaalisesti. Anna hänelle aikaa. Älä ympäröi häntä kokonaan omilla tunteillasi, vaan anna hänen jäsentää omat ajatuksensa ensin. Älä vaadi liikaa ymmärrystä ja lohdutusta ihmiseltä joka suree itsekin.

Ja lakkaa höpöttämästä ja provosoimasta miestä reagoimaan niillä eropuheilla. Säkin höpötät niitä vain koska haluat että mies reagoi jotenkin johonkin. Mutta hän on lamautunut, ei pysty käsittelemään niitä sun erohöpötyksiäkään. Toi on naurettavaa heti vetää erokortti pöytään kun toinen ei reagoi niikuin sinä haluaisit!

Kaikki eivät pysty toimimaan kriisitilanteissa juuri sillä kaavalla millä muiden mukaan pitäisi.

 

[Peppari]

Älä uhkaile erolla, jos haluat erota, sitten eroa. Jos olet onneton miehen kanssa niin silloin on parempi erota. Onko elämä siinä mallissa että pärjäät kahdestaan lapsen kanssa? Tai ainahan sitä pärjää jos haluaa pärjätä, eikä ole muuta vaihtoehtoa.

 

[raivostunut,kin]

jos mies kauankin jatkaa tuollaista käytöstään niin otan sen kyllä merkkinä ettei häntä kiinnosta.vaikka kuinka ei osaisi kasvoikkain puhua niin varmasti pystyy viestiin vastaamaan. ihmisellä pitää sen verran empatiakykyä olla että edes halaisi tai katsoisi päin, ei tarvitsisi edes sanoa mitään, saisi edes sen tunteen että toinen välittää.

 

["vieras"]

välttämättä miehesi ei sure keskenmenoa. Ei sitä ole pakko surra, ei se kaikille naisillekaan ole ylipääsemättömän raskasta. Mies ei ole kokenut asiaa kehossaan, anna hänen olla sitä, mitä hän on.

 

[raivostunut,kin]

Älä uhkaile erolla, jos haluat erota, sitten eroa. Jos olet onneton miehen kanssa niin silloin on parempi erota. Onko elämä siinä mallissa että pärjäät kahdestaan lapsen kanssa? Tai ainahan sitä pärjää jos haluaa pärjätä, eikä ole muuta vaihtoehtoa.

kyllä minä lapsen kanssa pärjään,mies ei muutenkaan hoida häntä kuin silloin kun sanon että nyt menen sitten vaikka jumppaan jne. jos olen kotona niin ei auta lasta wc:ssä,syömisessä,nukkumaan menossa,vaatteiden pukemisessa, odottaa vain vieressä että minä teen. tästä on tapeltu muttei se siitäkään auta,ei tee niin ei tee.ja rakastan lastani yli kaiken niin mielellänihän minä häntä sitten hoidankin. tietenkin harmittaa koska lapsi rakastaa valtavasti myös isäänsä, että jos ero tulee niin mitäs sitten kun ikävöi kovasti.mies aikoinaan sanoi että hän ei sitten ota kuin joskus ja jouluna lasta jos eroamme.

rahatilanne on vaan niin kurja kun ei saa kuin opintotukea, tietenkin sitten saisi asumislisää sun muuta, mutta alku siinä aina on hankalaa ja rahaa tarvittaisiin. odottelen nyt joulun yli ja katson mikä tilanne on.minun ei ole pakko noin tunteettoman ja kylmän ihmisen kanssa olla, maailmassa on kuitenkin muitakin, hänellekkin.

 

[raivostunut,kin]

[QUOTE="vieras";22681542]välttämättä miehesi ei sure keskenmenoa. Ei sitä ole pakko surra, ei se kaikille naisillekaan ole ylipääsemättömän raskasta. Mies ei ole kokenut asiaa kehossaan, anna hänen olla sitä, mitä hän on.[/QUOTE]

en minäkään paljoa surrut koska tämä oli odotettavissa kun sydänääniä ei neuvolasa kuulunut, haluaisin kuitenkin puhua asiasta,mutten ainakaan mieheni kanssa voi.tietenkin mietin asiaa mutten itkenyt sen vuoksi, itkin vain koska mieheni oli niin kylmä minua kohtaan. ei hänen ole pakko surra, jokainen tavallaan, mutta kyllä siltin voi toisen huomioida.

 

[Blue]

kyllä minä lapsen kanssa pärjään,mies ei muutenkaan hoida häntä kuin silloin kun sanon että nyt menen sitten vaikka jumppaan jne. jos olen kotona niin ei auta lasta wc:ssä,syömisessä,nukkumaan menossa,vaatteiden pukemisessa, odottaa vain vieressä että minä teen. tästä on tapeltu muttei se siitäkään auta,ei tee niin ei tee.ja rakastan lastani yli kaiken niin mielellänihän minä häntä sitten hoidankin. tietenkin harmittaa koska lapsi rakastaa valtavasti myös isäänsä, että jos ero tulee niin mitäs sitten kun ikävöi kovasti.mies aikoinaan sanoi että hän ei sitten ota kuin joskus ja jouluna lasta jos eroamme. rahatilanne on vaan niin kurja kun ei saa kuin opintotukea, tietenkin sitten saisi asumislisää sun muuta, mutta alku siinä aina on hankalaa ja rahaa tarvittaisiin. odottelen nyt joulun yli ja katson mikä tilanne on.minun ei ole pakko noin tunteettoman ja kylmän ihmisen kanssa olla, maailmassa on kuitenkin muitakin, hänellekkin.

Onko se sitten koskaan susta välittänytkään jos kerran jatkuvasti sulle tommosia heittelee?

 

[raivostunut,kin]

Onko se sitten koskaan susta välittänytkään jos kerran jatkuvasti sulle tommosia heittelee?

kaiketi joskus.erottiin 1,5 vuotta sitten,muutettin lapsen kanssa pois. katui tekojaan ja oli meidän kanssa tosi paljon jne. huomioi minut tosi hyvin. puoli vuotta oltiin erossa ja muutimme lapsen kanssa sitten takaisin koska mies suunnilleen asui luonamme emmekä nähneet enää järkeä pitää kahta taloutta. no aika pian takaisinmuuton jälkeen miehen käytös muuttui samanlaiseksi kuin ennenkin, ryypiskeli koska huvitti ja paineli missä huvitti.kuitenkin aika ajoin näytti välittämisensä,jätti aamulla kirjeen pöydälle jne.

nyt on aika pitkään ollut vaihe ettei mies näytä että olen hänelle millään tavalla rakas,lapselle kylläkin,onneksi.

 

[.....]

kaiketi joskus.erottiin 1,5 vuotta sitten,muutettin lapsen kanssa pois. katui tekojaan ja oli meidän kanssa tosi paljon jne. huomioi minut tosi hyvin. puoli vuotta oltiin erossa ja muutimme lapsen kanssa sitten takaisin koska mies suunnilleen asui luonamme emmekä nähneet enää järkeä pitää kahta taloutta. no aika pian takaisinmuuton jälkeen miehen käytös muuttui samanlaiseksi kuin ennenkin, ryypiskeli koska huvitti ja paineli missä huvitti.kuitenkin aika ajoin näytti välittämisensä,jätti aamulla kirjeen pöydälle jne.

nyt on aika pitkään ollut vaihe ettei mies näytä että olen hänelle millään tavalla rakas,lapselle kylläkin,onneksi.

ja sitten vielä piti toista lasta siihen suunitella :O

Ja muutenkin kuulostaa mun exältä... sillä erotuksella etten ottanut sitä takaisin. jos mä vielä joskus miehen otan riesakseni, niin katson osaako hän puhua, juoko jhän ja millaiset vanhemmat on (exällä siis juopot vanhemmat ja muutenkin on kuin kopio isästään)

 

[--]

kaikenlaisia ukkoja sitä tähän maailmaan mahtuukin...