No tuo muakin välillä mietityttää ja jopa pelottaakin. Vaan eipä sitäkään auta etukäteen hirveästi hikoilla, tosin ainakin itse olen ottanut nuo(kin) ajat huomioon asuinalue- ja kouluvalinnoilla.
No tuo muakin välillä mietityttää ja jopa pelottaakin. Vaan eipä sitäkään auta etukäteen hirveästi hikoilla, tosin ainakin itse olen ottanut nuo(kin) ajat huomioon asuinalue- ja kouluvalinnoilla.
Viisi.
Pitää nyt tuohon vielä lisätä, etten nyt ihan hälläväliä-asenteellakaan vanhemmuuteen suhtaudu, mutta sen suuruus ei erityisemmin mietitytä tai pelottanut ennen lasten hankintaa.
Eikä pelottomuus ja asiaan luonnollisesti suhtautuminen tarkoita, etteikö suunnittelisi asioita.
E
ei pelottanut
Vieras
Sain ensimmäisen lapsen melko nuorena (20v). Tulin huolimattoman ehkäisyn vuoksi raskaaksi. Ei pelottanut tai kaduttanut, ajattelin heti lapsen olevan osa elämääni. Toisen halusin heti perään, eli kaksikollani on ikäeroa 1v2kk. Nyt kun 30 on jo mittarissa ja mies hinkuu kolmatta, niin kyllä pelottaa, ahdistaa ja kaikkea mahdollista. En taida enää haluta kolmatta.
Vaikka tämä olikin tarkoitettu Ciervolle, niin täytyy sanoa, että vaikkei joku "haluamalla halunnut lapsia", niin se ei tarkoita että he olisivat vahinkolapsia tai heitä ei olisi rakastettu. Tuttavani kertoi, ettei hänellä ollut vauvakuumetta missään vaiheessa. Mutta hänestä lapsienteko oli luonnollinen osa elämää, eikä hän ollut ajatusta vastaan. Sittemmin he saivat monta lasta ja hän on heistä kaikista kiitollinen. Ovat nyt kaikki aikuisia.