I
ihmeissään asiasta1234
Vieras
Minulla on Aspergerin syndrooma ja sen lisäksi monia fyysisiä vaivoja ja tämmöinen erikoinen ongelma alkoi tulla sitä myöten kun rupesin fyysisestikin sairastumaan:
Olen ihmetellyt sitä, kun on paljon ihmisiä, jotka eivät jostakin syystä hyväksy ajatusta minusta hoitamassa vauvaa, eivät sillä tarkoita edes omaa vauvaansa vaan KAIKKIA vauvoja ylipäätään, olipa omia tai heille täysin ventovieraitakin. Olen kysynyt omalta terapeutilta, neuropsykiatriselta valmentajalta ja myös lähihoitajakoulutuksen saaneelta äidiltäni ja lastenhoitajana työskennelleeltä mummoltakin joskus, että olenko kykenevä hoitamaan vauvoja heidän mielestään, niin kyllä kuulemma olen ja jos suvussa on ollut vauvoja, olen saanut niitä hoitaa eikä kukaan ole ikinä pelännyt niitä antaa minun käsiini. Ymmärrän ja hyväksyn jos joku vieraampi ei antaisi omaa vauvaansa minulle ja ymmärrän sen sillä perusteella, kun vauva ja hänen äitinsä olisivat minulle vieraita ihmisiä.
Terapeuttini on Asperger-asiantuntija joten hän tietää kyllä sairaudestani ja on tuntenut minut niin hyvin jo pitemmältä ajalta, että osaa ottaa asiaan kantaa. Lisäksi mummon kanssa nuorempana yhdessä hoidin sukulaisvauvoja joita mummo antoi hoitaa ja mummo on ollut lastenhoidon ammattilainen joka tietää kuka voi ja kuka ei voi hoitaa vauvaa. Minulle on myös sanottu nyt viimeaikoinakin että minulla ei ole mitään motorisia, mielenterveydellisiä, kehityksellisiä tai käytökseen liittyviä ongelmia jotka tuon asian mitenkään voisivat estää. Kun olin alle parikymppinen, niin ei kukaan minulta kieltänyt eikä estänyt esim vauvaa hoitamasta eikä kukaan minun luotettavuutta siinä epäillyt, annettiin täysin luottavaisin mielin minun olla vauvojen kanssa tekemisissä.
Mutta sitten yli 20v ikäisenä minulta jäi kuukautiset pois, aloin lihoa rajusti ja myös hitautta tuli yhä enemmän ja masentuneisuutta ja vaikeuksia jaksamisessa ainakin jossain määrin. On ollut masennusta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, korkeaa verenpainetta ja sairaalloista ylipainoa, vaikka alle parikymppisenä olin normaalipainoinen ja jopa hoikka. Samaan aikaan, vaikka en mitään pahaa ole tehnyt vauvoille enkä ole koskaan vahingoittanut lasta, minuun suhtautuminen siinä mitä vauvoihin tulee, muuttui rajusti fyysisen olemukseni ja masennukseni myötä, että alettiin pälyillä kauhistuneen näköisenä jos minä ja vauva ollaan samassa huoneessa eikä enää kaikki mielellään syliinkään antaneet vauvaa. Tämä alkoi vähitellen noin vuodesta 2003 alkaen eli kymmenen vuoden ajan on vähitellen, pienin askelin ruvennut tätä olemaan vaikka aiemmin oli toisin.
Minulla on diagnoosina Asperger joka kyllä oman omituisuutensa käytökseen antaa, mutta silloin kun olin hoikempi niin silloin se omituisuus ei vauva-asioihin vaikuttanut mitenkään. Onko niin, että Asperger-tyyppinen käytös, esim se että on vähän muissa maailmoissa eikä aina tilanteen tasalla ja vaikeus ilmaista tunteita ja kommunikoida tunteilla yms yhdistyneenä sairaalloiseen ylipainoon ja siitä johtuvaan hitauteen, antaa kuvan akuutisti psykoosissa olevasta henkilöstä ja sen vuoksi vauvoja sitten aletaan varjella minulta, kun katsotaan muutenkin, että psykoottisen käsiin ei voi antaa pientä lasta? Psykoosia minulla ei ole eikä väkivaltaisuutta, ei myöskään esim motorista kömpelyyttäkään. Mutta totta on, että Asperger sotketaan helposti skitsofreniaan ja lihavaa aspergeria luullaan monesti skitsofreenikoksi joka on lihonut lääkkeitten käytön vuoksi.
Vai arveleeko ne, että minä en ehkä jaksaisi lihavuudestani johtuen hoitaa vauvaa ja aspergerista johtuen en ymmärtäisi jaksamiseni rajoja ja tuo yhdistelmä, lihavuus+asperger on suurin este ihmisten luottamukselle minuun vauvanhoidossa? Ylipainoa on vaikea saada pois, tuntuu, että sitä vaan tulee vaikka kuinka yrittäisin laihduttaa.
Olen ihmetellyt sitä, kun on paljon ihmisiä, jotka eivät jostakin syystä hyväksy ajatusta minusta hoitamassa vauvaa, eivät sillä tarkoita edes omaa vauvaansa vaan KAIKKIA vauvoja ylipäätään, olipa omia tai heille täysin ventovieraitakin. Olen kysynyt omalta terapeutilta, neuropsykiatriselta valmentajalta ja myös lähihoitajakoulutuksen saaneelta äidiltäni ja lastenhoitajana työskennelleeltä mummoltakin joskus, että olenko kykenevä hoitamaan vauvoja heidän mielestään, niin kyllä kuulemma olen ja jos suvussa on ollut vauvoja, olen saanut niitä hoitaa eikä kukaan ole ikinä pelännyt niitä antaa minun käsiini. Ymmärrän ja hyväksyn jos joku vieraampi ei antaisi omaa vauvaansa minulle ja ymmärrän sen sillä perusteella, kun vauva ja hänen äitinsä olisivat minulle vieraita ihmisiä.
Terapeuttini on Asperger-asiantuntija joten hän tietää kyllä sairaudestani ja on tuntenut minut niin hyvin jo pitemmältä ajalta, että osaa ottaa asiaan kantaa. Lisäksi mummon kanssa nuorempana yhdessä hoidin sukulaisvauvoja joita mummo antoi hoitaa ja mummo on ollut lastenhoidon ammattilainen joka tietää kuka voi ja kuka ei voi hoitaa vauvaa. Minulle on myös sanottu nyt viimeaikoinakin että minulla ei ole mitään motorisia, mielenterveydellisiä, kehityksellisiä tai käytökseen liittyviä ongelmia jotka tuon asian mitenkään voisivat estää. Kun olin alle parikymppinen, niin ei kukaan minulta kieltänyt eikä estänyt esim vauvaa hoitamasta eikä kukaan minun luotettavuutta siinä epäillyt, annettiin täysin luottavaisin mielin minun olla vauvojen kanssa tekemisissä.
Mutta sitten yli 20v ikäisenä minulta jäi kuukautiset pois, aloin lihoa rajusti ja myös hitautta tuli yhä enemmän ja masentuneisuutta ja vaikeuksia jaksamisessa ainakin jossain määrin. On ollut masennusta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, korkeaa verenpainetta ja sairaalloista ylipainoa, vaikka alle parikymppisenä olin normaalipainoinen ja jopa hoikka. Samaan aikaan, vaikka en mitään pahaa ole tehnyt vauvoille enkä ole koskaan vahingoittanut lasta, minuun suhtautuminen siinä mitä vauvoihin tulee, muuttui rajusti fyysisen olemukseni ja masennukseni myötä, että alettiin pälyillä kauhistuneen näköisenä jos minä ja vauva ollaan samassa huoneessa eikä enää kaikki mielellään syliinkään antaneet vauvaa. Tämä alkoi vähitellen noin vuodesta 2003 alkaen eli kymmenen vuoden ajan on vähitellen, pienin askelin ruvennut tätä olemaan vaikka aiemmin oli toisin.
Minulla on diagnoosina Asperger joka kyllä oman omituisuutensa käytökseen antaa, mutta silloin kun olin hoikempi niin silloin se omituisuus ei vauva-asioihin vaikuttanut mitenkään. Onko niin, että Asperger-tyyppinen käytös, esim se että on vähän muissa maailmoissa eikä aina tilanteen tasalla ja vaikeus ilmaista tunteita ja kommunikoida tunteilla yms yhdistyneenä sairaalloiseen ylipainoon ja siitä johtuvaan hitauteen, antaa kuvan akuutisti psykoosissa olevasta henkilöstä ja sen vuoksi vauvoja sitten aletaan varjella minulta, kun katsotaan muutenkin, että psykoottisen käsiin ei voi antaa pientä lasta? Psykoosia minulla ei ole eikä väkivaltaisuutta, ei myöskään esim motorista kömpelyyttäkään. Mutta totta on, että Asperger sotketaan helposti skitsofreniaan ja lihavaa aspergeria luullaan monesti skitsofreenikoksi joka on lihonut lääkkeitten käytön vuoksi.
Vai arveleeko ne, että minä en ehkä jaksaisi lihavuudestani johtuen hoitaa vauvaa ja aspergerista johtuen en ymmärtäisi jaksamiseni rajoja ja tuo yhdistelmä, lihavuus+asperger on suurin este ihmisten luottamukselle minuun vauvanhoidossa? Ylipainoa on vaikea saada pois, tuntuu, että sitä vaan tulee vaikka kuinka yrittäisin laihduttaa.
ja silti olet mun mielestä todella outo, enkä voi kuvitella että kukaan antaisi sun hoitaa vauvaansa noilla ajatuksilla varustettuna.
