Eikö kukaan muka kärsi vauvakuumeilusta aloittamatta yritystä? (Suosittele blogia!)

["Bobbie"]

Koetin löytää vauvakuume-blogia, jossa kirjotettaisiin vauvakuumeesta tilanteessa jossa yritys ei oman elämäntilanteen (opiskelu, työttömyys tms) vuoksi ole vielä mahdollista, ehkä muutamaan vuoteenkaan (ja kyse olisi nimenomaan esikoisen kuumeilusta). Kaipailisin tällaista vertaistuen vuoksi. Sen sijaan löysin vain yrittäjien blogeja, jotka olivat ehkä alkaneet tuollaisina odotuksen odotuksen odotus -blogeina, mutta pianpa niissä jo yritettiinkin ja ehkä jopa odotettiin. Täytyykö tässä alkaa kirjoittamaan tuollaista itse? Sitten kun vauva saa meille tulla, olenkin kuumeillut jo 6 vuotta joista 2 vielä edessä, eli muutaman vuoden tuota ehtisi kirjoittaa.. Mielummin kyllä lukisin muiden blogeja, itsellä kun on blogi jo toisesta aiheesta.

 

["vieras"]

Tätä blogia luen ja siellä kuumeillaan, mutta ei vielä yritetä Vauvakuumeilua ilmassa

 

["Bobbie"]

[QUOTE="vieras";24204306]Tätä blogia luen ja siellä kuumeillaan, mutta ei vielä yritetä Vauvakuumeilua ilmassa[/QUOTE]

Kiitos linkistä Vilkaisin tuon jo aiemmin, mutta tässäkin odotetaan vain että mies myöntyy ja sitten menoksi.

Etsin tavallaan sellaista, jossa "ei vielä" lähtee naisen omasta päästä.

Aika hassua, luulisi näitä olevan pilvin pimein. Vai antavatko kaikki todella periksi?

 

["liinu"]

Piti vain tulla vinkkaamaan, ettei kannata kärsiä vauvakuumeisena liian pitkään jos siihen ei todella ole jokin ERITTÄIN hyvä syy. Itse kuumeilin ja ehdottelin miehelleni (en kuitenkaan halunnut painostaa) noin 4 vuotta ennen yrityksen aloittamista. Nyt kun tuloksetonta yrittämistä on takana 1,5 vuotta niin kyllä harmittaa kun en enempää hoputtanut miestä. Mies kuitenkin sanoi haluavansa lapsia kanssani mutta ei siis aijemmin kokenut olevansa valmis. No ei meillä ikää löydy "vasta" kuin 30 vuotta, mutta silti harmittaa (ja miestä ilmeisesti vielä enemmän) kun en olekkaan tullut raskaaksi.

 

["Bobbie"]

[QUOTE="liinu";24204425]Piti vain tulla vinkkaamaan, ettei kannata kärsiä vauvakuumeisena liian pitkään jos siihen ei todella ole jokin ERITTÄIN hyvä syy. Itse kuumeilin ja ehdottelin miehelleni (en kuitenkaan halunnut painostaa) noin 4 vuotta ennen yrityksen aloittamista. Nyt kun tuloksetonta yrittämistä on takana 1,5 vuotta niin kyllä harmittaa kun en enempää hoputtanut miestä. Mies kuitenkin sanoi haluavansa lapsia kanssani mutta ei siis aijemmin kokenut olevansa valmis. No ei meillä ikää löydy "vasta" kuin 30 vuotta, mutta silti harmittaa (ja miestä ilmeisesti vielä enemmän) kun en olekkaan tullut raskaaksi.[/QUOTE]

Tiedän. Mutta jos nyt alotettaisiin, valmistuisin yliopistosta juuri pari kk ennen laskettua aikaa (riippuen tärpeistä jne). Olisin siis hakemassa ensimmäistä oman alan työpaikkaa parin, kolmen vuoden päästä vanhentuneilla papereilla ja ilman päivääkään työkokemusta..

En tiedä onko tuo riittävän painava syy olla yrittämättä lasta. Se on ainoa syy ainakin, kaikki muu on kunnossa. Vaikka tätä ketjua http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...aikkei-ole-koulutusta/sivu3.html#post24204339 lukiessa saa kyllä sellaisen mielikuvan että NYT lapsen hankkiminen olisi typerintä mitä tehdä voi.

Yritän kuunnella järkeäni enkä sydäntäni, mutta olisi kiva koettaa purkaa tätä lukemalla vaikkapa toisen samanlaisen blogia.