ei ymmärrä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jep

Vieras
Onkohan ihmisten jotenkin vaikea ymmärtää ettei mulla ole rankkaa, vaikka olenkin yksin viikot kahden lapsen kanssa, ilman autoa. Aika monet ovat lasten kanssa yksin ja siksi en ymmärrä miksi kaikki aina toteavat
"on sulla rankkaa" tai "miten ihmeessä sä jaksat"
Miksi en jaksaisi, nuori ihminen ja terveet lapset.

Tytöt auttavat kotitöissä ja muutenkin arkemme on hyvin soljuvaa. Kyse on 4veestä ja 8veestä.
Olen itse kouluikäisten lasten kanssa töissä ja näin ollen päivät ovat aika lapsitäyteisiä, jos näin voi sanoa. Liikumme joka paikkaan jalan, koska auto on miehellä joka tulee viikonlopuiksi kotiin. Tekee työtä väliaikaisesti toisella paikkakunnalla.
Töiden jälkeen usein vielä siivoan, käydään kaupassa, tehdään ruokaa ja pesen pyykkiä. Siis aivan samaa hommaa mitä muutkin äidit. Ärsyttää vaan kun tänään juuri totesin, että en koe tätä rankaksi, niin mulle sanottiin, että "on se rankkaa, sä et vaan huomaa sitä...."
okei.

 
me ollaan niin erilaisia kaikki, mikä jostakin toisesta on rasittavaa, ei sitä toisesta ole alkuunkaan. hyvähän se on, että tuollaisessa elämäntilanteessa nautit olostasi. se taitaa vain olla nykyään perusolettamus, että kaikkia pitää rastittaa kotityöt ja lapset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja letittää tuulen:
me ollaan niin erilaisia kaikki, mikä jostakin toisesta on rasittavaa, ei sitä toisesta ole alkuunkaan. hyvähän se on, että tuollaisessa elämäntilanteessa nautit olostasi. se taitaa vain olla nykyään perusolettamus, että kaikkia pitää rastittaa kotityöt ja lapset.

Niinhän se on. Tottahan kotityöt välillä rasittaa...ja varsinkin tänään kun on siivouspäivä ja pitäis kotiin päästyä alkaa heti touhuamaan.
Meillä onneksi siivous on yhteinen projeksti ja tytöt auttavat minkä kerkeävät. Sitten ostellaan palkkioksi herkkuja.
No joo.
 
Kuulostaa tutulta. Mua pidettiin lähes yli-ihmisenä, kun aikuisena opiskelin AMK:ssa nuorisopuolella, sain lapsen ja ylin yh. Minua se ei rassannut, ehdin ihan hyvin hoitamaan vielä koiran ja käymään töissä, että pystyin maksamaan asuntolainan. Tosin, tunnustan, tiukkaa teki selvitä vaikeista matematiikoista, fysiikasta ja kemiasta, kun olin ihan peruskoulun pohjalla, mutta vaikeaa ne olisi ollut ilman lastakin. Meillä myös lapsi otti osaa perheen arkeen ihan pienestä asti.
En kauhean suurella kunnioituksella osaa katsoa tuota nykyisen mieheni exää, kun hänellä käy siivooja, kun on niin rankkaa eikä 4- ja 5 luokkalaisia voi opettaa pitämään kotiaan kunnossa. Sillä on niin kire levittämään persettään sohvalle, ettei sitä nyt voi ehtiä kotiaan hoitaa, saati sitten lapsillee kodinhoitoa opettamaan.
 
Niin se kait sitten on.
Kotimatkalla taas tuli puhetta tästä asiasta ja työkaveri sanoi, että kyllä sulla on aikamoista ja kuinka sä selviydyt.....
Olisiko sitten parempi olla selviytymättä ja valittaa kun ei jaksa mitään. Olisko se sitten jotenkin parempi.... sitä ei kummasteltaisi enää....

 

Yhteistyössä